Blogini on päättynyt

Blogini on päättynyt.
Uutta blogiani saa tulla seuraamaan osoitteeseen http://kotimatkan.blogspot.com

Melkein-Afrikka

Ollaan melkein-Afrikassa. Helsinkiin täältä on 3800 km, vähän enemmän kuin Nigeriin. Huomattavasti lähempänä ovat Marokko, Algeria, Valencia ja Etelä-Portugal. Kultturillisesti ollaan kyllä kovin kovin etelässä, monessa asiassa afrikkalaiset tavat ovat lähempänä kuin pohjois-eurooppalaiset.

Vuokrataan
550 e
Macarenan alueella
Valoisa täysin kalustettu huoneisto,
kolme huonetta, kph, avokeittiö,
terassi josta näkymät San Nicoláksen puistoon.

Peruskoulun  tasoa on Andalusiassa pidetty perinteisesti aika kirjavana. On hyviä kouluja ja opettajia - mutta myös kouluja, joista on menty läpäisyperiaatteella. Oppimistuloksia tärkeämpää on ollut jokin muu - ja aina ei ole joudettukaan kouluun kun on ollut muuta tekemistä... vaikkapa perinnejuhlia... ja opettajakin on voinut olla vaikkapa sukuloimassa joskus. Ja voi olla että koulun rahat ovatkin jääneet rakennusliikkeen pantiksi niin ei ole ollut materiaaleja. Ja kaikkiin kouluihin ei ole riittänyt päteviä opettajiakaan aina. Joskus myös opetuksen taso on vaan jäänyt heikoksi - tärkeämpää on ollut ulkoisten muotoseikkojen täyttäminen kuin oppijan oppiminen. Vaikka sanoihan joku fysioterapeuttikin, että suomalaisessa perukoulussa on tehty 30 vuotta väärin vatsalihaksia: oikeasti niillä liikkeillä kehittyi lantion koukistajalihakset, eivät vatsalihakset.

 

Andalusialaisia muotoseikkoja ovat viralliset paperit, leimat ja allekirjoitukset. Niitä jonotellessa menee helposti päivä jos toinenkin, jokaiselta oppijalta joka vuonna, monta kertaa.

Kadun toisella puolella on flamencosali, josta kaikuu kengänkorkojen kopse iltäyöhön asti.

Tänään piti olla koululla ohjelmaa, mutta eilen illalla alkoi varmistua, että kaikki peruuntuu, sillä täksi päiväksi tuli lakkopäivä. Koulut ja työpaikat sulkeutuivat, julkinen liikenne meni poikki ainakin osittain jne. Kävin kyllä koululla, jota pidettiin muutaman työntekijän voimin avoinna. Muutama opettaja ei ollut lakossa, joten pari ryhmää oli talossa pari tuntia kerrallaan. Kaikki entisten opiskelijoiden tapaamiset peruttiin myös, sillä ihmiset eivät päässeet liikkumaan tai tuli muita vaikeuksia. Tätä tämä on, Espanjaa, Sevillaa.

Tapasin kuitenkin joukon viime vuotisia kanssaopiskelijoita: Dalin, Irenen, Isan, Victorian, José Marian, Carloksen ja Carmenin. Myös muutamia opettajia jututin tänäänkin.  Koulun kuulumiset voisi kai tiivistä sanoihin "lama puree". Opettajia on vähennetty, rahaa ei ole jne. Viime vuoden Erasmus-koordinaattorina toiminut ope ei enää ole talossa, joten sitä postia hoitaa ymmärtääkseni Joaquim, akrobatian ope, joka puhuukin loistavaa englantia. Opiskelijoiden taloustilanne on mutkistunut entisestään: valtion opintotuen kaltainen apurahajärjestelmä on joutunut säästökohteeksi ja rahamäärää on leikattu isosti. Yhä harvempi opiskelija saa tuen, joka on yhä pienempi/ hlö.  Ja lukuvuosimaksut ovat nousseet. Opettajien lomautuksista huhutaan jo.

Viime vuotiset neljä ekan vuoden opetusryhmää on sekoitettu keskenään. Jäljelle on jäänyt kolme ryhmää, sillä osa on jättänyt opinnot kesän aikana kesken tai eronnut koulusta. Kuulin myös, että Antonio ei olekaan RESADissa vaan yksityisessä teatterikoulussa Madridissa. RESADiin on kuulemma kovin vaikea päästä - kuten meikäläiseen TEAKiin, luulen. Avelino oli yrittänyt ekan Sevillan ESAD-vuotensa jälkeen ihan pääsykokeen kautta RESADiin, muttei ollut päässyt hänkään. Tämä kaikki kertonee myös Sevillan koulun tilanteesta: sisään taitaa päästä aika helposti, opiskelijoita otetaan paljon, moni jättää kesken. Aika moni opiskelee myös jotain toista tutkintoa tai on jo tehnyt alle jonkun toisen tutkinnon. Kun ei ole töitä, pitää opiskella.

Huomenna Madridiin! Toivottavasti junat kulkevat eikä ole mitään lakkoa. Yleislakko kai on vasta ensi kuun puolelle suunnitteilla. On ollut kiva viikko, mutta nyt tekee jo mieli jatkaa matkaa. Hei hei Sevilla! Minä tulen taas joskus!

Ps. Vanha kunnon Mohammed tarjoili taas hyvät sapuskat, pieteetillä suositteli ja ehti aina ennen kuin ehdin ajatellakaan...tuomaan mitä milloinkin, korjaamaan astioita pois jne. Kymmenen euron Menu del dia sisälsi tänään pinaattimuhennoksen, miekkakalaa salaattipedillä ja jälkiruoaksi paahtovanukas. Palan painikkeena erityisesti minua varten haettu kylmä kuiva andalusialainen valkoviini (lasillinen, kuuluu hintaan).

