Kielikoulussa tapasin viehättävän sihteerin Ludu Tapaisin, jonka kanssa olen jo lukuisat kerrat asioinut sähköpostitse. Tein varomattoman tulkinnan: suomalainen punktuaalisuuteni ja aina ajoissa lähteneet viestini yhdistettynä nyt ulkoiseen habitukseeni alkoivat jotenkin hymyilyttää häntä. Koin olevani sydämellisesti tervetullut. Myöhästymisestäni olin jo ilmoittanutkin sekä Sr. Jiménezin kautta että meilitse.
Kielikoulun tasokurssillani on neljä muuta, minun ja open lisäksi. Kolme jenkkiä, yksi berliiniläinen ja minä. Kolme naista, kaksi miestä. Sairaanhoitaja, fysioterapeutti, pankkitoimihenkilö, flamencotanssija/-laulaja ja minä. Floridalainen sairaanhoitaja tahtoo opiskella espanjaa, koska siitä on tullut Floridassa jokapäiväinen kakkoskieli. Häneen oli jo tarttunut hauska kuubalaisten ääntämys [Mi-aMi] perinteisen [Maiam?]:n rinnalle, kun tuli puhetta Miamin kaupungista. USA:sta taitaa tulla espanjankielinen valtio vielä minun elinaikanani. Siis toiseksi viralliseksi kieleksi, arkeen, virallisiin papereihin ja kongressiin, kouluihin, kadulle, kaikkialle.
Ekana päivänä puhuttiin paljon, tutustuttiin toisiimme sekä päätettiin tämän viikon tavoitteet yhdessä:
- puhutaan paljon
- kerrataan mennyt aikamuoto, subjunktiivi, konditonaali ja futuuri
- tehdään ekskursio jonnekin ja
- kartutetaan sanavarastoa.
Lery espanjankielistä kiertokävelyä vetämässä, Miguel de Cervantes´n patsaalla
Paljon siis kaikkea...ja läksyjäkin tuli. Jännittävä päivä - ja koko jännittävä viikonloppu - alkoi sulaa väsymykseksi, joten menin heti koulupäivän päätteeksi parin tunnin tirsoille. Illlalla jaksoin vielä osallistua kielikoulun järjestämään Sevilla-kävelyyn (vanhan kaupungin keskeiset kohteet + espanjankielinen opastus), mutta sitten iski aivosolmu ja oli päästävä piakkoin pois omaan majapaikkaan, YLE Areenan uutisia katsomaan ja yhden mesepuhelun verran suomea puhumaan. Läksyt siirtyivät aamuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti