¡Feliz Navidad y Prospero Año Nuevo 2012!

Opiskelijaparka vaatimattomassa opiskelijaboxissaan joulua vartoo...josko joulupukki etelän maille asti löytää?
No, ehkäpä Itämaan Viisaat Tietäjät lahjoineen...

Kaupunkikuvaan ilmestyi joulunalusviikoilla parvekkeille kipuavia pikkuisia joulupukkihahmoja ja näitä Jeesus-lapsen odotusta markkeeraavia punaisia ripustuslakanoita.

Katedraalin viereinen Calle de Génova jouluvaloineen (päivänvalossa).

Katedraalin aulasta löytyy sitten kaupungin komein seimiasetelma - pienois-Beetlehemin keskeltä.

Sevillan Katedraalin käytävältä: Hyvää Joulua!

Kivenheiton päässä kotoani on varsinainen paratiisi: hedelmäkauppa, jonka hyllyt notkuvat tuoreita herkkuja. Viinirypäleitä ei ole Suomessa totuttuun  tapaan kyllästetty säilöntäainein, joten rypäeet maistuvat erilaisilta - ja nahistuvat nopeasti. Hedelmäkaupan ananakset ovat taivaallisia, nam nam.  

Fiesta!!!

Oi oi oi, olipas hauskat juhlat:D!

Neljäs vuosikurssi oli äänestyttänyt koko koulun opiskelijoiden keskuudesta viitisentoista mennen syksyn Misteriä ja Missiä. Juhlallinen voittogaala koulun teatterissa kerrytti muutamia kuvia:



"Gooood Evening, Sevilla! Bon Soir, Sevilla! Trecgeftschgef Noschcsc, Sevilla! This is Bratwurst calling!"
Juhlagaalan pisteiden lukijat toivat mieleen EUROVIISUT!

Gaalan juontajat, tuttuun viisutapaan. (4. vsk:n hmm-kuka? ja aina yhtä säteilevä Reyes)

Mr. Cha Cha Cha 2011 on Avelino (kesk.). Palkintoa tuli jakamaan joku tanssituomariksi tekeytynyt, jonka hahmo oli niin loistava parodia kaikista tanssituomareista, etten edes tunnistanut kuka hahmoa esitti! Hmm. sen täytyi olla Sergio Gonzales. Ja jos oli, niin on myönnettävä, että ammattilaisen otteella tehty rooli.



Frank, etsiväkaksosten 50%, joutui sijaiskärsijäksi punnertamaan estradille, kun Mr. Exprecion Corporal ei ollut paikalla.



Tässä kohdassa kielitaitoni petti, eikä minulle selvinnyt mikä äänestystulos oli vuorossa. Joka tapauksessa palkintoa jakamaan kutsuttiin Oscar-gaalasta tutuin maneerein runsas ja ronski hahmo, mustissaan.  Toisen vuosikurssin Miguel Molina pokkasi palkinnon! 

Vuoden "Rytmikäs" 2011 on Fernando, itseoikeutetusti! Kuten kuvasta näkyy,en osannut käyttää digi-kameraa -  ilman salamaa. Salamalla en viitsinyt gaalan eturivistä räiskiä.



Ja sen verran opettajakuntaakin muistettttiin, että koulun johtajatarta imitoitiin ihan joukolla. Parhaasta imitaatiosta palkittiin Sara Mata (kolmas vas.). Sergio (oik) joutui mukaan kutsutuksi, koska oli juuri estradilla laulanut pari biisiä.



Sergio on lahjakas laulaja. Carlos säesti.

 

Vuoden tulokas 2011 ESADS eli ensimmäisen vuosikurssin palkittu. Piti hyvän puheen, muutaman sanasen. Kiitti ja sanoi, että "tämä on ollut uskomatonta, sillä ennen tätä syksyä en ole tehnyt teatteria koskaan missään".



Mr ESADS 2011 Manu Topatilla!

Miss ESADS 2011 Reyes Iniguez, toinen gaalan juontajista!



Duo lauloi ja musisoi...

Komea oli gaala, kiitos viimeisen vuosikurssin!

Pukuhuoneen tunnelmia ennen gaalaa. Juontajapari saa viimehetken neuvoja.

Miehet mustissa

Näyttelijäopettajien opissa

Yksi hauska yksityiskohta tästä syksystä on näyttelijäopettajien tunneilla oleminen. Näyttelijätaustainen opettaja sivuuttaa kielimuurin helposti, sillä hänhän voi aina näyttää, näytellä. Opettajistamme ainakin kolme on tässä häkellyttävän hyviä: Antonio, Juan Antonio ja Martí.

Kerran Antonio, reilu 50-vuotias Expresion Corporalin opettaja, tahtoi sanojensa vakuudeksi vielä jostain syystä näyttää, miltä se näyttää jos joku tosiaan tulee treenisaliin flunssaisena pärskimään. Se oli uskomatonta, miten yli 50-v äijästä kuoritui muutamalla eleellä, asennon vaihdoksella ja ilmeellä 20v flunssainen tyttölapsi, joka kaulustensa takaa aivastelee! Taitavaa, ammattinäyttelijän otteella. Katsoimme koko ryhmä yhtä epäuskoisesti Antoniota, että miten se tuon teki. Se oli kyllä mykistävää. 

Kolme yötä jouluun ja kelit sen mukaan.

Juan Antonio, toinen Expresion Corporalin ope, reilu 50-v mies hänkin, taas hauskuuttaa meitä jatkuvasti tekemällä koomisia hahmoja. Juan Antonio opettaa mimiikkaa ja on todella taitava eleissään. Olo on toisinaan kuin olisi katsomassa sirkusesitystä, akrobaattia tai taitavaa klovnia. Juan Antonio usein tehostaa ohjeitaan (varoituksiaan, miten ei saa tehdä) luomalla hetkessä hahmon, joka tekikin juuri toisin kuin hän sanoi: hups, kips ja kops - ja jotain sattui.