Ps2. Allun kanssa on istuttu parina iltana Alamedan terassilla ja muitakin tuttuja ehdin tavata. Santa Justan kuntoklubilla tervehdittiin kohteliaasti. Ja muutenkin...täällähän tämä on pysynyt, pysynee vastaisuudessakin. Kiitos Sevilla. Ja hei hei!

 

Kattoterasille paistaa

Huomiseksi on luvattu pilvistyvää, mutta se ei sinänsä haittaa, sillä huomisen olenkin koululla. Minullehan tämä viikko on paitsi paluuta menneeseen, myös osa opintojani: olen tämän viikon "minivaihdossa" eli osana opintojani teen vielä lyhyenlännän ekskursion siihen, kuinka espanjalainen (tark. andalucialainen ja/ tai sevillalainen!) teatteri/ draama eri muodoissaan on yhteiskunnallista: mikä on täkäläisen draamakäsityksen suhde yhteiskuntaan, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vuorovaikuttamiseen jne.

 

El sol.

Koska ihan tuossa muodossaan ei ESAD-koululla mene juuri tällä viikolla opetusta, olen sopinut jututtavani sekä talon opettajia että opiskelijoita, mutta myös jo talosta valmistuneita. Huomenna tapaan  talosta jo valmistuneita teatterintekijöitä, tänään olen tavannut talon nykyistä väkeä.

 

Jo nyt on selvää, että täkäläisessä vallitsevassa (voiko näin sanoa?)  teatterinäkemyksessä teatteri on nimenomaan yhteiskunnalllista: teatterin ja draaman tekemisen lähtökohtana on usein yhteiskunnallinen konteksti; vaikkapa vain siten, että mikään tuskin nousee tyhjästä vaan on aina sidoksissa enemmän tai vähemmän aikaan ja paikkaan. Juuri nyt Espanjassa eletään yhteiskunnallisesti voimakkaan herkkää kauttaa, on la crisis, lama. Esim. päivän politiikka on jatkuvasti taiteen aiheina, myös teatterissa.  Tästä lisää toiste.

 

Madridin majapaikkani, jonka varasin jo 60 vrk sitten, peruuntui. Oli kuulemma käynyt vesivahinko ja asunto ei ole vuokrattavissa. Uskon selityksen, vaikka aluksi tuli kyllä mieleen, että joku on nyt tarjonnut paremman hinnan. No, eipä tuolla väliä, sain samalla rahalla lähitöltä toisen majapaikan - ihan kohtuullisen hostal-huoneen, kokonaista 8m2. Siinä varmasti mahtuu viikonlopun majoittumaan ja jos ei, pitänee työntää jalat käytävän puolelle:)

 

Soitin myös Esalle, sillä minullahan on yhä vaan käytössä espanjalainen numeroni, josta soittaa maansisäisiä puheluja edukkaasti. Sovittiin Esan kanssa että tavataan Madridissa. Esa on ryhtynyt käyttämään Espanjassa asuessaan toista niemään, Herman. Espanjassa "esa" on "tämä, tuo", mutten tiedä onko tälllä yhteyttä nimenvaihdokseen.  Madridissa on myös viime vuotinen hyvä ja läheiseksi käynyt opsikelukaverini Antonio, joka on kesän aikana saanut siis Madridin kuninkaallisesta teatterikoulusta, Real Escuela Superior de Arte Dramático, opiskelupaikan - vaihtoi siis Sevillasta Madridiin. Antonion lisäksi aion tavata kolmannekin tutun, Guillermon.

 

Salmorejo, sevillalainen kylmä tomaattikeitto, joka eroaa gazpachosta rakenteensa puolesta hitusen, mutta myös siksi, että siihen lisätään särpimeksi ilmakuivatusta kinkusta vuoltuja hitusia sekä keitetyn kananmunan höytysiä, oliiviöljyö unohtamatta.

Ps. Kävin parturissa. Tuttu parturi oli poissa, mutta häntä tuurasi Sevillan parturi, arviolta 70-vuotias parturimestari. Arvokkaasti harmaantunut parturi ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä - sen näki jo siitä tavasta, jolla Sevillan parturi kaksin käsi leväytti ilmaan parturoitavan suojaksi asetettavan viitan. Kaulan ympärille tuli napakka paperiharso, jonka parturimestari kiinnitti yhdellä nuppineulalla, vakain ottein, ylpeästi. Sakset sanoivat koko 20-minuuttisen ajan samaa siksakia, parturimestarin liike ei pysähtynyt lainkaan. Viimeistely sujui veitsellä, isoin liikkein. Kalkki kaulalta pois, nuppineulat talteen, myskintuoksua, vahaa, hajustetta, esanssivettä ja 14 euroa vaihtoi omistajaansa. Isot kulmakarvat kohosivat hitusen kun ylpeä parturimestari toivotti hyvää päivänjatkoa.

Mmmmmmmmm

Näitä nyt suunnitellaan Helsinkiinkin: bussikaistan ja jalankulkuväylän välissä, eri korkeudella molempiin nähden, kulkee pyöräväylä. Toimii hienosti!



Terassioluelle kesän kunnniaksi. Cruzcampo kuulemma pullotetaan Andaluciassa.

Vastapäätä majapaikkaani on myös Ruzin veljesten kuntoklubi, voimaa ja terveyttä.

Aurinkoista on juu.

Alameda de Herculuksella viilennetään vielä ilmaa vesisuihkuin.

Lokakuu vs. Octubre

Kuinka masentava se nimikin on: lokakuu. Loka.

Andalucian auringon alla sielukin lepää. Octubre on Sevillassa vielä lämmin kuukausi, muttei enää paahtava.

Kattoterassiltani (Calle Peral, 56, Sevilla, España) ei ole montaa sataa metriä näkötornille (yllä)
ja kadun toisella puolella onkin näemmä Andalucian näyttelijäyhdistyksen toimisto (alla).  

C/ Resolanan itäpäädyn puistossa kukkii (yllä ja alla).

Plaza de Armas´n linja-autoaseman ja joen välillä on skeittipuisto, jonka portille oli ilmaantunut surullinen viesti: Vuosi sitten tällä paikalla tapahtui kuolemaan johtava yliajo, jossa kuoli minun poikani Pepe Flores Muñoz. Vieläkään tässä ei ole suojatietä.

Jokivarteen nouseva tornitalo ei etene. Rakennustyöt ovat seis. Taitaa olla rahat lopussa.

María Luisan pustossa, Plaza de Españan edustalla, oli hääpari kuvattavana.

Uuden kauden muotia.

Andalusian auringossa

Neljässä kuukaudessa unohtuu asioita. Kun nyt tänne palasin, ne asiat taas tulvahtivat tajuntaan:

• ihmiset ovat pieniä
• kaikkialla tuoksuu: kukat, ruoat ja ihmisten tuhannen tuoksuiset hajuvedet ja myskit
• koko ajan jutustellaan jonnekin ja jonkun kanssa, bussissa ja jonossa ja kaikkialla
• ruido (meteli)
• katsekontaktit, hymyt, eloisat ilmeet
• koiria, koiria, koiria ja koirien haukuntaa

 

Lontoon lentokentällä oli hetken aikaa oikea lähtöportti hukassa, mutta ei Sevillan lennosta voi erehtyä: kilometrin mittainen naurava jono. Espanjalaiset tekevät jonon jo tuntia ennen lennon alkua. Puolta tuntia ennen se on jo pitkin lentoaseman käytävää. Ja jono hytkyy, nauraa, iloitsee ja juttelee railakkaaseen ääneen.

 

EU-rajallahan espanjalainen tullimies sitten tarkastaa kaikkien passit, Lontoosta kun tullaan. Univormuihin pukeutuneita tummanpuhuvia miehiä, erittäin virallisia...mutta siinäkin roolissa aina on aikaa vähän nauraa, iloita, laskea leikkiä, hymyillä. Edelläni kulkenut spanski jumittui tullimiehen kanssa nauramaan jotain, en teidä mitä. Molemmat hyrskyivät hyväntuulisesti ja juttelivat tovin. Oli kai vähän vanha kuva kaverilla henkilökortissaan tai jotain.

 

Lentokenttäbussi täyttyi edestä ihan tukkoon, joten rahastaja viittilöi ihmisiä takaovesta sisään ja alkoi kerätä 2,30 euron maksuja. Joku kysyi, missä hänen pitää jäädä pois kun on menossa sinne ja sinne. Lähimmät matkustajat vastasivat ja heidän edessään oleva herra tarkensi ja hänen vierellään ollut nuoripari varmisti kysyjältä jotain. Ja sitten kaikki taas nauroivat. Bussi ei voinut pysähtyä Santa Justan pysäkille, koska se oli parkkeerattu täyteen autoja. Kuski pysäytti siis bussin keskelle Avenidaa, ja autot jarruttivat, pysähtyivät, antoivat tietä.

Otin fillarin Santa Justasta ja viiletin kesäillassa (+23 astetta) pimenevän kaupungin halki Macarenan kaupunginosaan, josta olin varannut kalustetun 25m2 kattoterassihuoneiston.  Jean-Pierre oli sovitusti vastassa klo 22 ja esitteli talon ja tykötarpeet. Kuulemma koko kolmikerroksinen talo on saman firman huoneistoja. Sevillassa on todella paljon majoituskapasiteettia, sillä kaksi kevään juhlaviikkoa tuovat vuosittain kaupungin täpötäyteen ja silloin majoituksen hinnatkin ovat pilvissä. Nyt on jo epäsesonki ja loisteliaankin majapaikan saa edullisemmalla kun a) asioi espanjaksi ja b) muistaa tinkiä.

Majapaikkani sijanti on tutulla seudulla: Alameda de Herculeksen toisen pään tuntumassa - viime vuoden asuin siellä toisessa päässä.

Muutama kuva tallentui viikonloppuna kännykkään:

Aurinko porottaa tuttuun tapaan. Sandalit, sortsit ja t-paita ovat käypä asu. Iltapäivän auringossa on kuuma.

Macarenan halki kulkeva Feria-katu on ostoskatu, jonka varrella myös on kauppahalli. Tässä ollaan kalahallien puolella, Messias-taulun alta myydään kalaa.

Katot, Sevillan tuttu näkymä. Kolmi-nelikerroksisen asemakaavan yli näkee vaivatta. Sevillalaiset talot ovat tasakattoisia ja jokaisella katolla on terassi: talon yhteisiä ja huoneistokohtaisia terasseja, usein auringolta suojaavilla verhoilla viilennettäviä. Minun terassiltani näkyy myös kaksi Quadalquivirin joen ylittävistä kaupunkisilloista.

 

Viisi yötä jouluun on...

Minä palaan Sevillaan!

Ensi perjantaina on lennot Lontoon kautta Sevillaan. Menen syyslomaksi takaisin Andaluciaan. On perhosia vatsassa jo. Yöuniin tulee tuttuja kasvoja, espanjankielisiä keskusteluja, tuttuja maisemia ja Sevillan katuja.

