Blogini on päättynyt

Blogini on päättynyt.
Uutta blogiani saa tulla seuraamaan osoitteeseen http://kotimatkan.blogspot.com

Melkein-Afrikka

Ollaan melkein-Afrikassa. Helsinkiin täältä on 3800 km, vähän enemmän kuin Nigeriin. Huomattavasti lähempänä ovat Marokko, Algeria, Valencia ja Etelä-Portugal. Kultturillisesti ollaan kyllä kovin kovin etelässä, monessa asiassa afrikkalaiset tavat ovat lähempänä kuin pohjois-eurooppalaiset.

Vuokrataan
550 e
Macarenan alueella
Valoisa täysin kalustettu huoneisto,
kolme huonetta, kph, avokeittiö,
terassi josta näkymät San Nicoláksen puistoon.

Peruskoulun  tasoa on Andalusiassa pidetty perinteisesti aika kirjavana. On hyviä kouluja ja opettajia - mutta myös kouluja, joista on menty läpäisyperiaatteella. Oppimistuloksia tärkeämpää on ollut jokin muu - ja aina ei ole joudettukaan kouluun kun on ollut muuta tekemistä... vaikkapa perinnejuhlia... ja opettajakin on voinut olla vaikkapa sukuloimassa joskus. Ja voi olla että koulun rahat ovatkin jääneet rakennusliikkeen pantiksi niin ei ole ollut materiaaleja. Ja kaikkiin kouluihin ei ole riittänyt päteviä opettajiakaan aina. Joskus myös opetuksen taso on vaan jäänyt heikoksi - tärkeämpää on ollut ulkoisten muotoseikkojen täyttäminen kuin oppijan oppiminen. Vaikka sanoihan joku fysioterapeuttikin, että suomalaisessa perukoulussa on tehty 30 vuotta väärin vatsalihaksia: oikeasti niillä liikkeillä kehittyi lantion koukistajalihakset, eivät vatsalihakset.

 

Andalusialaisia muotoseikkoja ovat viralliset paperit, leimat ja allekirjoitukset. Niitä jonotellessa menee helposti päivä jos toinenkin, jokaiselta oppijalta joka vuonna, monta kertaa.

Kadun toisella puolella on flamencosali, josta kaikuu kengänkorkojen kopse iltäyöhön asti.

Tänään piti olla koululla ohjelmaa, mutta eilen illalla alkoi varmistua, että kaikki peruuntuu, sillä täksi päiväksi tuli lakkopäivä. Koulut ja työpaikat sulkeutuivat, julkinen liikenne meni poikki ainakin osittain jne. Kävin kyllä koululla, jota pidettiin muutaman työntekijän voimin avoinna. Muutama opettaja ei ollut lakossa, joten pari ryhmää oli talossa pari tuntia kerrallaan. Kaikki entisten opiskelijoiden tapaamiset peruttiin myös, sillä ihmiset eivät päässeet liikkumaan tai tuli muita vaikeuksia. Tätä tämä on, Espanjaa, Sevillaa.

Tapasin kuitenkin joukon viime vuotisia kanssaopiskelijoita: Dalin, Irenen, Isan, Victorian, José Marian, Carloksen ja Carmenin. Myös muutamia opettajia jututin tänäänkin.  Koulun kuulumiset voisi kai tiivistä sanoihin "lama puree". Opettajia on vähennetty, rahaa ei ole jne. Viime vuoden Erasmus-koordinaattorina toiminut ope ei enää ole talossa, joten sitä postia hoitaa ymmärtääkseni Joaquim, akrobatian ope, joka puhuukin loistavaa englantia. Opiskelijoiden taloustilanne on mutkistunut entisestään: valtion opintotuen kaltainen apurahajärjestelmä on joutunut säästökohteeksi ja rahamäärää on leikattu isosti. Yhä harvempi opiskelija saa tuen, joka on yhä pienempi/ hlö.  Ja lukuvuosimaksut ovat nousseet. Opettajien lomautuksista huhutaan jo.

Viime vuotiset neljä ekan vuoden opetusryhmää on sekoitettu keskenään. Jäljelle on jäänyt kolme ryhmää, sillä osa on jättänyt opinnot kesän aikana kesken tai eronnut koulusta. Kuulin myös, että Antonio ei olekaan RESADissa vaan yksityisessä teatterikoulussa Madridissa. RESADiin on kuulemma kovin vaikea päästä - kuten meikäläiseen TEAKiin, luulen. Avelino oli yrittänyt ekan Sevillan ESAD-vuotensa jälkeen ihan pääsykokeen kautta RESADiin, muttei ollut päässyt hänkään. Tämä kaikki kertonee myös Sevillan koulun tilanteesta: sisään taitaa päästä aika helposti, opiskelijoita otetaan paljon, moni jättää kesken. Aika moni opiskelee myös jotain toista tutkintoa tai on jo tehnyt alle jonkun toisen tutkinnon. Kun ei ole töitä, pitää opiskella.

Huomenna Madridiin! Toivottavasti junat kulkevat eikä ole mitään lakkoa. Yleislakko kai on vasta ensi kuun puolelle suunnitteilla. On ollut kiva viikko, mutta nyt tekee jo mieli jatkaa matkaa. Hei hei Sevilla! Minä tulen taas joskus!

Ps. Vanha kunnon Mohammed tarjoili taas hyvät sapuskat, pieteetillä suositteli ja ehti aina ennen kuin ehdin ajatellakaan...tuomaan mitä milloinkin, korjaamaan astioita pois jne. Kymmenen euron Menu del dia sisälsi tänään pinaattimuhennoksen, miekkakalaa salaattipedillä ja jälkiruoaksi paahtovanukas. Palan painikkeena erityisesti minua varten haettu kylmä kuiva andalusialainen valkoviini (lasillinen, kuuluu hintaan).

Ps2. Allun kanssa on istuttu parina iltana Alamedan terassilla ja muitakin tuttuja ehdin tavata. Santa Justan kuntoklubilla tervehdittiin kohteliaasti. Ja muutenkin...täällähän tämä on pysynyt, pysynee vastaisuudessakin. Kiitos Sevilla. Ja hei hei!

 

Kattoterasille paistaa

Huomiseksi on luvattu pilvistyvää, mutta se ei sinänsä haittaa, sillä huomisen olenkin koululla. Minullehan tämä viikko on paitsi paluuta menneeseen, myös osa opintojani: olen tämän viikon "minivaihdossa" eli osana opintojani teen vielä lyhyenlännän ekskursion siihen, kuinka espanjalainen (tark. andalucialainen ja/ tai sevillalainen!) teatteri/ draama eri muodoissaan on yhteiskunnallista: mikä on täkäläisen draamakäsityksen suhde yhteiskuntaan, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vuorovaikuttamiseen jne.

 

El sol.

Koska ihan tuossa muodossaan ei ESAD-koululla mene juuri tällä viikolla opetusta, olen sopinut jututtavani sekä talon opettajia että opiskelijoita, mutta myös jo talosta valmistuneita. Huomenna tapaan  talosta jo valmistuneita teatterintekijöitä, tänään olen tavannut talon nykyistä väkeä.

 

Jo nyt on selvää, että täkäläisessä vallitsevassa (voiko näin sanoa?)  teatterinäkemyksessä teatteri on nimenomaan yhteiskunnalllista: teatterin ja draaman tekemisen lähtökohtana on usein yhteiskunnallinen konteksti; vaikkapa vain siten, että mikään tuskin nousee tyhjästä vaan on aina sidoksissa enemmän tai vähemmän aikaan ja paikkaan. Juuri nyt Espanjassa eletään yhteiskunnallisesti voimakkaan herkkää kauttaa, on la crisis, lama. Esim. päivän politiikka on jatkuvasti taiteen aiheina, myös teatterissa.  Tästä lisää toiste.

 

Madridin majapaikkani, jonka varasin jo 60 vrk sitten, peruuntui. Oli kuulemma käynyt vesivahinko ja asunto ei ole vuokrattavissa. Uskon selityksen, vaikka aluksi tuli kyllä mieleen, että joku on nyt tarjonnut paremman hinnan. No, eipä tuolla väliä, sain samalla rahalla lähitöltä toisen majapaikan - ihan kohtuullisen hostal-huoneen, kokonaista 8m2. Siinä varmasti mahtuu viikonlopun majoittumaan ja jos ei, pitänee työntää jalat käytävän puolelle:)

 

Soitin myös Esalle, sillä minullahan on yhä vaan käytössä espanjalainen numeroni, josta soittaa maansisäisiä puheluja edukkaasti. Sovittiin Esan kanssa että tavataan Madridissa. Esa on ryhtynyt käyttämään Espanjassa asuessaan toista niemään, Herman. Espanjassa "esa" on "tämä, tuo", mutten tiedä onko tälllä yhteyttä nimenvaihdokseen.  Madridissa on myös viime vuotinen hyvä ja läheiseksi käynyt opsikelukaverini Antonio, joka on kesän aikana saanut siis Madridin kuninkaallisesta teatterikoulusta, Real Escuela Superior de Arte Dramático, opiskelupaikan - vaihtoi siis Sevillasta Madridiin. Antonion lisäksi aion tavata kolmannekin tutun, Guillermon.