Kolmas Expresion Corporalin ope, reilu 50v mies hänkin, Martí, on myös aika ajoin väläytellyt näyttelijän ammattitaitoaan, tilanteissa joissa ryhmä ei meinaa ymmärtää mitä hän tarkoittaa. Ilme, pari kolme elettä, hahmo ja kas - jakeluun meni. Kerran taas minä en ymmärtänyt, että mitä ollaan tekemässä, vaikka ohjeita tuli espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi.  Sen Martí ratkaisi näyttämällä/ näyttelemällä mitä tapahtuman pitää. Siitä kyllä oivalsin heti, että missä mennään. Kaikkia muitakin huvitti, että ykskaks tuo vaan esitti samat ohjeet 20 sekunissa:)

Näyttelijöiden tunneilla on ollut kyllä ilo olla. Mukavia oivalluksia tein tänään myös Tecnica Vocalin tunneilla Emman opissa. Emma teetti meillä yli tunnin kestoisen harjoituksen, jossa aloitettiin jumppapatjojen päällä hengitysharjoituksilla ja äänen avaamisella ja siirryttiin monen vaiheen kauttaa seisailleen piiriin, jossa sitten tunnin päättyessä fyysistettiin ääni. Taustalla oli japanilainen harjoitus, jossa hara (ihmiskehon keskus, keskivartalon, alavatsan-pallean seutu; vrt. japanin sana harakiri) ja nenän yläosassa oleva ontelo tietoisesti otetaan sisäänhengityksen reunapisteiksi. Hengitysilma kulkee sisäänhengittäessä spiraalin lailla nenästä ylös ja sitten henkitorven kautta keuhkojen alaosiin asti - ja sitten uloshengittäessä äänenä suun kautta takaisin ilmoille. Tätä puoliympyrää tehostimme käden kaarevalla liikkeellä harasta nenänvarteen ja uloshengittäessä samaa reittiä takaisin.

Kymmenminuuttisen resonointimme jälkeen Emma kysyi huomioitamme tapahtuneesta. Oivalsin itsekin samalla sekunnilla, että olimme siis laulaneet uloshengittäessä nuotteja/ melodioita  Emman antaman äänen mukaan - hyvin puhtaasti, huomaamattamme ja empimättä. Japanilaisen perinteen selitys tälle on, että tässä harjoituksessa mieli ja keho tekevät samaa: Cuerpo visualisoi sen, mitä Mental tekee. Ja kun molemmat tekevät samaa, tekeminen on puhdasta.

Ps. Huomenna on 4. vuosikurssin järjestämänä koko koululle fiesta, jossa valitaan "Vuoden Mr. Cha cha cha" ja viitisentoista muuta henkilöä. Kaikki opiskelijat ovat saaneet äänestää...Rakas Joulupukki, olisin koko huomisen fiestan ihan rauhallisella juhlamielellä, jos antaisit sellaisen lahjan, että minua ei valita noista miksikään, sillä juuri nyt en enää jaksaisi kauheasti mennä kaikkien eteen espanjallani takeltelemaan. Tosin pahaa pelkään, Joulupukki, pahaa pelkään...

Alejandrolta terveisiä

Alejandro kuuli, että pidän blogia. Hän tahtoi lähettää blogini lukijoille terveisiä, joten ne tulevat tässä: saludos de Alejandro!

Alejandron kanssa osuimme tänään pareiksi tanssituntien alun lämmittelyssä. Tehtävänä oli vuorotellen imitoida, matkia, seurata toisen liikkeitä (perustehtävänä siis samalla lämmitellä keho: pään rotaatio, hartia-olkaseutu, lantio, raajat, nilkat, polvet). Osaava tanssimaikkamme Fani siirsi tehtävää vielä askeleen verran näyttelijäntyön suuntaan: tehtävänä on paitsi imitoida liikkeet, myös tehdä toisen karakteri, hahmo. "Ryhtyä Mikoksi liikekielessään".

Tehtävä oli hauska ja kiinnostava. Käytimme siihen kohtuullisen hyvin aikaakin, joten toisen hahmoa ehti hyvin hakea. Kun lounastauolla kirjasin tanssituntien sisältöjä ja reflektiotani niistä työpäiväkirjaan, huomasin kirjaavani, että minun on aina erittäin vaivatonta työskennellä Alejandron kanssa. Se on helppoa, mukavaa ja meillä on hyvä yhteistyö. Luin Alejandrolle kirjaamani tekstin ja hän sanoi, että "se ei ole pelkästään noin - se on minunkin mielestäni noin":)

Alejandro kaksoisveljens...ei kun peilikuvansa kanssa.

Alejandro on siis ryhmämme kuopuksia, yhdessä kaksoisveljensä kanssa. Yhteytemme on ollut alusta alkaen ihan selvä. Ja luulen, että näin se näyttelijäntyössä usein meneekin: toisten kanssa yhteistyö on mutkatonta ja "ilmaista", toisten kanssa siihen on pistettävä enemmän vääntöä ja kipuilua. Toisinaan on oikein mukava tehdä töitä ihmisen kanssa, joka on jotenkin "samaa maata". Alejandro on myös alusta alkaen huolehtinut siitä, että olenhan minä varmasti ymmmärtänyt kaiken olellisen. Yhtenä aamuna alkusyksyllä Alejandro yllätti veljensäkin puhumalla elämänsä ensimmäisen vapaasti tuotetun englanninkielisen lauseen: Alejandro oli kantanut huolta siitä, että tiedänhän että tänään on minun vuoroni valehdella Tecnica Vocalin tunnilla? Olin muistanut ja ymmärtänyt - ja valehtelutehtävässäni valehtelin olevani kaksonen ja poliisi. 

Alejandro (Aleksanteri muissa kielissä) näyttää ryhtyneen seurustelemaan yhden opetusryhmämme tytön kanssa. Joku irvailikin jo, että hyvin on Alella asiat: tyttöystävä tekee kotitehtävät, veli muistiinpanot ja Mikko hoitaa paritehtävät. Hahaa, syystä tai toisesta olemme tosiaan olleet aika usein paritehtävissä työparina, mutta se lie jo korkeampaa matematiikka miksi niin aina käy. Ehkä me jäämme viimeisiksi kun muut muodostavat työpareja?

Kaksosten tekemistä on ollut hauska muutenkin seurata. Kaksoset eivät vielä tiedä, mutta aion heidät rekrytoida Porjektiopintojeni "keho&mieli"-esitykseen keväällä, K&M...tai espanjaksi C&M, Cuerpo ja Mental. Saas nähdä ehtiikö joku muu jo ennen, povaan kyllä kaksosille kysyntää - nyt olivat jo olleet jossain espanjalaisessa TV-sarjassa piipahtamassa. 

Francisco Jésus, Yo, Alejandro

Jouluviikolla lomaa kohti

Espanjalainen lukuvuosi koostuu kahdesta quatrimestrestä, nelikuukautisesta. Ensimmäinen nelikuukautinen eli "syyslukukausi" alkaa lokakuussa ja päättyy 4 kk kuluttua tammikuussa. Helmikuu on - ymmärtääkseni -välijakso, jolloin on kokeita ja muuta. Toinen quatrimestre alkaa kai sitten maaliskuussa ja jatkuu kesäkuun loppuun. Helmikuun ohjelmaa en tiedä vielä, mutta taideoppilaitoksessa siihen saattaa kyllä olla kasaantunut kaikenlaista väliohjelmaa?

Tänään koulun teatterisalissa esitetiin neljä viimeisen vuosikurssin lyhytnäytelmää. Tässä vielä yleisö hakee paikkojaan. Sali tuli täyteen ja erityisen hurjat suosionosoitukset sai katselmuksen juontajaksi joutunut opiskelija Manu Topatilla, jonka ei tarvinnut kuin ilmestyä valokeilaan ja satapäinen yleisö räjähti suosionosoituksiin, viheltämään ja hurraamaan Manun nimeä. Manu suoriutui satapäisen opiskelijatoverijoukkion piruilusta häikäisevän hyvin, monta kertaa spontaanisti nauramaan revähtäen. Kun Manu lopuksi spiikkasi lavalle viimeisen lyhytnäytelmän ja kertoi, että tänään emme näe enemp...satapäinen yleisö ulvoi, että MIKSEMME NÄE? :DDD Manu vastasi hätkähtämättä, kuin lapsilaumalle "koska loput näemme huomenna".

Joka tapauksessa nyt valmistaudutaan 2 viikon joululomaan. Tällä viikolla on opetusta torstaihin asti, jolloin onkin kuulemma vain ensimmäinen tunti ja sen jälkeen neljäs vuosikurssi on..dadaa dadaa yllätys...järjestänyt koko koululle FIESTAN! Juhlitaan joululoman alkua ja valitaan syksyn "Herra Cha Cha Cha ja Neiti Cha Cha Cha" ja noin 15 muuta merkkihahmoa. Syödään yhdessä ja epäilenpä, että tanssitaan!:D Siis bailataan! 

Täksi päiväksi piti tehdä analyysi neljästä omasta kuvastaan. Ohje kuului, että pitää ottaa /otattaa itsestään 4 kuvaa, joissa on pukeutuneena mustaan, kuvan taustana valkoinen seinä. Kuva edestä, takaa, oikealta sivulta, vasemmalta sivulta. Koska olemme koko syksyn opiskelleet kehonhallintaa ja ryhtiin liittyviä asioita sekä äänenmudostusta, oli tehtävänä tehdä neljästä kuvastaan kehoanalyysi. Kuviin tuli merkitä numeroin ne kohdat, joihin tekstissään viittaa. Mielenkiintoinen tehtävä. Tein lukemattomia havaintoja seisoma-asennostani, ryhdistäni, aika ajoin kipeytyvän nilkkani kompensoinnista jne. Tehtävä tuli myös lähelle omaa projektiopintojaksoani, jossa tutkailen Rosen-menetelmän soveltamista näyttelijäntyöhön. 

Opiskeltu on.

Keho on koetuksella siellä sun täällä, onhan tämä siksi fyysistä ollut. Ryhmässämme on nyt kolme ihmistä sivussa, erilaisten nyrjähdysten ja venähdysten takia. Toisen vuosikurssin Ricardolla kävi köpelömmin akrobatian tunneilla, mursi luunsa ja nyt sitten kulkee keppien kanssa. Ricardon kanssa juttelin tänään pitkään. Selvisi, että Ricardo on Meksikon Yucatanista kotoisin, mutta jo kolmatta vuotta Espanjassa. Ricardo on laillani jo ihan reippaasti aikuisen ikäinen.

Oli mukava jutella, Ricardo osasi puhua (myös) helppoa espanjaa. Pitkän keskusteulumme päätteeksi Ricardo totesi ykskaks aivan loistavalla englannilla, että "ehkä sinun on hyvä tietää, että puhun myös englantia ja jos ikinä missään tarvitset apua kielen kanssa, älä epäröi kysyä apuani". Hahaaa! Hauskaa, sillä englannin taitoisia täällä ei kyllä kovin rutkasti ole. Tosin tällä ja viime viikolla olen...hmm...aika usein kyllä selvinnytkin jo kohtuullisesti espanjalla.

Niin, Ricardon äidinkieli lie Meksikon espanja, mutta ihailin sitä taitoa, että osaa pudottaa kielenkäyttönsä keskustelukumppanin tasolle. Ehkä siinä näkyi meksikolaisen historia extranjerona täällä. Muutamille opiskelukollegoille tuoillainen ei luonnistu millään. Enpä kyllä ykskaks osaa sanoa itsestänikään, osaanko minä puhua suomea ulkomaalaisten kanssa? Ainakin taidan käyttää laajaa, kirjavaa sanavarastoa, mikä voi olla maahanmuuttajille alkuun vaikeaa.

Yksi päivän lyhytnäytelmisä, kielitaidolleni vielä toistaisksi hiukan haastava dialogi, koulun teatterin estradilla.