Alberton kanssa on sovittu jo tapaaminen. Alvarokin oli jo soittanut espanjalaiseen liittymääni, jonka avasin viikko sitten taas toimimaan. Allun kanssa on mesessä juteltu. Fcebookin kautta olen informoinut sevillalaisia tuttuja, että tulossa ollaan.

Aion ostaa viikoksi kuntosalikortin Santa Justaan. Fillarikortti minulla onkin vielä voimassa, joten kaupunkipyörät tulevat käyttöön. Toivottavasti muistan salasanani vielä!

Bussikorttikin on yhä tallessa, taisi jäädä pari euroa käytettävääkin arvokortille!

Oi oi, viisi yötä JOULUUN!

Vierotusoireiden ratkaisu

Tuli vierotusoireita.
Ratkaisuni taitaa olla uusi blogi, Kotimatkalla: http://kotimatkan.blogspot.fi/

Tervetuloa kurkkaamaan, mitä kuuluu kotimatkalle.

Vieraskirja

30.6.2012

Hyvä blogini lukija!

Sain ainutkertaisen tilaisuuden nelikymppisenä toteuttaa nuoruuden haaveeni, joka aikoinaan jäi tekemättä: pääsin Erasmus-ohjelman kautta ulkomaan vaihtoon, opiskelemaan Espanjaan. Aikuisopiskelijana vaihdossa, kokonainen lukuvuosi.

Sevillassa en kuullut suomen kieltä, joten blogin kirjoittamisesta tuli tärkeä rutiini. Oli tarve saada jäsennellä ajatuksiaan ja kokemuksiaan omalla äidinkielellään.

Läpi vuoden sain jotain kautta pieniä vihjeitä siitä, että blogiani lukee aina joku jossain. Oli kannustavaa tietää, että kokemuksiani jakaa joukko suomalaisia.

Tähän päivään mennessä minulla ei ole oikein tarkkaa kuvaaa siitä, ketkä blogiani ovat lukeneet. Veikkaan, että blogillani on ollut ainakin parikymmenpäinen vakituinen lukijajoukko - ja lisäksi muita satunnaisia lukijoita. Kavereita, sukulaisia, työtovereita, opiskelijakollegoita, tutun tuttuja, sattumalta googlaten blogini löytäneitäkö...?

Kiitos, että olet lukenut blogiani!

Päätän tällä erää tähän. Ehkä syksymmällä kirjoitan vielä päivityksen tai pari - kun palaan Sevillaan käymään. Nyt on kuitenkin Sinun vuorosi kirjoittaa tervehdyksesi Vieraskirjaan. Sana on vapaa, nimellä tai nimimerkillä.

Mikko-Pekka

-------------------------------------------------------------

Näin kirjoitat vieraskirjaan: klikkaa tekstin perässä olevaa kommenttien lukumäärää "X kommenttia", kirjoita omasi ja lopuksi paina "Julkaise".

Blogitilastoja

Aloitin blogini syyskuussa 2011. Reilun yhdeksän kuukauden aikana blogini avattiin yli 6000 kertaa. Siinä luvussa ovat siis kaikki ne kerrat, jolloin joku on klikannut blogistani jonkin sivun auki. Kuukausittain blogini avattiin siis yli 600 kertaa. Eniten kävijöitä oli lokakuussa (913 avausta) ja vähiten kesäkuussa (601 avausta).  Päivittäin blogian on siis luettu keskimäärin parikymmentä kertaa.

Mitä sitten voisi päätellä blogini lukijoiden kotimaista?

Tilastojen lukemisen haasteellisuutta: "Mitä enemmän palopaikalle lähetettiin kalustoa, sitä suuremmat vahingot". Ylläolevasta ainakin näkee, että kävijöitä on ollut lähinnä Suomesta, 4446 avauskertaa koko ajalla syyskuusta kesäkuun loppuun. Espanjan 903 kertaa selittynevät omilla käynneilläni osittain, vaikkakin asetin oman IP-osoitteeni siten banniiin, ettei se tilastoidu. Jonkin verran espanjalaiset tuttuni ovat kai availleet blogiani, vaikka eivät sitten tekstiä olekaan ymmärtäneet. Venäjälläkin minulla on yksi tuttava, mutta luulen, että venäläisistä IP-osoitteista koputellaan kaiken maailman nettiosoitteita - ehkäpä siellä on palvelimia, joita käyttävät myös suomalaiset nettaajat? Vai onko Isoveli vain kiinnostunut (Venäjä, Yhdysvallat?)...Venezuelassa, Italiassa ja USAssa minulla kyllä on tuttavia, jotka kenties ovat lukaisseet joskus blogiani.

Todellinen kävijämäärä siis lienee lähemmäs viitisentuhatta - siis lukukertaa.

Luetuimmat tekstit, niiden julkaisupäivämäärä ja kommenttien määrä.

Vaihtoraportti

                                                                                  Matkaraportti

Esittävä taide/ Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

Escuela Superior de Arte Dramatico de Sevilla

Espanja

1.10.2011–30.6.2012

Unelmista totta, kielitaitoa ja kansainvälistymistä

Olen keski-ikäinen aikuisopiskelija: suoritan teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) –tutkintoa aikuiskoulutusmuotoisena. Opiskelu työn ohessa on ajankäytöllisesti haastavaa, joten kaipasin kokopäiväopiskelun mahdollisuuksia. Ennen kaikkea kuitenkin tahdoin kokemuksen vaihtovuodesta ulkomailla. Olisin hakeutunut vaihtoon ja 20 vuotta sitten, jolloin opiskelin ensimmäistä tutkintoani, mutta silloin ei mahdollisuuksia ollut. Ilahduin suuresti Erasmus-ohjelmasta.

Espanjaan tahdoin, koska olen kiinnostunut maasta ja sen ihmisistä. Olen harrastuksen omaisesti opiskellut espanjan  kieltä viime vuosina, joten vuosi Espanjassa houkutteli myös kielitaidon karttumisen takia. Koulutusohjelmallamme on kaksi valmista Erasmus-kohdekoulua Espanjassa, Madridissa ja Sevillassa. Hain molempiin, mutta taktikoin ja laitoin Sevillan ensisijaiseksi, sillä tiesin, että Madridiin on muitakin halukkaita. Minulle ei kaupungilla ollut väliä, mutta ajankohta, lukuvuosi 2011–12, ratkaisi, sillä opintovapaa omasta työstäni oli joka tapauksessa edessä.

Opiskelemaan Espanjaan

Espanja on EU-maa, joten maahanmuutto sujuu helposti. Passi on syytä ottaa mukaan, sillä se vaaditaan henkilöllisyystodistukseksi mm. junalippua, uimahallin kausikorttia ja puhelinliittymää ostettaessa. Periaatteessa yli 3 kk oleskelu edellyttää oleskeluluvan hakemista. Hakemuksen voi jättää paikalliselle poliisiasemalle oleskelunsa aikana. Omista opinnoistaan on syytä ottaa tarvittavat englanninkieliset todistukset. Vuokrasin pienen asunnon vapailta markkinoilta, joten vuokrasopimusta varten tarvitsin työnantajaltani palkkatodistuksen. Vakuutusasioita varten on syytä varmuuden vuoksi pitää tallessa lentoliput.  

 

Koululla piti heti alkajaisiksi täyttää ilmoittautumisdokumentit kuhunkin opiskeltavaan oppiaineeseen. Niiden liitteeksi piti laittaa kuhukin yksi valokuva, yhteensä 7 kappaletta. Väriprinttikin kävi.

  

Escuela Superior de Arté Dramatico (de Sevilla)

Kohdekoulu on yksi noin viidestätoista Espanjassa näyttelijäntyön koulutusta tarjoavasta oppilaitoksesta. Espanjassa ei ole meikäläistä Teatterikoreakoulua vastaavaa opinahjoa, mutta Madridin ja Barcelonan koulut ovat jonkinlaisia lippulaivoja. Sevillan koulu tarjoaa kaksi koulutusohjelmaa: näyttelijäntyön (interpretación textual) ja skenografian (escenografia). Madridissa on myös fyysisen teatterin näyttelijäntyön koulutusohjelma (interpretacion gestual). Teatteriohjaajaksi voi opiskella esim. Malagassa. Soveltavan teatterin tai teatteri-ilmaisun ohjaajaa vastaavaa koulutusohjelmaa ei ole.

Sevillan koulu on kompaktin kokoinen: opiskelijoita on noin 200, kahdessa eri koulutusohjelmassa ja neljällä eri vuosikurssilla. Opiskelu etenee kronologisesti, joten luontevinta on valita omaa tasoaan vastaava vuosikurssi ja loikata sen vuosikurssin opetusryhmän ohjelmaan mukaan. Lukujärjestys on sama syksystä kesään, joten valinnaisuutta ei juurikaan ole. Poikkeusjärjestelyjä yksittäisen kurssin kanssa voi kyllä tehdä, keskustelemalla asiasta paikallisen KV-koordinaattorin ja ao. opettajan kanssa.

Interpretacion textual on tekstilähtöisen teatterin näyttelijäntyön koulutus, jossa keskeisiä oppiaineita ovat näyttelijäntyö (interpretacion), kehollinen ilmaisu (exprecion corporal), tanssi (danza), äänenkäyttö/ puheoppi (tecnica vocal), näytelmäkirjallisuus (litteratura dramatica), laulu (canto) ja musiikki (musica). Toisella vuosikurssilla ollaan jo edetty akrobatiaan (acrobacia) ja flamencoon. Kaksi ensimmäistä vuotta opettavat siis perustekniikat, ollen sisällöiltään fyysistä tekemistä täynnä. Kolmannella ja neljännellä vuosikurssilla tekniikoita syvennellään ja näyttelijäntyön osaamista kehitetään. Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta lähimmmäksi tullevatkin kolmannen ja neljännen vuosikurssin sisällöt. Koska omasta osaamisestani puuttuu esim. tanssi ja musiikinteoria, opiskelin pääsääntöisesti ensimmäisen vuosikurssin lukujärjestyksen mukaisesti.   

Koulun opetustilat ovat lähinnä teatteri- ja tanssisalien kaltaisia tiloja. Opiskelu ainakin kahdella enismmäisellä vuosikurssilla on painottunut fyysiseen treenaamiseen. Koulussa on lisäksi pieni kirjasto, kaksi teatterisalia, lavastamo ja puvustamo. Opetusryhmät ovat miellyttävän pieniä: 10–12 opiskelijaa/ ryhmä. Opetus sisältää myös henkilökohtaista opastusta. Pienryhmissä tehdään paljon ja arki-iltaisin koulun tilat ovatkin opiskelijoiden treenikäytössä. Kotitehtävinä on paitsi treeniä, myös jonkin verran teoriaopiskelua, jonka osaaminen mitataan tenteissä. Taitoaineisssa pidetään osaamista mittavia kokeita lukukausien päätteessä.

Koulussa on käytettävissä opiskelijoille maksuton WIFI-yhteys, edellyttää oman koneen. Ruokalaa ei ole, mutta opiskelijakunnan huoneessa on jääkaappi ja mikroaaltouuni. Opetusta on klo 9–15, välissä 30 min evästauko. Klo 16-21 tilat ovat treenikäyttöön varattavissa.

