Andalusian auringossa

Neljässä kuukaudessa unohtuu asioita. Kun nyt tänne palasin, ne asiat taas tulvahtivat tajuntaan:

• ihmiset ovat pieniä
• kaikkialla tuoksuu: kukat, ruoat ja ihmisten tuhannen tuoksuiset hajuvedet ja myskit
• koko ajan jutustellaan jonnekin ja jonkun kanssa, bussissa ja jonossa ja kaikkialla
• ruido (meteli)
• katsekontaktit, hymyt, eloisat ilmeet
• koiria, koiria, koiria ja koirien haukuntaa

 

Lontoon lentokentällä oli hetken aikaa oikea lähtöportti hukassa, mutta ei Sevillan lennosta voi erehtyä: kilometrin mittainen naurava jono. Espanjalaiset tekevät jonon jo tuntia ennen lennon alkua. Puolta tuntia ennen se on jo pitkin lentoaseman käytävää. Ja jono hytkyy, nauraa, iloitsee ja juttelee railakkaaseen ääneen.

 

EU-rajallahan espanjalainen tullimies sitten tarkastaa kaikkien passit, Lontoosta kun tullaan. Univormuihin pukeutuneita tummanpuhuvia miehiä, erittäin virallisia...mutta siinäkin roolissa aina on aikaa vähän nauraa, iloita, laskea leikkiä, hymyillä. Edelläni kulkenut spanski jumittui tullimiehen kanssa nauramaan jotain, en teidä mitä. Molemmat hyrskyivät hyväntuulisesti ja juttelivat tovin. Oli kai vähän vanha kuva kaverilla henkilökortissaan tai jotain.

 

Lentokenttäbussi täyttyi edestä ihan tukkoon, joten rahastaja viittilöi ihmisiä takaovesta sisään ja alkoi kerätä 2,30 euron maksuja. Joku kysyi, missä hänen pitää jäädä pois kun on menossa sinne ja sinne. Lähimmät matkustajat vastasivat ja heidän edessään oleva herra tarkensi ja hänen vierellään ollut nuoripari varmisti kysyjältä jotain. Ja sitten kaikki taas nauroivat. Bussi ei voinut pysähtyä Santa Justan pysäkille, koska se oli parkkeerattu täyteen autoja. Kuski pysäytti siis bussin keskelle Avenidaa, ja autot jarruttivat, pysähtyivät, antoivat tietä.

Otin fillarin Santa Justasta ja viiletin kesäillassa (+23 astetta) pimenevän kaupungin halki Macarenan kaupunginosaan, josta olin varannut kalustetun 25m2 kattoterassihuoneiston.  Jean-Pierre oli sovitusti vastassa klo 22 ja esitteli talon ja tykötarpeet. Kuulemma koko kolmikerroksinen talo on saman firman huoneistoja. Sevillassa on todella paljon majoituskapasiteettia, sillä kaksi kevään juhlaviikkoa tuovat vuosittain kaupungin täpötäyteen ja silloin majoituksen hinnatkin ovat pilvissä. Nyt on jo epäsesonki ja loisteliaankin majapaikan saa edullisemmalla kun a) asioi espanjaksi ja b) muistaa tinkiä.

Majapaikkani sijanti on tutulla seudulla: Alameda de Herculeksen toisen pään tuntumassa - viime vuoden asuin siellä toisessa päässä.

Muutama kuva tallentui viikonloppuna kännykkään:

Aurinko porottaa tuttuun tapaan. Sandalit, sortsit ja t-paita ovat käypä asu. Iltapäivän auringossa on kuuma.

Macarenan halki kulkeva Feria-katu on ostoskatu, jonka varrella myös on kauppahalli. Tässä ollaan kalahallien puolella, Messias-taulun alta myydään kalaa.

Katot, Sevillan tuttu näkymä. Kolmi-nelikerroksisen asemakaavan yli näkee vaivatta. Sevillalaiset talot ovat tasakattoisia ja jokaisella katolla on terassi: talon yhteisiä ja huoneistokohtaisia terasseja, usein auringolta suojaavilla verhoilla viilennettäviä. Minun terassiltani näkyy myös kaksi Quadalquivirin joen ylittävistä kaupunkisilloista.