 

Salmorejo, sevillalainen kylmä tomaattikeitto, joka eroaa gazpachosta rakenteensa puolesta hitusen, mutta myös siksi, että siihen lisätään särpimeksi ilmakuivatusta kinkusta vuoltuja hitusia sekä keitetyn kananmunan höytysiä, oliiviöljyö unohtamatta.

Ps. Kävin parturissa. Tuttu parturi oli poissa, mutta häntä tuurasi Sevillan parturi, arviolta 70-vuotias parturimestari. Arvokkaasti harmaantunut parturi ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä - sen näki jo siitä tavasta, jolla Sevillan parturi kaksin käsi leväytti ilmaan parturoitavan suojaksi asetettavan viitan. Kaulan ympärille tuli napakka paperiharso, jonka parturimestari kiinnitti yhdellä nuppineulalla, vakain ottein, ylpeästi. Sakset sanoivat koko 20-minuuttisen ajan samaa siksakia, parturimestarin liike ei pysähtynyt lainkaan. Viimeistely sujui veitsellä, isoin liikkein. Kalkki kaulalta pois, nuppineulat talteen, myskintuoksua, vahaa, hajustetta, esanssivettä ja 14 euroa vaihtoi omistajaansa. Isot kulmakarvat kohosivat hitusen kun ylpeä parturimestari toivotti hyvää päivänjatkoa.

Mmmmmmmmm

Näitä nyt suunnitellaan Helsinkiinkin: bussikaistan ja jalankulkuväylän välissä, eri korkeudella molempiin nähden, kulkee pyöräväylä. Toimii hienosti!



Terassioluelle kesän kunnniaksi. Cruzcampo kuulemma pullotetaan Andaluciassa.

Vastapäätä majapaikkaani on myös Ruzin veljesten kuntoklubi, voimaa ja terveyttä.

Aurinkoista on juu.

Alameda de Herculuksella viilennetään vielä ilmaa vesisuihkuin.

Lokakuu vs. Octubre

Kuinka masentava se nimikin on: lokakuu. Loka.

Andalucian auringon alla sielukin lepää. Octubre on Sevillassa vielä lämmin kuukausi, muttei enää paahtava.

Kattoterassiltani (Calle Peral, 56, Sevilla, España) ei ole montaa sataa metriä näkötornille (yllä)
ja kadun toisella puolella onkin näemmä Andalucian näyttelijäyhdistyksen toimisto (alla).  

C/ Resolanan itäpäädyn puistossa kukkii (yllä ja alla).

Plaza de Armas´n linja-autoaseman ja joen välillä on skeittipuisto, jonka portille oli ilmaantunut surullinen viesti: Vuosi sitten tällä paikalla tapahtui kuolemaan johtava yliajo, jossa kuoli minun poikani Pepe Flores Muñoz. Vieläkään tässä ei ole suojatietä.

Jokivarteen nouseva tornitalo ei etene. Rakennustyöt ovat seis. Taitaa olla rahat lopussa.

María Luisan pustossa, Plaza de Españan edustalla, oli hääpari kuvattavana.

Uuden kauden muotia.

Andalusian auringossa

Neljässä kuukaudessa unohtuu asioita. Kun nyt tänne palasin, ne asiat taas tulvahtivat tajuntaan:

• ihmiset ovat pieniä
• kaikkialla tuoksuu: kukat, ruoat ja ihmisten tuhannen tuoksuiset hajuvedet ja myskit
• koko ajan jutustellaan jonnekin ja jonkun kanssa, bussissa ja jonossa ja kaikkialla
• ruido (meteli)
• katsekontaktit, hymyt, eloisat ilmeet
• koiria, koiria, koiria ja koirien haukuntaa

 

Lontoon lentokentällä oli hetken aikaa oikea lähtöportti hukassa, mutta ei Sevillan lennosta voi erehtyä: kilometrin mittainen naurava jono. Espanjalaiset tekevät jonon jo tuntia ennen lennon alkua. Puolta tuntia ennen se on jo pitkin lentoaseman käytävää. Ja jono hytkyy, nauraa, iloitsee ja juttelee railakkaaseen ääneen.