Mistä asunto?

Sevillan korkeakouluilla on jonkinlainen HOAS:ia vastaava välityspalvelu, mutta opiskelija löytää asunnon myös netistä tai paikan päältä. Varsin tavallinen asumismuoto on jaettu kimppakämppä, piso compartido. Huone sellaisessa maksaa 100-300e asunnon koosta, sijainnista ja varustelusta riippuen. Yleensä asunto on yhden vuokralaisen nimissä ja muut ovat sitten hänelle alivuokralaisia. Talvikuukausina marraskuusta maaliskuulle Sevillassa on öisin kylmä, joten asunnon lämmitettävyys on plussaa. Tosin harvassa asunnossa on edes kaksinkertaisia ikkunoita, joten talviöinä on syytä nukkua makuupussissa tai käyttää sähköpatteria. Sähkön hinta on Suomen hintoihin nähden kolminkertainen, joten suuri asunto on kallis talvella. Kesäkuukausina huhtikuusta lokakuuhun tarpeen olisi taas ilmastointi, aire acondicianado. Ilamn sitä asunnossa paahtuu, sillä touko-kesäkuussa mennään jo lähelle 40 astetta. Ilmalämpöpumpulla varustettu huone lie se paras ratkaisu?

Asuntoja on paljon tarjolla, joten hankin omani vapailta markkinoilta (www.idealista.es), 400 metrin matkan päästä koulusta. Koulu sijaitsee Sevillan vanhasssa historiallisessa keskustassa, joten olin keskellä kaikkea. Espanjassa on tapana vuokrata asuntoja töysin kalustettuina, joten omasta boksistani löytyikin kaikki tarpeellinen huonekaluista petivaatteisiin ja astioihin.

Terveyspalvelut Espanajssa ovat ainakin suomalaista tasoa, joten kunnallinen terveydenhuolto toimi reippaasti ja tehokkaasti, maksutta. Elintaso on suomalaista hiukan halvempi, mikä tuntui esim. kaupan kassalla ruokaostoksia maksaessa. Nettiyhteys oli joskus kateissa ja lämmin vesi saattoi loppua kesken suihkun, muuten oli suomalaista vastaavat palvelut.

Elämä Sevillassa – vapaatakin aikaa

Sevilla on kulttuurin kehto, täynnä historiaa, kiinnostava kaupunki. Sevillassa riittää historiallisia nähtävyyksiä eikä Cordoban ja Granadan kaupungitkaan kaukana ole. Historian lisäksi riittää tekemistä itse suurkaupunkiin tutustumisessa. Ihmiset ovat mukavia ja välittömiä – mutta eivät juurikaan puhu englantia, mutta sitäkin nopemamin espanjaa!

 

Sevillassa on turvallista elää, mutta polkupyörä on syytä lukita kahdella lukolla ja riisua irtilähtevistä osista. Omaa fillaria ei kannata hankkia, vaan ostaa heti alkuun 25 euron Sevici-kortti, kaupunkipyöriä varten. Kaupunkipyöriä, sevicejä, on ymopäri kaupungin tuhansia kappaleita. Käyttö on ilmaista ensimmäiseltä 30 minuutilta ja asemia on 300 m välein. Pyörätiet ovat upeasti tehtyjä turvallisia baanoja.  

  

En hankkinut espanjalaista pankkitiliä. Tuntui turvallisemmalta pitää rahat suomalaisella tilillä, sillä Espanjan pankeilla on ollut monenlaisia vaikeuksia. Vuodenvaihteessa tuli mahdolliseksi nostaa debit-kortilla rahaa pankkiautomaatilta, 90 sentin toimitusmaksu/ nosto. Luottokortilla maksoin isoissa liikkeissä.

 
Opiskelijatoverit ovat mukavaa sakkia, joten vapaa-ajan tekemsitä löytyy. On kuitenkin huomattava, että kun suurin osa opsikelijoista asuu jaetuissa kämpissä, sosiaalinen piiri löytyy usein jo niistä. Lisäksi espanjalainen tapaa mieluusti viikottain perhettään, eli serkkujaan ja heidän serkkujaan...joten varmin tapa saada luontevasti vapaa-ajan seuraa onkin hakeutua asumaan espanjalaisten pariin. Samalla kohenee kielitaitokin!

Muita huomioita
  

Kohdekoulu ei pystynyt tarjoamaan espanjan kielikurssia, vaikka sellainen oli luvattu. Olisin voinut lukuvuosimaksun (n. 500e?) maksamalla ehkä osallistua yliopiston kielikurssille, mutta päädyin menemään omakustanteisesti yksityiselle kielikurssille, paikalliseen pieneen kielikouluun. Sen opetus oli tasokasta ja tehokasta ja hintaa tuli tuo n. 500e koko lukuvuodesta, parina iltana viikottain. Sevillaan mennessä kuvittelin puhuvani espanjaa ”jonkin verran”, mutta yllätys oli kuinka vaiketa sevillalaisten espanjaa oli ymmrtää. Huomasin myös sanavarastoni puutteelliseksi ja kielitaitoni ylipäätään kehnoksi. Ennen vaihtoa olin käynyt kesäyliopiston espanjan jatkokurssit, joten kielioppiasiat olivat kuitenkin tuoreessa muistissa. Kuten tulkkituttavani sen sanoi: ”Sellainen kielitaito, jolla tehdään töitä tai opiskellaan, ei synny hetkessä”.