Huumori on vaikea taiteenlaji vieraalla kielellä! Olen pari kertaa asian kanssa hiukan kompuroinut, sillä huumori ja erityisesti tilannekomiikka on usein nopeata ja sukkelaa, eikä se oikein tahmealla kielitaidolla luonnistu. Lisäksi huumorinkukat saattavat kasvaa Espanjassa ja Suomessa hitusen eri näköisinä, mene ja tiedä. Tänään kuitenkin onnistuin räjäyttämään pankin, kun laskin hiukan leikkiä omasta kielitaidostani. Kun kukin oli palauttanut omat kehoanalysinsa Emma-opelle, kysyin muina miehinä vierustoverilta, että olihan se niin, että vain kuvat nro 3 ja 4 piti olla otettu alastomana? Hetken minua järkyttyneenä katsottuaan Antonio putosi ihan täysin..:P 

Torstain koko koulun fiestan jälkeen olemme menossa pienemmällä porukalla sitten illalla vielä toisen kerran ulos syömään, illallistamaan. Hauskaa, sillä vastaavaa ei ole liian usein vielä ollutkaan. Sen kerran kun olen espanjalaisten kanssa ulkona käynty, olen nauttinut täysin rinnoin siitä, että ne osaavat ravintolassa valita ja suositella!  Olen helpottunut, että ylihuomenna on kaikki syyskauden tehtävät ja tentit tehty. Kotitehtäviä täällä on ollut ihan runsasti -usein ihan työläitä ja laajoja tehtäviä, joiden haastavuutta vieras kieli on vielä lisännyt.

Viisi yötä jouluun

"Viisi yötä jouluun on, laskin aivan itse."

Tosin täällähän joulu nyt ei ole juhla ei mikään. Jouluaatto nyt etenkään. Lahjat tulevat sitten kun on Dia del Los Reyes Magos - Itämaan viisaiden tietäjien päivä, meikäläinen loppiainen. Tosin kuulemma joulupukin asema on hitusen vahvistunut ja nykyisin jouluaamuna 25.12. jokunen lahja ilmestyy kilttien lasten koteihin. Pukki ei kuitenkaan kotona käy, lähinnä joulupukki on tuttu marketeista ja teeveestä.

Yksi merkki lähestyvästä joulusta on joka paikassa myytävät jouluarvat. Arvonta on ainakin loton erikoisjättipotin luokkaa. Ja 22.12. arvotaan, jolloin koko Espanja seisahtuu jännittämään. Pienempiä jouluarvontaja näyttää olevan joka kaupassa ja paarissa: usein palkintona on muhkea joulukori ilmakuivattuine kinkkuineen, suklaarasioineen ja muineen.



Mikähän sen oululaisen jouluperinteen, Tiernapoikien, historia on?
Tässä kuvassa viime loppiaisen Los Reyes Magos, Sevillassa. (Kuvan copyright: http://asociaciondelamisericordia.blogspot.com/)

Kovin jouluinen ei ole keli, kuten alla olevista kuvista huomaa. Aurinko helotti täydeltä taivaalta! Kävin sunnuntaisen pyörälenkin alueella, jonne veljeni perheineen kevään puolella tulevat majoittumaan tänne tullessaan.



Kome talo komeine palmuineen sijaitsee Alamedan varrella ja on jokin kaupungin hmm...rakennus. Huomiota kuitenkin kiinnitin joulupuihin eli komeisiin palmuihin, sinitaivaan alla. Joulukuun 18. päivänä näin oli komea ilma!



Calle Esmeralda 2, oikealla puolella kivaa kävelykatupätkää.



Jokunen leikkikenttäkin lähimailta löytyy, veljen lapsia ajatellen:

Iso hytky

Sellainen iso hytky (hytinä, tuntuma, aistimus) on nyt, että temperamenttini soundaa aika hyvin täkäläisten temperamenttiin. Nyt tietysti puhun ensisijaisesti Arte Dramáticon väestä, mutta toissijaisesti ylipäätään andalucialaisista, ehkäpä myös espanjalaisista. Voi olla, että jahka tutustun syvemmin täkäläiseen elämänmenoon, huomaan hytkyn olevan stereotypia, mutta ainakin tällä haavaa on tuntuma, että täällä eletään elämää, jossa emootiot, tunteet ja aistimukset ovat arvossaan. Sentimentalisuus.

Real Alcazarin tuntumassa ilavalaistuksessa

Kun alkuviikolla tulin teloneeksi herkän tyttölapsen kyynärsauvakuntoon, piti tänään viikon päätteeksi tehdä viimein jotain. Puhuin Avelinolle, tanssijakundille, että tahtoisin jotenkin välittää telomalleni tytölle pahoitteluni...ehdotin, että hän tytön hyvin tuntevana voisi osata sanoa minulle, miten sen tekisin. Avelino totesi heti, että "ei ei, ei hän", mutta Jose Márialla on tämmöisiin asioihin vielä parempi hytky. Ja niin taas Jose Mária pääsi auttamaan minua, ehkä jo neljännen kerran. Jose Mária tiesi heti, missä mennään. "Rasia suklaapähkinäkuulia, venga, mennään!" Niin haettiin supermercadosta pieni hyvän tahdon ele, pahoitteluni, hyvän viikonlopun toivotus, jotain joka ei sanoiksi pukeudu mutta on silti merkittävää. Kun sen asianomaiselle olin antanut, tuli tuntuma, että tämä meni jotenkin niin kuin täällä ymmärretään. Sellainen hyvä hytky jäi.

Muuten koulupäivä sujui leppoisammin kuin aikoihin. Ehkä maanantaisen tapaturman jälkeen olen myös itse vähän löysännyt kravaattia, ottanut rennommn. Kun joutuu pinnistelemäään päivittäin kielen kanssa, jännittyy ja kiristyy, terävöityy ja vakavoituu muutenkin. Pari ekaa kuukautta on mennyt pinnistellessä ja ehkä se samainen tunnetila on siirtynyt myös muuhun tekemiseen, pinnistelyksi. Tällä viikolla päätin ryhtyä rentoutumaan, ottamaan iisimmin. Ehkä kielikin jo sujuu sen verran paremmin, että on varaa jo vähän löysätä pingotustaan.