 

EU-rajallahan espanjalainen tullimies sitten tarkastaa kaikkien passit, Lontoosta kun tullaan. Univormuihin pukeutuneita tummanpuhuvia miehiä, erittäin virallisia...mutta siinäkin roolissa aina on aikaa vähän nauraa, iloita, laskea leikkiä, hymyillä. Edelläni kulkenut spanski jumittui tullimiehen kanssa nauramaan jotain, en teidä mitä. Molemmat hyrskyivät hyväntuulisesti ja juttelivat tovin. Oli kai vähän vanha kuva kaverilla henkilökortissaan tai jotain.

 

Lentokenttäbussi täyttyi edestä ihan tukkoon, joten rahastaja viittilöi ihmisiä takaovesta sisään ja alkoi kerätä 2,30 euron maksuja. Joku kysyi, missä hänen pitää jäädä pois kun on menossa sinne ja sinne. Lähimmät matkustajat vastasivat ja heidän edessään oleva herra tarkensi ja hänen vierellään ollut nuoripari varmisti kysyjältä jotain. Ja sitten kaikki taas nauroivat. Bussi ei voinut pysähtyä Santa Justan pysäkille, koska se oli parkkeerattu täyteen autoja. Kuski pysäytti siis bussin keskelle Avenidaa, ja autot jarruttivat, pysähtyivät, antoivat tietä.

Otin fillarin Santa Justasta ja viiletin kesäillassa (+23 astetta) pimenevän kaupungin halki Macarenan kaupunginosaan, josta olin varannut kalustetun 25m2 kattoterassihuoneiston.  Jean-Pierre oli sovitusti vastassa klo 22 ja esitteli talon ja tykötarpeet. Kuulemma koko kolmikerroksinen talo on saman firman huoneistoja. Sevillassa on todella paljon majoituskapasiteettia, sillä kaksi kevään juhlaviikkoa tuovat vuosittain kaupungin täpötäyteen ja silloin majoituksen hinnatkin ovat pilvissä. Nyt on jo epäsesonki ja loisteliaankin majapaikan saa edullisemmalla kun a) asioi espanjaksi ja b) muistaa tinkiä.

Majapaikkani sijanti on tutulla seudulla: Alameda de Herculeksen toisen pään tuntumassa - viime vuoden asuin siellä toisessa päässä.

Muutama kuva tallentui viikonloppuna kännykkään:

Aurinko porottaa tuttuun tapaan. Sandalit, sortsit ja t-paita ovat käypä asu. Iltapäivän auringossa on kuuma.

Macarenan halki kulkeva Feria-katu on ostoskatu, jonka varrella myös on kauppahalli. Tässä ollaan kalahallien puolella, Messias-taulun alta myydään kalaa.

Katot, Sevillan tuttu näkymä. Kolmi-nelikerroksisen asemakaavan yli näkee vaivatta. Sevillalaiset talot ovat tasakattoisia ja jokaisella katolla on terassi: talon yhteisiä ja huoneistokohtaisia terasseja, usein auringolta suojaavilla verhoilla viilennettäviä. Minun terassiltani näkyy myös kaksi Quadalquivirin joen ylittävistä kaupunkisilloista.

 

Viisi yötä jouluun on...

Minä palaan Sevillaan!

Ensi perjantaina on lennot Lontoon kautta Sevillaan. Menen syyslomaksi takaisin Andaluciaan. On perhosia vatsassa jo. Yöuniin tulee tuttuja kasvoja, espanjankielisiä keskusteluja, tuttuja maisemia ja Sevillan katuja.

Alberton kanssa on sovittu jo tapaaminen. Alvarokin oli jo soittanut espanjalaiseen liittymääni, jonka avasin viikko sitten taas toimimaan. Allun kanssa on mesessä juteltu. Fcebookin kautta olen informoinut sevillalaisia tuttuja, että tulossa ollaan.

Aion ostaa viikoksi kuntosalikortin Santa Justaan. Fillarikortti minulla onkin vielä voimassa, joten kaupunkipyörät tulevat käyttöön. Toivottavasti muistan salasanani vielä!

Bussikorttikin on yhä tallessa, taisi jäädä pari euroa käytettävääkin arvokortille!

Oi oi, viisi yötä JOULUUN!