Espanjalaisten ja andalucialaisten sosiaalinen koodi yllätti myös. Tutuiksi tullaan ensitapaamisella, poskisuudelmia vaihdetaan ja etunimi opitaan heti...mutta se ei vielä tarkoita mitään. Tosiystäväksi ei noin vaan päästäkään, kaveripiiriin siis. Mutta kohteliaisuus on upeaa ja tuntuu hyvältä. Kavereitakin sain, mutten ehkä niinkään koululta vaan muista piireistä.

  

Vuosi pois omista piireistä on mahtavaa tuulettelun aikaa. Vaikka keskellä kiireistä espanjalaista teatterikoulun arkea onkin, jää aikaa myös olla itsensä kanssa. Tuli siis samalla pidettyä jonkinlainen välivuosi, vuosi itsensä seurassa. Se ei tuntunut ollenkaan hassummalta sekään.

Opin paljon myös espanjalaisesta teatteriperinteestä, sillä sitähän paikallinen näyttelijäntyön koulutus heijastelee.  Opin myös espanjalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmuodosta sekä sain uusia tuttavia ja ystäviä. Espanjalainen teatteritraditio sisältää myös kaikuja fyysisestä teatterista, karnevaalista ja sirkuksesta. Kaikki nämä, tanssin lisäksi, olivat minulle uusia ulottuvuuksia ja asioita, joita tulen hyödyntämään.   

Ohjeita toisille ulkomaille lähtijöille

Espanjalaiset eivät hätiköi paperiasioissa, joten siihen on varauduttava, että kohdemaasta ei kuulu mitään ennen vaihtoon  lähtöä. Minulle tuli paria viikoa ennen lähtöpäivääni meili: tervetuloa. Kaikki asiat on syytä selvittää itse, sillä kohdekoulun puolesta ei juuri apua ollut tarjolla asumis- tai muihin asioihin. Olisi pitänyt olla itse sinnikkäämmin yhteydessä sinne päin ja mennä paikan päälle jo paria viikkoa ennen. Silloin olisi ehtinyt käydä tutustumassa kouluun, etsiä käsiinsä KV-koordinaattorin ja sopia hänen kanssaan tapaamisajan. Tapaamisessa olisi siten voinut keskustella mielekkään opinto-ohjelman sisällöistä. Toisaalta keilitaitoni oli vielä syksyllä niin kehno, että saattoi olla parempikin seurata vaan yhden opetusryhmän lukujärjestystä – ja saada syksyn mittaan alakohtaista sanastoa tutummaksi, kielitaitoa paremmaksi ja muutenkin oppia talon ja maan tavoille.

Sevillassa ei montaa suomalaista ollut, mutta kivan yhteyden sain muihin vaihtareihin. Heitä oli koulussamme neljä: kaksi puolalaista, yksi ranskalainen ja yksi italialainen. Suomen kieltä pidin yllä pitämällä blogia, josta muodostuikin tärkeä vaihtovuoden kokemusten sulattamo: www.sevillan.blogspot.com

Olen kokonaisuutena niin tyytyväinen vaihtovuoteeni, että ei tämä tähän jää. Minä tulen vielä takaisin, Espanja!     

Vaihtovuoden päätös

Lukuvuosi Sevillassa on ohi. On aika pohtia mennyttä, kirjoittaa siitä asiaankuuluva Erasmus-raportti ja muutenkin sulatella.

Akrobatiaa

• aikuisopiskelijana nuorisoasteen ryhmään
• teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -koulutuksesta näyttelijäntyön koulutukseen.

Siinä kaksi asiaa, joiden kohdalla koin aika ajoin lähes akrobaatin venymistä. Molemmat veivät paljon energiaa ja vaativat aktiivista työskentelyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin: näköalapaikkoja molemmat!

Johonkin Andalucian lukuisista juhlapäivistä kuului taas kerran karnevalistinen juhlanvietto, jota varten lähiplazallenikin pystytettiin esiintymislava.

 Ystävät

Sain ystäviä Espanjassa! Heitä on nyt ikävä. Kaukana kotoa oli niin loistavaa luottaa vaan ja pudota sinne toisten kanssa, samaan elämään, luottavaisesti.

Muistan Ricardon, joka on syntyisin Meksikosta ja puhuu englantia ja espanjaa kotikielinään. Kun suomalaisvierailijoideni viikolla ykskaks jouduimmekin keskustelemaan akrobatian tunneilla espanjalaisen opiskleijaryhmän kanssa heidän esityksestään, pyysin Ricardoa ja Markoa tulkeiksi. Ricardo käänsi englannin espanjaksi ja Marko englannin suomeksi. Se oli taitavaa työtä, spontaanisti.

Muistan Abelin, joka aina tavatessamme muisti kysyä "¿Que tal, Miguel?" ja jatkoi sitten jotain näyttelijäksi opiskelevalle luonteenomaista roolittelua. Kerran vastasin Abelin tervehdykseen kaivamalla kännykameran esiin ja aloitin karpomaisen videohaastattelun "Caballero, Sevillassa on paljon kodittomia ja sinä olet yksi heistä. Miltä se elämä tuntuu?" Abel otti hetkessä roolinsa ja kymmenminuuttisen "haastattelumme" aikana Abel oli muuttunut habitukseltaan ja puheenparreltaan kodittomaksi laitapuolen kulkijaksi. Taitava kaveri.

 

Muistelen Alejandroa, joka luki karttaa kun minä yritin suoriutua vuokra-autolla Sevillan liikenneruuhkasta. Kun kääntymisohje tuli taas kerran aivan liian myöhään, kivahdin ja ajoin mielenosoituksellisesti ohi risteyksen ja annoin kaiken kiukkuni ryöpsähtää Alejandron niskaan. No siihenhän Allulla keitti sitten kattila oikein huolellisesti. Jälkeenpäin hymyilyttää: ei jäänyt toiseksi, andalucialainen tulisielu.