Caracterizacionin perjantai-tunneilla tuli tulokset kokeesta. Minä sain 6½, enkä tiedä oliko se asteikolla 4-10, 0-10 vai millä, mutta ainakin tentti meni läpi! Dal oli taktikoinut ja jättänyt omat maskeeraustarpeensa kotiin, joten jouduin uhriksi kun alettiin maskeerata 1800-luvun mozartilaisessa hengessä:



Parturille terveisiä! Tämmöinen laitetaan ensi käynnillä!



Huomaa mozartilaisessa hengessä tehty kasvojen vaalea väri ja silmäripisen musta väri. Silmäluomet ovat ajan hengen mukaisesti siniset. Ja 1800-luvullahan maskeeraus kehittyi merkittävästi kun teatteria alettiin tehdä vahvemmissa valoissa. Kasvomaali kehitettiin 1860-luvulla ja se mahdollisti jo monipuolisemmin estradivaloissa esiintymisen; tunnetaan kehittäjänsä Ludwig Leichnerin nimellä. Vastoin yleistä luuloa, Max Factor on vasta 1900-luvun alun merkkituotteita! (Kyllä tässä nyt 6½:llakin jotain tiedetään!)

 



Kauneuspilkkukin on syytä tehdä vaaleaa ihoa koristamaan. Dalilla mopo karkasi ja pilkkuja tuli sitten useampia. (Kosto on suloinen, jahka on vuoroni..)



Huulet maalattiin hyvin kapeiksi, 1800-luvun muotikäsityksen mukaisesti. Toteutus tapahtuu siten, että huulten reunat maalataan (ööh, väritetään/ värjätään?) vihreällä coloretella ja huulten keskiosa korostetaan punaisella coloretella vähän pyöreäksi.

Kotiin päästyäni nukuin pitkät päiväunet ja iltamyöhällä mentiin Sergion ja Natalian kanssa iltaa istumaan. Jatkoimme tapasbaarista katsomaan varieteeta, toiseen baariin, jossa oli koulun väkeä yllin kyllin yleisössä. Miguel ja Ivan Fernandez, kaksi toisen tai kolmannen vuosikurssin caballeroa, olivat myös seuraamassa (madridilaisen?) varieté-ryhmän esitystä. Miguel ja Ivan Fernandez ovat tehneet vaikutuksen, molemmat ihan erikseen, mutta samalla tavalla: Miguelilla oli pari-kolme viikkoa sitten Flamenco Clubin teatteri-illassa rooli tiukkana naishahmona ja Ivan Fernandez esiintyi yhdessä koulun näytelmässä naiseksi puettuna. Molemmat olivat todella taitavia, todella.

Taitavaa oli myös varietén esiintyjien työskentely. Pikkulassa pistätyessäni yllätyin, kun varietén neljä esiintyjää olivat siellä, ison peilin äärellä, laittautumassa hepeniinsä. Piti hetki pohtia, avasinko sittenkään oikeaa ovea. Iloisesti vakuuttelivat, että oikea oli ovi. Esiintyvät taiteilijat saavat tottua monen tasoisiin takahuoneisiin ja pukkareihin.  Toivotin esitykseen...hyvää mieltä!

Pienessä pystybaarissa, jossa ei muuten ollut yhtään tuolia, tein väentungoksessa huomion, että olen täällä todella pitkä. Andalucialaiset ovat suomalaisia huikeasti lyhyempiä, keskimäärin.

Ps. Arte Dramáticon koulumme sijaitsee talossa, joka on kahden korttelin levyinen. Toisella puolella on Konservatorio, joten aika usein esim. näyttelijäntyön luokkaan kantautuu naapurikoulun musisointi. Tänään jäin sitä ihan kuuntelemaan, kesken treenien. Taitavaa oli sekin. Nämä ovat taitavia! 

Boże Narodzenie Po Polsku

Puolalaisissa pikkujouluissa oli niin hauskaa, että päätettiin pitää ne uudestaan! Koulumme puolalaiset Erasmus-vaihtarit Joanna ja Natalia olivat tosiaan kutsuneet enemmän tai vähemmän Erasmus-henkisesti kymmenkunta opiskelutoveria "Boże Narodzenie Po Polsku - fiesta antes de Navidad" -juhliin. Kutsussa esitettiin toive, että mukaan saisi tuoda oman maansa perinteistä jouluruokia "plato", naposteltavaksi.

Koeviikon ryydyttämänä luin kutsun tiistaina vähän heikosti ja luulin juhlien olevan esni viikon torstaina, mutta eilen keksin että nehän ovatkin nyt. Espanjassa kyllä tunnutaan muutenkin elävän niin hetkessä, että kutsu tämmöisiin karkeloihin voi ihan hyvin tulla samalla viikolla. Itseäni on hämmästyttänyt alusta alkaen sekin, etttä koulun kautta järjestettäviin teatterikäynteihin on aina ilmoittautuminen saman päivän aikana. Suomessahan me ilmoittaudumme jos ei 3-4 vuotta niin ainakin 3-4 kuukautta ennemmin...:p  

Siispä kiire tuli joulutorttujen leipomisen kanssa, joten hainkin El Corte Inglesistä sitä mitä sieltä löytyi: saksalaista ruisleipää, norjalaista savulohta, venäläistä salaattia ja pullon espanjalaista valkoviiniä. Kun piti vielä väsätä yksi 2-sivuinen teksti huomiseksi, meni lähtö myöhälle..ja kun Sevicin fillarijärjestelmä oli taas "hetkellisesti epäkunnossa", päätin ajaa taksilla puolaisten luokse. Kolme euroa ja seitsemäntoista senttiä. 3 e17 senttiä! Päätin samantien, että tulen takaisinkin taksilla:)  

  

Puolaisten pikkujoulukutsua koristi tämä kuva, ei huono!

Ja vaikka tunnin myöhässä olinkin, ei paikalla ollut vielä kuin Joannan ja Natalinan luona kyläilemässä oleva puolalaistuttu ja ranskalainen Erasmus-opiskelija. Espanjalaiset saapuivat kun saapuivat...:p Espanjalaisetkin olivat entisiä erasmuksia, neljännen vuosikurssin Clara (viime vuosi vaihdossa Kreikassa) ja ensimmäisen vuosikurssin Isac (aiemmassa koulutuksessaan vaihdossa Saksassa) sekä Teneriffan Escuela Superior de Arte Dramaticosta tänne täksi vuoksi vaihtoon tullut Sergio. Muitakin oli kuulemma kutsuttu, mutta monella oli tenttiin lukua.   

Olipas hauskaa! Laulettiin ja naurettiin, puhuttiin kielillä (halleluja!) eli espanjan lisäksi englantia taas pitkästä aikaa. Myös puolaa, saksaa, ranskaa ja hepreaa mahtui iltaan. Ranskalainen ja puolalainen esittivät hepreankielisiä lauluja, syötiin hyvin ja kehuskeltiin toistemme ruokia. Lohi ja ruisleipä putosivat hienosti, mutta eittämättä puolalaisten sienitäytteiset pierogit myös. Ranskalainen sokerikakku oli paitsi uunilämmin, myös jumalaisen hyvää.

Joanna, toinen kutsujista, kertoi lähtevänsä hiukan etuajassa kotiin. Erasmus-sopimus olisi jatkunut vielä kuukauden, mutta Joanna oli saanut kiinnityksen teatteriin ja niinpä asia ratkesi pikavauhdilla. Ja 3.1.2012 alkaa kuulemma työt Puolassa. Joanna kertoikin olevansa jo kotioppilaitoksessaan viimeisen vuoden opiskelija, jolle tutkintotodistuskin on tulossa jo jouluksi...Erasmukseen oli lähtenyt kun oli tilaisuus tullut. Onnea siis uuteen työhön! Joanna on taitava, varmasti menestyy valitsemallaan tiellään. Laulaa, tanssii ja näemmä näytteleekin hyvin. Kertoi myös tuntevansa jonkin verran soveltavaa teatteria ja olleensa tekemässä teatteritöitä mm. mielenterveyspotilaiden parissa. Jos oiken ymmärsin, Joannan isä on tämän alueen kansainvälisestikin tunnettu ihminen - siis teatteri & psykiatrian potilaat...sukunimi on kaiketi sitten Stanowska?  

Joannan "tilalle" Erasmuksiksi on kuulemma tulossa kaksi opiskelijaa, toinen Brasiliasta ja toinen Australista. Luulen, kyllä että Itävallasta, mutta ans kattoo nyt. Tammikuussahan tuo selviää kun tulevat.

Oli mukava olla vähän aikuisemmassa seurassa. Vaikka ryhmäni koululla mukava onkin, on se myös nuori. Sergio totesi myös olevansa väsynyt koeviikkoon, joten päätimme yksissä tuumin mennä perjantaina bisselle, ilman kiirettä mihinkään. Sergiota hymyilytti kun sanoin, että klo 21 aikaisintaan, sillä "nukun päiväunet koulun jälkeen, kuten joka perjantai". Joannan ja Natalian kämppä oli hauska kimppakämppä ihan Andalucian Parlamentin vieressä, ylimmässä kerroksessa. Ei hissiä, todella kapea porraskäytävä, neljä pientä huonettta, joista yksi olohuoneena ja kolme sitten makkareina. Vanhat vaihtarit Clara ja Isaac vielä jäivät kun minä lähdin kotiin. Sanoivat molemmat, että tätä heillä on ollut niin ikävä: toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa löytyy niin nopeasti jokin yhteys. Niin se varmaan onkin, joku sellainen yhdistävä tekijä...samassa veneessä, samojen haasteiden ja ilojen äärellä.

Clara kertoi hauskoja muistoja suomalaiskämppiksestään Kreikasta. Kun siellä oli menty juhliin, suomalainen oli vienyt vodkapullon tuliaisiksi. Siellä se kai oli outoa, mutta vakuutin, että niin sitä kyllä Suomessa tehdäään kun mennään bileisiin.

Puhuttiin myös eri maiden teatterikoulutuksista. Espanjalaiset olivat sitä mieltä, että Espanjassa tullaan näyttelijöksi tämän Escuela Superior de Arte Dramaticon nelivuotisen Interpretacionin koulutusohjelman kautta (se, missä olemme). No okei, Madridin ja Barcelonan koulut ovat ne lippulaivat, joihin on vaikea edes päästä, muuta ihan sama tutkinto niissäkin tehdään. Puolalaisilla taas on meikäläistä Teatterikorkeakoulua vastaavia Akatemioita, joihin on näyttelijäntyöhön 1200 halijaa ja 20 valitaan, vuosittain. Siis kuten meilläkin TeaKissa. Lisäksi Puolassa on jokunen yksityinen arvostettu oppilaitos, joskin onhan meilläkin, esim. Tampereella Teatteriopisto. Meikäläisten teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkinto tuntui sekä polskeille että spanskeille vieraalta. Olenkin muutamalle espanjalaiselle hätäpäissäni kertonut opiskelevani ohjaajaksi Suomessa; se on heti aiheuttanut oivalluksen "Aaah, joo joo. No se onkin hyvä, että tekin tuutte joskus  tänne permannolle katsomaan, mitä täällä tehdään."

Kotoa kotiin

Suomi-visiitti päättyi ja palasin kotoa kotiin. Hiukan kylmäsi kun lähtöpäivän aamulla pakkasin matkalaukkua ja pohdin mitä pitää ottaa mukaan kun on 7 kk poissa. Kiittelin mielessäni itseäni siitä, että olen kehittynyt niin kylmähermoiseksi lähtijäksi. Kaikenmaaailman leirit, kurssit, retket ja matkat ovat kehittäneet pakkaamistani ja se sujuu usein samana aamuna ihan joutuisasti. Tavaraa kertyi 20kg &10 kg laukut. Sulkkismailankin otin mukaan, tiedä vaikka innostuisi 8 vuoden tauon jälkeen..:p

Malagaan laskeuduttuamme koneen takaosaan tulvahti joukko espanjalaisia lentokenttätyöntekijöitä koneen huoltoon. Huvitti se välitön puheenropina ja nauru, joka hetkessä täytti koko takaosan. Virolaisia lentoemäntiä ja meitä suomalaisia matkaajia hymyilytti espanjalaisten eloisuus. Lentokentällä hukkasin hetkeksi itseni ja liukuhihnan, jonne laukut tulevat. Sitten silmäilin ympärilleni ja ymmärsin, että minähän ymmärrän - ensi kertaa eläissäni - ihan moitteetta kaiken tämän ympärillä; tekstit, opasteet, puhettakin sieltä täältä. Liikutti ihan. Tajusin samalla hetkellä, että en enää koskaan tule eksymään espanjankielisellä lentokentällä eikä minun enää koskaan tarvitse jännittää, löydänkö oikeaan paikkaan, sillä minähän voin kysyä:)!

Kokeilin muuten Norweganin lennolla nettiyhteytttä. Norweganhan mainostaa olevansa Euroopan ensimmäinen lentoyhtiö, joka tarjoaa matkustajilleen wifin. Kaivoin läppärin laukusta - ja menin facebookiin, minnekäs muualle..lähes12 km korkeudesta Etelä-Ranskassa, Bordeaux'n yläpuolella.



Kuvakaappaus Norweganin kotisivusta 11 275 m korkeudessa.

Malagan lentoasemalla raahasin laukut junaan ja matkasin Maria Zambrasin isolle rautatieasemalle. Juna lentoasemalta oli myöhässä, joten myöhästyin Sevillan junasta. Kävin syömässä Zambrasin 2. kerroksen ravintolamaailmassa ja tapoin aikaa muutaman tunnin. Kello 20.15 lähtevä Avant (keskinopea juna) oli kalliimpi kuin media distancia, mutta nopeampikin. Yllätyksekseni se käväisi myös Cordobassa! Malagaan aion palata tammikuulla, jolloin on presidentin vaalien ennakkoäänestys ulkomaiden edustustoissa. Minua lähin on Malagassa.

Suomen visiitti oli mukava katko parin kuukautta kestäneeseen kielikylpyyn. Tapasin monen monta tuttua ja oli mukavia hetkiä. Kummipoika, 8 kk, ei ujostellut laisinkaan vaan pyrki syliin. Kummipoika, 2 v, tuli herättämään, tunki kainaloon asti ja sitten katsottiin Myyrää (ja kummisetä vuorotellen Myyrää ja unia, Myyrää ja unia...).  Pohjanmaalla oli mukava käydä. Maunumaalla esiteltiin vävykokelas, joka opiskelee hierojaksi ja oli seuraavana päivänä tulossa hieromaan appiukkoa ja anoppia. Vieraalle järjestettiin aika tuota pikaa myös ja seuraavana päivänä sitten koko syksyn treeniessä riutunut keho sai sellaisen käsittelyn, että vielä kahden päivänkin jälkeen tuntui. "Potkunyrkkeilyn Suomen mestari", valistivat napakkaa otetta.

Nykyään Amsterdamissa asuvan ystävän kanssa viestiteltiin syksyllä, että koitetaan nähdä jossain vaiheessa ennen joulua. Vaikka molemmilla oli suunniteltuja matkoja siellä ja täällä, ei yhteistä aikaa löytynyt sen paremmin Barcelonasta, Amsterdamista kuin Helsingistäkään. No, Seinäjoella sentään satuttiin samana päivnä olemaan. Lounastettiin hienossa Uppalan Kartanon uudehkossa ruokaravintolassa, suosittelen. "Kahden euron paketit" vaihtuivat ja minä sain hyvään yöuneen vievää teetä:)

Parturiin ehdin myös, Itikseen. Parturin kanssa reflektoimme, evaluoimme ja arvioimme ensimmäiset kaksi kuukauttani opiskelijavaihdossa. Parturi palautteli mieleeni ne odotukseni ja tavoitteeni, jotka syksyllä listasin. Parturi leikkasi myös tukkani. Parturi antoi palautetta jaksoni ensimmäisestä vaiheesta, kuulemansa perusteella, ja teki joitakuita huomioita ja tarkentavia kysymyksiä. Lopuksi parturi pesi tukkani.

Kuherruskuukausi on ohi

Suomi-visiitin jälkeen alkoi uusi sopeutuminen. Jonkinlainen kuherruskuukausi uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa on ohi ja alkuinnostus realisoituu arjeksi. Tanssitunneilla mennäänkin ykskaks jo niin (minulle) vaativia asioita, että osaamiseni ei tahdo riittää. Kun ei ole taustaa tanssiin ja liikunnallistakaan taustaa ei kehuttavammin, alun hehku on laimennut ja tilalle on kiipinyt se oivallus, että tässä nyt kuitenkin ollaan taideoppilaitoksessa, jonka opetus on esittävän taiteen ammattilaisia kouluttavaa - tanssissakin siis vaatimustaso on ihan kohtuullinen. Omat piruettini ovat korkeintaan "vähän sinne päin".



Malagalainen joulupukki istui Maria Zambranon rautatieasemalla ison joulukuusen edessä.
Etualalla VIHREÄPUKUINEN tonttu houkutteli ihmisiä pukin syliin istumaan.



Viikko alkoi kurjasti, sillä olin osallisena harmittavaan tapaturmaan - yksi opiskelutoverini loukkasi nilkkansa Exprecion corporalin tunnilla ja syy oli osittain minun. Olen nyt surkutellut tapahtumaa kaksi päivää, mutta eihän tuota tekemättömäksi saa. Onneksi taitaa selvitä kahden viikon levolla ja kuntoutuksella - murtumaa ei tullut, mutta näemmä nivelsiteiden venähdys. Kun ao. opiskelijan kanssa olimme tapaturman sattuessa parityöskentelyssä, ei juuri jää syyttävälle sormelle muuta osoitetta kuin minä. Vahinkohan se oli, hyppäsin isolla painollani hänen jalalleen. Sitä kyllä edelsi häneltä virheliike, jonka korjasin, mutta sitten tein itse oman virheliikkeen perään. On harmittanut, teloa nyt nuori tanssia harrastava tyttö kyynärsauvakuntoon.

Lohdutuksen sanoina olen kuullut, että tälläinen on aika yleistä. Kun tehdään paljon fyysistä, aina jollekulle sattuu. Itsekin olen vanhaa akillesvaivaa aika ajoin potenut ja eittämättä jatkuva päivittäinen fyysinen rankka tekeminen sitä rasittaa. Joululomalla pitänee konsultoida lekuria tai fyteä. Näiden itselleen ilmaantuneiden ja toislle aiheuttamieni vaivojen lisäksi Andalucian aurinkokin on mennyt pilveen. Enää ei ole +35 tai +25 vaan +15 .... ulkona ja sisällä. Sähköpatteri tuo hiukan iloa, mutta vilpoista pitelee.  

Metropolian mainiossa Vaihtoon lähtevän oppaassa sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin esitetään viisivaiheisena:

1. IHASTUS: alkuinnostus; kaikki ihanaa ja kiinnostavaa uudessa paikassa;

ns. turistivaihe, jolloin uusi ympäristö koetaan hyvin myönteisenä.

Etenkin lyhyempiin opiskelijavaihtoihin lähtevät eivät välttämättä etene

vaihtonsa aikana tästä vaiheesta seuraavaan.

2. KRIISI: muutos; monet asiat uudessa kulttuurissa koetaan huonoksi

ja ärsyttäväksi, turhautuminen ja ärtymys sekä väsymys tavallista; ns.

”kulttuurishokin” vaihe.

3. SOPEUTUMINEN: opitaan hyväksymään vieraan kulttuurin erilaisuus

ja lakataan näkemästä asioita mustavalkoisena; ns. ”kulttuurisen kielen”

oppiminen.

4. TAKAISIN NORMAALIIN: itsensä hyväksyminen osaksi uutta ympäristöä

ja sen kulttuurin syvällinen tuntemus; vieraassa ympäristössä on

melkein kuin kotonaan. Tähän vaiheeseen eteneminen voi viedä useamman

vuoden.

5. KOTIINPALUU: ”paluun kulttuurishokki”; vaihdossa ollut ei ole enää aivan

sama kuin ennen matkaa, ja kotiinpaluu vaatii sopeutumista ”vanhaan

ja tuttuun” ympäristöön. Opiskelijavaihdossa olleet saattavat kokea

tämän vaiheen jopa voimakkaammin kuin mahdollisen vaihdossa

kokemansa ”kulttuurishokin”.

Suomi-visiitillä matkalle sattui myös Svenska Teatern

Kuherruskuukauden päättymisen tunnelmissa palautin mieliini Metropolian opiskelijaryhmämme kurssitovereiden kohtaamiset Suomi-visiitilläni. Tapasin lounaan/ päivällisen  merkeissä Markon, Marin ja Tuomaksen. Lisäksi juttelin pitkän puhelun Iiriksen kanssa. Ykskaks olikin taas niiiiiiiin mukavaa puhua aikuisopiskelijoiden kanssa, suomeksi, soveltavasta teatterista! Olin aika vaikuttunut edellä mainittujen kumppaneiden projektiopinnoista: Iiris ohjaa Varkauden kaupunginteatteriin Röllimetsän (ensi-ilta 31.3.2012), Marko ohjaa Kempeleen harrastajille Nuu-teatteriin Päällystakin (ensi-ilta ) ja Mari tuottaa Lahteen draamakasvatuksen symposiumin ensi keväälle. (Vai mikä se Marin teema oli?) Tuomas puhui taas niin paljon, etten enää muista mikä niistä suunnitelmista oli projektiopintoja! :p (Puhuin minäkin paljon Tuomakselle ja kurssitoverimme muistanevat senkin, kuinka kerran vahingossa livahti yksi ammatillisen englannin parityön sähköpostikeskustelu julkisuuteen, kun Tuomas ohjeisti minua suorasukaiseen tyyliin tekemään osuuteni hehehee..)

Oli siis kiva tavata suomalaisia opiskleutovereitani! Elän toivossa, että pääsisin näkemään Varkauteen Iiriksen ohjauksen. Oma Projektiopinnot 2 -suoritukseni tullee olemaan vuosikurssimmme painopistealueen, uusmedian, hengessä mp4-formaatin mukaisten esitysten rakentamista syventelevää työskentelyä. Syvennän osaamistani digitaaliseen muotoon tuotettavien esitysten rakentamisesta ja ohjaamisesta, ja osana projektiopintojani tuotan sitten N-määrän youtube-upotettavia lyhytvideoita tai digitarinoita. Niiden teemoina ovat ainakin tähän vaihto-opiskeluuni liittyvät asiat, mutta ehkä myös oman esiintyjyyteni reflektointi...kävin tästä keskusteluja Suomi-viiitilläni ohjaavan opettajamme Jounin kanssa, mutta en ole vielä lähettäönyt kirjallista suunnitlemaani hänelle (työn alla on). Projektiopintojeni perusta on Metropolian Medios-hankkeessa ja tavoitteeni vielä hiema täsmentyvät. Osana raportointia käyttänen myös tätä forumia eli blogiani. Olen tästä jo aika innoissani! Ja editoijan pöydällä jo odottaa materiaaliakin...:)

Ps. Tällä ja ensi viikolla on viiisi koetta! Vapaa-aika menee nyt niihin valmistautuessa, sillä kielitaito on koetteilla, sekin. Eilisestä Caracterizacionin tentistä suoriuduin läpi:p! Kiitos lankeaa ylemmän vuosikurssin opiskelijoille, joilta sain tärppilistan. Yksi kysymyksistä todellakin oli 1800-luvun maskeeraus. Tuskin olisin osannut suomeksikaan..

Pss. Saman koulun puolalaiset vaihto-opiskelijat Joanna ja Natalia kutsuivat minut  iltaan "Boże Narodzenie Po Polsku - puolalaiset pikkujoulut", jonne saa viedä oman maansa perinteisiä jouluruokia maistiaisiksi. Facebookissa sainkin jo hyviä ehdotuksia mm. joulutortuista, kun pakastetaikinaakin kuulemma löytyy...