Muistelen myös Dalia, joka tarjoutui auttamaan valmistautumisessa tanssikokeeseen. Kun kiireisellä Dalilla ei vapaata aikaa löytynyt edeltäville päiville, tavattiin kukonlaulun aikaan koepäivän aamuna koulun pihalla ja mentiin koesarja läpi kolmeen kertaan.   

40-45 asteen kesäkeleihin valmistautuvassa Sevillassa ostoskadun ylle vedetään varjostimet.

Töitä tarjolla

Elokuvaan avustajaksi? Tervetuloa Castingiin.

Koulun ilmoitustaululla oli koko vuoden ajan aina jotain tarjolla: haetttiin avustajia elokuviin, näyttelijöitä teatteriryhmiin, tanssijoita juhlaesitykseen jne.

Koekuvaus cortometrajeen (lyhytelokuvaan). Cortometrajet ovat olleet jotain hyvin espanjalaista jo ennen nykyistä mp3-kautta. Nythän lyhytelokuvia voi tehdä kuka tahansa kun kotitietokoneissa alkaa olla vaadittavat työkalut lyhytelokuvan editointiin. Mutta Espanjassa on - syystä tai toisesta - ollut jo vuosikymmenet vahva kyhytelokuvein perinne.

Haetaan laulajia musiikkiteatteriryhmään.



Lyhytelokuvaa varten haetaan 22-27-vuotiaita miehiä, joita pyydetään lähetttämään valukuvalla varustettu CV.

Spiikkikeikka

Kävin tekemässä Dictumin spiikkikeikan eräässä suuressa elokuvatuotantoyhtiössä, Helsingissä. Tuottajan lisäksi ohjeita oli antamassa asiakasyrityksen käyttämän mainostoimiston kaksi ihmistä, mainoksen käsikirjoittajat kaiketi. Leppoisaa ja taitavaa väkeä, tiesivät mitä haetaan.

Eka spiikki sitten vaihtovuoden. Päätin tehdä kaiken sen, mitä vuoden opiskelu Tecnica Vocalissa on opettanut: aamulla pitkä äänenavaus, keikkaa ennen uudestaan. Emma-open (laulaja) antamilla opeilla menin. "Ääni on keho"; koko kroppa hereille, auki ja lämpimäksi. Palleahengitys (sanotaanko se suomeksi näin?) tarvitsee tuekseen oikien asettuneen selän, jota kannattelee oikein jalat, neutraali perusasento, lantio vähän edessä - minun tapauksessani - ryhtiä korjaamassa. Tunnin äänenavaus: keho, hengitys, äänteet. 

Sevillassa olisi tasokasta kesäkurssia tarjolla heinäkuussa: Opi laulamaan pinnistelemättä samalla metodilla kuin megatähdet  Michael Jackcon, Madonna, Beyonce.

Oli niiiiiiiiin loistavaa tehdä se spiikki. Alle puolitoista tuntia meni, kesäkuumassa studiokopissa. Löydettiin heti kiva yhteys tuottajan ja muiden kanssa. Teksti ei meinannut heti aueta, mutta niinhän minulle käy aina. Olen aina hukassa tekstien kanssa, en löydä jutun juonta. Joudun lukemaan ja lukemaan, uudelleen ja uudelleen. Ja usein tarvitsen siihen tuottajan apua. 

Kuuntelin ohjeita rauhallisesti, panikoimatta. Viime vuosien tuttu tunne "enhän mä osaa, en oo näyttelijä" oli tipitiessään. Sen  sijaan muistelin miten "me espajanjalaisessa näyttelijäntyön koulutuksessa Tecnica Vocalin tunneilla resitoitiin kerrankin värit yläkerran luokkahuoneen ilmaan".

Olin tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti valmis mainos osuu korviini radiossa, sillä siitä tuli aika hyvä!

Ps. Olisipa joku ryhmä jossain, jonka kanssa voisi käydä spiikkipäivän aamuna äänenavauksessa. Onko sellaisia jossain? 

120 päivää

Kolme päivää Suomessa,
kulttuurishokki.
Tuttua ja kotoista
kaikki kuten ennenkin.

Muistin ykskaks,
että minullahan on auto.
Autotallin ovi auki,
auto käyntiin ja menoksi.

Vanhasta muistista,
kaupasta tavaraa.
Hauska puhua suomea,
kaikki ymmärtävät.

Sitten iski outous.
Piti etsiä espanjalainen elokuva,
taustalle ääniksi.
Oli liian hiljaista.

Katsoin kalenteria.
Lokakuu on pian.
Laskin viikot.
120 päivää Sevillaan.

Calle Martinez Moñtanas 3

Vuokranantajani, miellyttävä pariskunta Sevillasta, olivat siis ilmeisen tyytyväisiä suomalaiseen vuokralaiseen. Vähän luvatta olin kiinnittänyt yhden peilin seinään kun se oli huonosti kiinni ja pyykinpesukoneen vierellä hiukan kosteussuojaa korjailin. Asunto oli hyvällä paikalla, keskustassa, kalustettu ja kotoisa. Kertoivat, että tuskin hakevat nyt kokoaikaista vuokralaista vaan vuokraavat asuntoa Sevillassa kävijöille - kuten olivat tehneet ennenkin. Nythän ei Sevillassa ole kovin hyvä aika saada asunton edes vuokralle.

Jos joku mielii viikoksi tai papriksi päiväksi Sevillaan, uskallan suositella asumismuodoksi hotellin sijasta tätä täysin kalustettua siistiä kaksiota, 43 m2: