Vieraskirja

30.6.2012

Hyvä blogini lukija!

Sain ainutkertaisen tilaisuuden nelikymppisenä toteuttaa nuoruuden haaveeni, joka aikoinaan jäi tekemättä: pääsin Erasmus-ohjelman kautta ulkomaan vaihtoon, opiskelemaan Espanjaan. Aikuisopiskelijana vaihdossa, kokonainen lukuvuosi.

Sevillassa en kuullut suomen kieltä, joten blogin kirjoittamisesta tuli tärkeä rutiini. Oli tarve saada jäsennellä ajatuksiaan ja kokemuksiaan omalla äidinkielellään.

Läpi vuoden sain jotain kautta pieniä vihjeitä siitä, että blogiani lukee aina joku jossain. Oli kannustavaa tietää, että kokemuksiani jakaa joukko suomalaisia.

Tähän päivään mennessä minulla ei ole oikein tarkkaa kuvaaa siitä, ketkä blogiani ovat lukeneet. Veikkaan, että blogillani on ollut ainakin parikymmenpäinen vakituinen lukijajoukko - ja lisäksi muita satunnaisia lukijoita. Kavereita, sukulaisia, työtovereita, opiskelijakollegoita, tutun tuttuja, sattumalta googlaten blogini löytäneitäkö...?

Kiitos, että olet lukenut blogiani!

Päätän tällä erää tähän. Ehkä syksymmällä kirjoitan vielä päivityksen tai pari - kun palaan Sevillaan käymään. Nyt on kuitenkin Sinun vuorosi kirjoittaa tervehdyksesi Vieraskirjaan. Sana on vapaa, nimellä tai nimimerkillä.

Mikko-Pekka

-------------------------------------------------------------

Näin kirjoitat vieraskirjaan: klikkaa tekstin perässä olevaa kommenttien lukumäärää "X kommenttia", kirjoita omasi ja lopuksi paina "Julkaise".

Blogitilastoja

Aloitin blogini syyskuussa 2011. Reilun yhdeksän kuukauden aikana blogini avattiin yli 6000 kertaa. Siinä luvussa ovat siis kaikki ne kerrat, jolloin joku on klikannut blogistani jonkin sivun auki. Kuukausittain blogini avattiin siis yli 600 kertaa. Eniten kävijöitä oli lokakuussa (913 avausta) ja vähiten kesäkuussa (601 avausta).  Päivittäin blogian on siis luettu keskimäärin parikymmentä kertaa.

Mitä sitten voisi päätellä blogini lukijoiden kotimaista?

Tilastojen lukemisen haasteellisuutta: "Mitä enemmän palopaikalle lähetettiin kalustoa, sitä suuremmat vahingot". Ylläolevasta ainakin näkee, että kävijöitä on ollut lähinnä Suomesta, 4446 avauskertaa koko ajalla syyskuusta kesäkuun loppuun. Espanjan 903 kertaa selittynevät omilla käynneilläni osittain, vaikkakin asetin oman IP-osoitteeni siten banniiin, ettei se tilastoidu. Jonkin verran espanjalaiset tuttuni ovat kai availleet blogiani, vaikka eivät sitten tekstiä olekaan ymmärtäneet. Venäjälläkin minulla on yksi tuttava, mutta luulen, että venäläisistä IP-osoitteista koputellaan kaiken maailman nettiosoitteita - ehkäpä siellä on palvelimia, joita käyttävät myös suomalaiset nettaajat? Vai onko Isoveli vain kiinnostunut (Venäjä, Yhdysvallat?)...Venezuelassa, Italiassa ja USAssa minulla kyllä on tuttavia, jotka kenties ovat lukaisseet joskus blogiani.

Todellinen kävijämäärä siis lienee lähemmäs viitisentuhatta - siis lukukertaa.

Luetuimmat tekstit, niiden julkaisupäivämäärä ja kommenttien määrä.

Vaihtoraportti

                                                                                  Matkaraportti

Esittävä taide/ Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

Escuela Superior de Arte Dramatico de Sevilla

Espanja

1.10.2011–30.6.2012

Unelmista totta, kielitaitoa ja kansainvälistymistä

Olen keski-ikäinen aikuisopiskelija: suoritan teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) –tutkintoa aikuiskoulutusmuotoisena. Opiskelu työn ohessa on ajankäytöllisesti haastavaa, joten kaipasin kokopäiväopiskelun mahdollisuuksia. Ennen kaikkea kuitenkin tahdoin kokemuksen vaihtovuodesta ulkomailla. Olisin hakeutunut vaihtoon ja 20 vuotta sitten, jolloin opiskelin ensimmäistä tutkintoani, mutta silloin ei mahdollisuuksia ollut. Ilahduin suuresti Erasmus-ohjelmasta.

Espanjaan tahdoin, koska olen kiinnostunut maasta ja sen ihmisistä. Olen harrastuksen omaisesti opiskellut espanjan  kieltä viime vuosina, joten vuosi Espanjassa houkutteli myös kielitaidon karttumisen takia. Koulutusohjelmallamme on kaksi valmista Erasmus-kohdekoulua Espanjassa, Madridissa ja Sevillassa. Hain molempiin, mutta taktikoin ja laitoin Sevillan ensisijaiseksi, sillä tiesin, että Madridiin on muitakin halukkaita. Minulle ei kaupungilla ollut väliä, mutta ajankohta, lukuvuosi 2011–12, ratkaisi, sillä opintovapaa omasta työstäni oli joka tapauksessa edessä.

Opiskelemaan Espanjaan

Espanja on EU-maa, joten maahanmuutto sujuu helposti. Passi on syytä ottaa mukaan, sillä se vaaditaan henkilöllisyystodistukseksi mm. junalippua, uimahallin kausikorttia ja puhelinliittymää ostettaessa. Periaatteessa yli 3 kk oleskelu edellyttää oleskeluluvan hakemista. Hakemuksen voi jättää paikalliselle poliisiasemalle oleskelunsa aikana. Omista opinnoistaan on syytä ottaa tarvittavat englanninkieliset todistukset. Vuokrasin pienen asunnon vapailta markkinoilta, joten vuokrasopimusta varten tarvitsin työnantajaltani palkkatodistuksen. Vakuutusasioita varten on syytä varmuuden vuoksi pitää tallessa lentoliput.  

 

Koululla piti heti alkajaisiksi täyttää ilmoittautumisdokumentit kuhunkin opiskeltavaan oppiaineeseen. Niiden liitteeksi piti laittaa kuhukin yksi valokuva, yhteensä 7 kappaletta. Väriprinttikin kävi.

  

Escuela Superior de Arté Dramatico (de Sevilla)

Kohdekoulu on yksi noin viidestätoista Espanjassa näyttelijäntyön koulutusta tarjoavasta oppilaitoksesta. Espanjassa ei ole meikäläistä Teatterikoreakoulua vastaavaa opinahjoa, mutta Madridin ja Barcelonan koulut ovat jonkinlaisia lippulaivoja. Sevillan koulu tarjoaa kaksi koulutusohjelmaa: näyttelijäntyön (interpretación textual) ja skenografian (escenografia). Madridissa on myös fyysisen teatterin näyttelijäntyön koulutusohjelma (interpretacion gestual). Teatteriohjaajaksi voi opiskella esim. Malagassa. Soveltavan teatterin tai teatteri-ilmaisun ohjaajaa vastaavaa koulutusohjelmaa ei ole.

Sevillan koulu on kompaktin kokoinen: opiskelijoita on noin 200, kahdessa eri koulutusohjelmassa ja neljällä eri vuosikurssilla. Opiskelu etenee kronologisesti, joten luontevinta on valita omaa tasoaan vastaava vuosikurssi ja loikata sen vuosikurssin opetusryhmän ohjelmaan mukaan. Lukujärjestys on sama syksystä kesään, joten valinnaisuutta ei juurikaan ole. Poikkeusjärjestelyjä yksittäisen kurssin kanssa voi kyllä tehdä, keskustelemalla asiasta paikallisen KV-koordinaattorin ja ao. opettajan kanssa.

Interpretacion textual on tekstilähtöisen teatterin näyttelijäntyön koulutus, jossa keskeisiä oppiaineita ovat näyttelijäntyö (interpretacion), kehollinen ilmaisu (exprecion corporal), tanssi (danza), äänenkäyttö/ puheoppi (tecnica vocal), näytelmäkirjallisuus (litteratura dramatica), laulu (canto) ja musiikki (musica). Toisella vuosikurssilla ollaan jo edetty akrobatiaan (acrobacia) ja flamencoon. Kaksi ensimmäistä vuotta opettavat siis perustekniikat, ollen sisällöiltään fyysistä tekemistä täynnä. Kolmannella ja neljännellä vuosikurssilla tekniikoita syvennellään ja näyttelijäntyön osaamista kehitetään. Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta lähimmmäksi tullevatkin kolmannen ja neljännen vuosikurssin sisällöt. Koska omasta osaamisestani puuttuu esim. tanssi ja musiikinteoria, opiskelin pääsääntöisesti ensimmäisen vuosikurssin lukujärjestyksen mukaisesti.   

Koulun opetustilat ovat lähinnä teatteri- ja tanssisalien kaltaisia tiloja. Opiskelu ainakin kahdella enismmäisellä vuosikurssilla on painottunut fyysiseen treenaamiseen. Koulussa on lisäksi pieni kirjasto, kaksi teatterisalia, lavastamo ja puvustamo. Opetusryhmät ovat miellyttävän pieniä: 10–12 opiskelijaa/ ryhmä. Opetus sisältää myös henkilökohtaista opastusta. Pienryhmissä tehdään paljon ja arki-iltaisin koulun tilat ovatkin opiskelijoiden treenikäytössä. Kotitehtävinä on paitsi treeniä, myös jonkin verran teoriaopiskelua, jonka osaaminen mitataan tenteissä. Taitoaineisssa pidetään osaamista mittavia kokeita lukukausien päätteessä.

Koulussa on käytettävissä opiskelijoille maksuton WIFI-yhteys, edellyttää oman koneen. Ruokalaa ei ole, mutta opiskelijakunnan huoneessa on jääkaappi ja mikroaaltouuni. Opetusta on klo 9–15, välissä 30 min evästauko. Klo 16-21 tilat ovat treenikäyttöön varattavissa.

Mistä asunto?

Sevillan korkeakouluilla on jonkinlainen HOAS:ia vastaava välityspalvelu, mutta opiskelija löytää asunnon myös netistä tai paikan päältä. Varsin tavallinen asumismuoto on jaettu kimppakämppä, piso compartido. Huone sellaisessa maksaa 100-300e asunnon koosta, sijainnista ja varustelusta riippuen. Yleensä asunto on yhden vuokralaisen nimissä ja muut ovat sitten hänelle alivuokralaisia. Talvikuukausina marraskuusta maaliskuulle Sevillassa on öisin kylmä, joten asunnon lämmitettävyys on plussaa. Tosin harvassa asunnossa on edes kaksinkertaisia ikkunoita, joten talviöinä on syytä nukkua makuupussissa tai käyttää sähköpatteria. Sähkön hinta on Suomen hintoihin nähden kolminkertainen, joten suuri asunto on kallis talvella. Kesäkuukausina huhtikuusta lokakuuhun tarpeen olisi taas ilmastointi, aire acondicianado. Ilamn sitä asunnossa paahtuu, sillä touko-kesäkuussa mennään jo lähelle 40 astetta. Ilmalämpöpumpulla varustettu huone lie se paras ratkaisu?

Asuntoja on paljon tarjolla, joten hankin omani vapailta markkinoilta (www.idealista.es), 400 metrin matkan päästä koulusta. Koulu sijaitsee Sevillan vanhasssa historiallisessa keskustassa, joten olin keskellä kaikkea. Espanjassa on tapana vuokrata asuntoja töysin kalustettuina, joten omasta boksistani löytyikin kaikki tarpeellinen huonekaluista petivaatteisiin ja astioihin.

Terveyspalvelut Espanajssa ovat ainakin suomalaista tasoa, joten kunnallinen terveydenhuolto toimi reippaasti ja tehokkaasti, maksutta. Elintaso on suomalaista hiukan halvempi, mikä tuntui esim. kaupan kassalla ruokaostoksia maksaessa. Nettiyhteys oli joskus kateissa ja lämmin vesi saattoi loppua kesken suihkun, muuten oli suomalaista vastaavat palvelut.

Elämä Sevillassa – vapaatakin aikaa

Sevilla on kulttuurin kehto, täynnä historiaa, kiinnostava kaupunki. Sevillassa riittää historiallisia nähtävyyksiä eikä Cordoban ja Granadan kaupungitkaan kaukana ole. Historian lisäksi riittää tekemistä itse suurkaupunkiin tutustumisessa. Ihmiset ovat mukavia ja välittömiä – mutta eivät juurikaan puhu englantia, mutta sitäkin nopemamin espanjaa!

 

Sevillassa on turvallista elää, mutta polkupyörä on syytä lukita kahdella lukolla ja riisua irtilähtevistä osista. Omaa fillaria ei kannata hankkia, vaan ostaa heti alkuun 25 euron Sevici-kortti, kaupunkipyöriä varten. Kaupunkipyöriä, sevicejä, on ymopäri kaupungin tuhansia kappaleita. Käyttö on ilmaista ensimmäiseltä 30 minuutilta ja asemia on 300 m välein. Pyörätiet ovat upeasti tehtyjä turvallisia baanoja.  

  

En hankkinut espanjalaista pankkitiliä. Tuntui turvallisemmalta pitää rahat suomalaisella tilillä, sillä Espanjan pankeilla on ollut monenlaisia vaikeuksia. Vuodenvaihteessa tuli mahdolliseksi nostaa debit-kortilla rahaa pankkiautomaatilta, 90 sentin toimitusmaksu/ nosto. Luottokortilla maksoin isoissa liikkeissä.

 
Opiskelijatoverit ovat mukavaa sakkia, joten vapaa-ajan tekemsitä löytyy. On kuitenkin huomattava, että kun suurin osa opsikelijoista asuu jaetuissa kämpissä, sosiaalinen piiri löytyy usein jo niistä. Lisäksi espanjalainen tapaa mieluusti viikottain perhettään, eli serkkujaan ja heidän serkkujaan...joten varmin tapa saada luontevasti vapaa-ajan seuraa onkin hakeutua asumaan espanjalaisten pariin. Samalla kohenee kielitaitokin!

Muita huomioita
  

Kohdekoulu ei pystynyt tarjoamaan espanjan kielikurssia, vaikka sellainen oli luvattu. Olisin voinut lukuvuosimaksun (n. 500e?) maksamalla ehkä osallistua yliopiston kielikurssille, mutta päädyin menemään omakustanteisesti yksityiselle kielikurssille, paikalliseen pieneen kielikouluun. Sen opetus oli tasokasta ja tehokasta ja hintaa tuli tuo n. 500e koko lukuvuodesta, parina iltana viikottain. Sevillaan mennessä kuvittelin puhuvani espanjaa ”jonkin verran”, mutta yllätys oli kuinka vaiketa sevillalaisten espanjaa oli ymmrtää. Huomasin myös sanavarastoni puutteelliseksi ja kielitaitoni ylipäätään kehnoksi. Ennen vaihtoa olin käynyt kesäyliopiston espanjan jatkokurssit, joten kielioppiasiat olivat kuitenkin tuoreessa muistissa. Kuten tulkkituttavani sen sanoi: ”Sellainen kielitaito, jolla tehdään töitä tai opiskellaan, ei synny hetkessä”.

Espanjalaisten ja andalucialaisten sosiaalinen koodi yllätti myös. Tutuiksi tullaan ensitapaamisella, poskisuudelmia vaihdetaan ja etunimi opitaan heti...mutta se ei vielä tarkoita mitään. Tosiystäväksi ei noin vaan päästäkään, kaveripiiriin siis. Mutta kohteliaisuus on upeaa ja tuntuu hyvältä. Kavereitakin sain, mutten ehkä niinkään koululta vaan muista piireistä.

  

Vuosi pois omista piireistä on mahtavaa tuulettelun aikaa. Vaikka keskellä kiireistä espanjalaista teatterikoulun arkea onkin, jää aikaa myös olla itsensä kanssa. Tuli siis samalla pidettyä jonkinlainen välivuosi, vuosi itsensä seurassa. Se ei tuntunut ollenkaan hassummalta sekään.

Opin paljon myös espanjalaisesta teatteriperinteestä, sillä sitähän paikallinen näyttelijäntyön koulutus heijastelee.  Opin myös espanjalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmuodosta sekä sain uusia tuttavia ja ystäviä. Espanjalainen teatteritraditio sisältää myös kaikuja fyysisestä teatterista, karnevaalista ja sirkuksesta. Kaikki nämä, tanssin lisäksi, olivat minulle uusia ulottuvuuksia ja asioita, joita tulen hyödyntämään.   

Ohjeita toisille ulkomaille lähtijöille

Espanjalaiset eivät hätiköi paperiasioissa, joten siihen on varauduttava, että kohdemaasta ei kuulu mitään ennen vaihtoon  lähtöä. Minulle tuli paria viikoa ennen lähtöpäivääni meili: tervetuloa. Kaikki asiat on syytä selvittää itse, sillä kohdekoulun puolesta ei juuri apua ollut tarjolla asumis- tai muihin asioihin. Olisi pitänyt olla itse sinnikkäämmin yhteydessä sinne päin ja mennä paikan päälle jo paria viikkoa ennen. Silloin olisi ehtinyt käydä tutustumassa kouluun, etsiä käsiinsä KV-koordinaattorin ja sopia hänen kanssaan tapaamisajan. Tapaamisessa olisi siten voinut keskustella mielekkään opinto-ohjelman sisällöistä. Toisaalta keilitaitoni oli vielä syksyllä niin kehno, että saattoi olla parempikin seurata vaan yhden opetusryhmän lukujärjestystä – ja saada syksyn mittaan alakohtaista sanastoa tutummaksi, kielitaitoa paremmaksi ja muutenkin oppia talon ja maan tavoille.

Sevillassa ei montaa suomalaista ollut, mutta kivan yhteyden sain muihin vaihtareihin. Heitä oli koulussamme neljä: kaksi puolalaista, yksi ranskalainen ja yksi italialainen. Suomen kieltä pidin yllä pitämällä blogia, josta muodostuikin tärkeä vaihtovuoden kokemusten sulattamo: www.sevillan.blogspot.com

Olen kokonaisuutena niin tyytyväinen vaihtovuoteeni, että ei tämä tähän jää. Minä tulen vielä takaisin, Espanja!     

Vaihtovuoden päätös

Lukuvuosi Sevillassa on ohi. On aika pohtia mennyttä, kirjoittaa siitä asiaankuuluva Erasmus-raportti ja muutenkin sulatella.

Akrobatiaa

• aikuisopiskelijana nuorisoasteen ryhmään
• teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -koulutuksesta näyttelijäntyön koulutukseen.

Siinä kaksi asiaa, joiden kohdalla koin aika ajoin lähes akrobaatin venymistä. Molemmat veivät paljon energiaa ja vaativat aktiivista työskentelyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin: näköalapaikkoja molemmat!

Johonkin Andalucian lukuisista juhlapäivistä kuului taas kerran karnevalistinen juhlanvietto, jota varten lähiplazallenikin pystytettiin esiintymislava.

 Ystävät

Sain ystäviä Espanjassa! Heitä on nyt ikävä. Kaukana kotoa oli niin loistavaa luottaa vaan ja pudota sinne toisten kanssa, samaan elämään, luottavaisesti.

Muistan Ricardon, joka on syntyisin Meksikosta ja puhuu englantia ja espanjaa kotikielinään. Kun suomalaisvierailijoideni viikolla ykskaks jouduimmekin keskustelemaan akrobatian tunneilla espanjalaisen opiskleijaryhmän kanssa heidän esityksestään, pyysin Ricardoa ja Markoa tulkeiksi. Ricardo käänsi englannin espanjaksi ja Marko englannin suomeksi. Se oli taitavaa työtä, spontaanisti.

Muistan Abelin, joka aina tavatessamme muisti kysyä "¿Que tal, Miguel?" ja jatkoi sitten jotain näyttelijäksi opiskelevalle luonteenomaista roolittelua. Kerran vastasin Abelin tervehdykseen kaivamalla kännykameran esiin ja aloitin karpomaisen videohaastattelun "Caballero, Sevillassa on paljon kodittomia ja sinä olet yksi heistä. Miltä se elämä tuntuu?" Abel otti hetkessä roolinsa ja kymmenminuuttisen "haastattelumme" aikana Abel oli muuttunut habitukseltaan ja puheenparreltaan kodittomaksi laitapuolen kulkijaksi. Taitava kaveri.

 

Muistelen Alejandroa, joka luki karttaa kun minä yritin suoriutua vuokra-autolla Sevillan liikenneruuhkasta. Kun kääntymisohje tuli taas kerran aivan liian myöhään, kivahdin ja ajoin mielenosoituksellisesti ohi risteyksen ja annoin kaiken kiukkuni ryöpsähtää Alejandron niskaan. No siihenhän Allulla keitti sitten kattila oikein huolellisesti. Jälkeenpäin hymyilyttää: ei jäänyt toiseksi, andalucialainen tulisielu.

Muistelen myös Dalia, joka tarjoutui auttamaan valmistautumisessa tanssikokeeseen. Kun kiireisellä Dalilla ei vapaata aikaa löytynyt edeltäville päiville, tavattiin kukonlaulun aikaan koepäivän aamuna koulun pihalla ja mentiin koesarja läpi kolmeen kertaan.   

40-45 asteen kesäkeleihin valmistautuvassa Sevillassa ostoskadun ylle vedetään varjostimet.

Töitä tarjolla

Elokuvaan avustajaksi? Tervetuloa Castingiin.

Koulun ilmoitustaululla oli koko vuoden ajan aina jotain tarjolla: haetttiin avustajia elokuviin, näyttelijöitä teatteriryhmiin, tanssijoita juhlaesitykseen jne.

Koekuvaus cortometrajeen (lyhytelokuvaan). Cortometrajet ovat olleet jotain hyvin espanjalaista jo ennen nykyistä mp3-kautta. Nythän lyhytelokuvia voi tehdä kuka tahansa kun kotitietokoneissa alkaa olla vaadittavat työkalut lyhytelokuvan editointiin. Mutta Espanjassa on - syystä tai toisesta - ollut jo vuosikymmenet vahva kyhytelokuvein perinne.

Haetaan laulajia musiikkiteatteriryhmään.



Lyhytelokuvaa varten haetaan 22-27-vuotiaita miehiä, joita pyydetään lähetttämään valukuvalla varustettu CV.

Spiikkikeikka

Kävin tekemässä Dictumin spiikkikeikan eräässä suuressa elokuvatuotantoyhtiössä, Helsingissä. Tuottajan lisäksi ohjeita oli antamassa asiakasyrityksen käyttämän mainostoimiston kaksi ihmistä, mainoksen käsikirjoittajat kaiketi. Leppoisaa ja taitavaa väkeä, tiesivät mitä haetaan.

Eka spiikki sitten vaihtovuoden. Päätin tehdä kaiken sen, mitä vuoden opiskelu Tecnica Vocalissa on opettanut: aamulla pitkä äänenavaus, keikkaa ennen uudestaan. Emma-open (laulaja) antamilla opeilla menin. "Ääni on keho"; koko kroppa hereille, auki ja lämpimäksi. Palleahengitys (sanotaanko se suomeksi näin?) tarvitsee tuekseen oikien asettuneen selän, jota kannattelee oikein jalat, neutraali perusasento, lantio vähän edessä - minun tapauksessani - ryhtiä korjaamassa. Tunnin äänenavaus: keho, hengitys, äänteet. 

Sevillassa olisi tasokasta kesäkurssia tarjolla heinäkuussa: Opi laulamaan pinnistelemättä samalla metodilla kuin megatähdet  Michael Jackcon, Madonna, Beyonce.

Oli niiiiiiiiin loistavaa tehdä se spiikki. Alle puolitoista tuntia meni, kesäkuumassa studiokopissa. Löydettiin heti kiva yhteys tuottajan ja muiden kanssa. Teksti ei meinannut heti aueta, mutta niinhän minulle käy aina. Olen aina hukassa tekstien kanssa, en löydä jutun juonta. Joudun lukemaan ja lukemaan, uudelleen ja uudelleen. Ja usein tarvitsen siihen tuottajan apua. 

Kuuntelin ohjeita rauhallisesti, panikoimatta. Viime vuosien tuttu tunne "enhän mä osaa, en oo näyttelijä" oli tipitiessään. Sen  sijaan muistelin miten "me espajanjalaisessa näyttelijäntyön koulutuksessa Tecnica Vocalin tunneilla resitoitiin kerrankin värit yläkerran luokkahuoneen ilmaan".

Olin tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti valmis mainos osuu korviini radiossa, sillä siitä tuli aika hyvä!

Ps. Olisipa joku ryhmä jossain, jonka kanssa voisi käydä spiikkipäivän aamuna äänenavauksessa. Onko sellaisia jossain? 

120 päivää

Kolme päivää Suomessa,
kulttuurishokki.
Tuttua ja kotoista
kaikki kuten ennenkin.

Muistin ykskaks,
että minullahan on auto.
Autotallin ovi auki,
auto käyntiin ja menoksi.

Vanhasta muistista,
kaupasta tavaraa.
Hauska puhua suomea,
kaikki ymmärtävät.

Sitten iski outous.
Piti etsiä espanjalainen elokuva,
taustalle ääniksi.
Oli liian hiljaista.

Katsoin kalenteria.
Lokakuu on pian.
Laskin viikot.
120 päivää Sevillaan.

Calle Martinez Moñtanas 3

Vuokranantajani, miellyttävä pariskunta Sevillasta, olivat siis ilmeisen tyytyväisiä suomalaiseen vuokralaiseen. Vähän luvatta olin kiinnittänyt yhden peilin seinään kun se oli huonosti kiinni ja pyykinpesukoneen vierellä hiukan kosteussuojaa korjailin. Asunto oli hyvällä paikalla, keskustassa, kalustettu ja kotoisa. Kertoivat, että tuskin hakevat nyt kokoaikaista vuokralaista vaan vuokraavat asuntoa Sevillassa kävijöille - kuten olivat tehneet ennenkin. Nythän ei Sevillassa ole kovin hyvä aika saada asunton edes vuokralle.

Jos joku mielii viikoksi tai papriksi päiväksi Sevillaan, uskallan suositella asumismuodoksi hotellin sijasta tätä täysin kalustettua siistiä kaksiota, 43 m2:

  

Paluu Suomeen

Olihan siinä melkoinen homma taas: sovitella tavarat matkalaukkuihin ja puunata asunto luovutuskuntoon. Vaa´an kanssa hinkkasin matkalaukut lopulta maksimipainoisiksi: 20,0 kg ja 20,0 kg sekä käsimatkatavara hitusen alle 10 kg. Ihan kaikki ei mukaan mahtunut, joten jätin lähtöaamuna Dal-ystävälle jotain pientä. Dalin kanssa oli vähän haikea erota, kumpikaan ei oikein osannut sanoa mitään. Dal onneksi ratkaisi asian tutulla tavalla: ¡Hasta luego - nähdään lokakuussa!

Sevillasta pyyhälsin junalla Malagaan, jossa odotti norjalainen lentokone. Lähtöselvityksessä suomalaisturistit murisivat kauniille espanjalaisvirkailijattarille, totisina ja hymyttä. Minä en suostunut englantia puhumaan vaan hymyillen hoidin asiani espanjaksi. Mene ja tiedä palkitsiko virkalija, mutta tiettyä andalucialaista lämpöä tunsin kun kuvankaunis virkailijatar ehdotti minulle varauloskäytävältä ikkunapaikkaa. Otin tarjouksen vastaan ja totesin, että minulla onkin pitkät jalat (pies). Virkailijatar alkoi hyväntuulisesti hymyssä suin nauramaan ja korjasi, että piernas (sääret). Pies kaiketi on siis jalkaterät?

40 kg rompetta kotona.

Lento Malagasta tuli vauhdilla. Suomen yllä oli pilvistä, joten ykskaks sitä vaan sitten pilviverhon läpi tupsahdettiin asfaltille. Veikkasin vierustoverille, että taidettiin tulla Lahden motarille lentokentän sijaan. Niin oli nopea lasku, että virolainen stuerttikin oli vielä seisaallaan, turvavöitä tarkastelemassa. Viime hetkellä istahti vapaaseen tuoliin. Vierustoveri muisteli, että viitisentoista vuotta sitten italialainen lentokone oli muitta mutkitta laskeutunut Helsinki-Vantaan sijasta Malmin lentokentälle. Hymyilytti ajatus toinen toisensa päälle puhuvista vilkkaista italialaisista, jotka lie ovat olleet yhteydessä lennonjohtoon "Joo joo, juuu se näkyy tossa jo se kenttä...joo, kiitos, me laskeudutaan nyt".

Kylmyys yllätti. Klo 01 yöllä oltiin vain  10 asteessa. Sevillassa oli lähtiessä melkein  40 astetta. Valoisuus yllätti myös. En malttanut mennä nukkumaan, vaan seurasin vielä kello kolmen maissa auringonnousua. Tuntui niin hyvältä olla kotona, Suomessa.

Sevillan pimeiden öiden jälkeen oli vaikeuksia asettua nukkumaan Helsingin vaaleassa yössä. Näkymä kotini ikkunasta kello kolme, yöllä.

Yksi asia kiinnitti huomioni: täällähän  on kaikkialla (HS:n Kuukausiliitteessä, R-kioskilla, TV:ssä, bussipysäkillä) siideri- ja kaljamainoksia! Miksi?

Läksiäiset



Isaac on opiskellut myös filosofiaa yliopistossa. Nyt ekaa vuotta teatteriopinnoissa. Isaac puhuu myös sujuvaa saksaa ja on ollut vuoden Berliinissä erasmuksena.

Clara oli erasmuksena Ateenassa ja nyt valmistuu. Sergio on Teneriffalta, valmistuva opiskelija  hänkin.

Lähtötunnelmissa meni viimieset päivät Sevillassa. Vuokranantajien kanssa sovittiin asunnonluovutus lähtöpäiväni aamuksi ja edellisillaksi koulumme erasmushenkinen porukka vietti kanssani lähtöiltaa Alameda de Herculeksella.

Alvaro (yksi neljästä tuntemastani) oli erasmuksena Ranskassa ja opiskelee nyt kolmatta vuottaan teatteria. Victor oli niinikään Ranskassa erasmuksena ja opiskelee Sevillan yliopistossa latinalaisen Amerikan tutkimusta.

Heipat kaikille!

Saattelin Allun bussiin. Alejandro lähti Madridiin. Minä lähden Helsinkiin.  Kävin myös hyvästelemässä koulun väen. Ja Faustinon hedelmäkaupan kauppiaan. Ja muita tutuiksi tulleita ihmisiä - sillä lailla ohimennen ja hymyssä suin.

Täällä kun ei ole koulussa ruokalaa, olen tavannut käydä lounaalla tuossa kivenheiton päässä, aivan loistavassa tapasbaarissa. Perjantaina viimeistä kertaa, tällä erää. Mohamed-tarjoilijasta on tullut vuoden aikana tuttu. Mohamedilla on hyvä ote työhönsä, tarkka silmä ja nopeat liikkeet.  Tilannetajua, ihmistuntemusta ja käsittämättömän hyvä vainu (se kuuluisa arabialainen vaisto?). Viimeisellä aterialla en ehtinyt enää edes vilkaista siihen suuntaan, kun eteeni jo kiikutettiin sitä sun tätä. Mohamed on pitänyt minut koko vuoden hyvissä ruoissa, osannut suositella hyvin ja oikeastaan kulkenut koko ajan askeleen edellä - ja siitähän me pidämme.

Mohamed on Marokosta, siis mamu siinä missä minäkin. Mohamedin kanssa on ollut hauska puhua espanjaa, sillä hän puhuu sevillalaisia hitaammin ja selkeämmin. Kolmen vuoden Sevillassa olonsa aikana kielitaito on kehittynyt kyllä hyväksi. Minulla on matkaa Mohamedin kielitaitotasoon.

Sain itseni kiinni vaarallisesta ajatuksesta. Mohamed kysyi kerran, että puhutaanko Suomessa englantia äidinkielenään. Ajattelin, että eipä tuo marokkolainen paljoa maailmasta tiedä ja selitin hänelle juurta jaksaen asian. Sitten kysyin häneltä, puhuuko hän muita kieliä kuin espanjaa ja marokkoa? Mohamed vähän yski ja sanoi, että arabiaahan sitä Marokossa puhutaan. Sellaista kieltä kuin marokko ei ole olemassakaan. Että sillä lailla. 

Jos minusta tulisi björnwahlroos, tuottaisin Mohamedin kartanoni hovimestariksi.

Kun keväällä sairastin kolmannen vatsataudin, otin hevosmiesten tietotoimiston vihjeestä vaarin ja aloin aika ajoin nauttia lounaan alle snapsilasillisen raakaa vodkaa tai rommia. Mohamedin piti kyllä ensikerralla varmistaa, että raakanako? Ilman jäitäkö? Ihan lämpimänäkö? Siitä alkaen Mohamed onkin usein kaatanut alkajaisiksi rommisnapsin. Pyytämättä ja yllättäen.

Albondigas

Viimeisellä aterialla söin primeroksi salmorejon (sevillalainen versio tomaattikeitto gazpachosta, höysteenä kananmunaa ja ilmakuivattua kinkkua) sekä segundoksi albondigas (lihapullat). Päätin olla suuren suuni kanssa varovainen enkä esim. alkanut väittää Mohamedille, että lihapullat ovat Ruotsista. AL-bondigas alkoi kuulostaa niin vahvasti Andalucian arabikaudelta jääneeltä sanalta, että luulen lihapullien olevan alkujaan sieltä mistä Mohamedkin. Lihapullat olivat rapsakalla kasvispedillä, paksun salsan kera. Arvosanaksi tasan 10.

Kiiwivaahto jälkiruoaksi. Tulee ikävä näitä spanskien huolella valmistamia ruokia. "Siis palaat takaisin lokakuussa?", Mohamed kysyi. "Minäkin menen loma-ajaksi kotimaahani", hän jatkoi. "Nähdään sitten syksyllä".

Hei hei!

Rosen-esitys yskii. Huomenna saadaan siitä näyttämölle se mitä saadaan. Puvustuksen ja lavastuksen kanssa piti tehdä isoja kompromisseja. Samoin aikataulujen, osin roolituksenkin. Mutta tätähän se on.

Tapahtuu taas niin paljon ja nopeasti. Tämä on siis viimeinen viikkoni Sevillassa. Olen säätänyt asioita: hoitanut sitä sun tätä, sopinut asioita, järjestellyt. Muistan ajatelleeni 10-vuotiaana, että minusta tulee isona asiainhoitaja. Ajattelin perustaa isona oman firman, Asianhoitotoimisto Huttusen - hoidamme asian kuin asian, pienestä suureen: huolella, varmasti ja luotettavasti. Tällä viikolla on ollut taas tunne, että tässähän noita asioita taas hoidellaan. Monilla kielillä, puhelimitse, sähköpostissa ja kasvokkain. Yleensä ollaan saatu asiat hoitumaan lopulta.

Kiireisen viikon keskellä tuli tunne, että tästä voisi ottaa vaarin: Lautanen katkarapuja ja pullo valkoviiniä 9,90e. "Juu, ilman niitä rapuja, kiitos"

Läksiäisiäkin on pitänyt ryhtyä virittelemään, kaiken muun keskellä. Ja vuokranantajien kanssa sovittiin asunnonluovutus lauantai-aamupäiväksi. Olen ryhtynyt kasaamaan tavaroita. Matkalaukkukin piti hakea kaupasta. Norweganin koneeseen saa ottaa yht. 50 kg tavaraa, kaksi a 20 kg matkalaukkua ja käsitavarana maks. 10 kg. Eilen illalla myöhään asianhoitoprosessini päätyi siihen tulokseen, että tavaraa on ainakin 40 kg, ehkä ylikin. Toivottavasti huomisyönä saan jo pakattua, jolloin tulee lopputulema kilomäärästä. Kiinalainen matkalaukku maksoi 22 e.

Läksiäiset! Päätin päästä helpolla ja kutsuin kaikki tutut yhteen ja samaan paikkaan: perjantaina klo 21.30 alkaen Las Columnas -ravintolan terassille, Alameda de Herculeksen puoliväliin. Kuntoklubin pojat ja kielikurssin tytöt lupasivat tulla. Ja koulun väkeäkin varmasti tulee.

"Anteeksi, missähän täällä on kirjelaatikko?" -Se on siinä plazalla. Semmoinen KELTAINEN, ei siitä voi erehtyä.

Allun ja Alvaron pyysin tänään kylään. Ostamiani hankintoja, printteriä ja 25e lämmitintä, en voi viedä mukanani, joten kauppasin printterin Allulle ja lahjoitin lämmittimen Alvarolle. Ajattelin, että Andalucian kosteanviileissä talviöissä Alvaron vuoden täyttänyt  lapsi kaipaa lämpöä, mutta Alvarohan näytti unohtaneen koko lämmittimen eteiseeni, vaikka sen autuuasti vastaanottikin. Allun kanssa istuttiin iltamyöhälle ja sovittiin, että nähdään perjantaina vielä. Allu lähti käymään äitinsä luokse maalle (el campo) ja palaa torstaina.  

El miniradiador ja la impresora pääsevät uusiin koteihin. Lenkkarit palaavat Suomeen.

Tuntuu käsittämättömältä pakata tavaroita, siivota asuntoa luovutuskuntoon ja siirtää itseänsä tuhansien kilometrien päähän Suomeen. Luulen, että kesä menee irrottautuessa ja sopeutuessa. Alvaron hyvästelin tänään, me emme enää näe (ellei sitten tule hakemaan lämmitintä). Alvaro hymyili ja sanoi hyvästiksi "Soita sitten lokakuussa!". (Olen kertonut tulevani lokakuussa käymään, syyslomallani).

Mitään kevyttä laskua en aio Suomeen suorittaa, vaan olen pistänyt arjen  rullaamaan jo sielläkin: sunnuntaiksi sovin hieronnan, maanantaiksi kaksivuotishuoltohenkisen hammaslääkäriajan C.Nymanille ja tiistaiksi täytynee varata parturille se kolmituntinen...

Katedraalin takana viehättävä pikkukahvila kutsuu toviksi huoahtamaan oivalla mainostaululla "La vida está hecha de pequeños momentos - Elämä on tehty pienistä hetkistä". Istahdin pöytään ja huokaisin. Oliivit maistuivat hyviltä. 

Teatteria, teatteria

ESAD-koulumme opetus sijoittuu välille klo 09-15. Sitten on tunnin tauko ja klo 16-21 kaikki opetustilat ovat treenikäytössä. Koska tekemistä on paljon, käytännössä kaikki neljän vuosikurssin opiskelijat varailevat illasta itselleen tiloja treeneihin. Kullakin koulun opiskelijalla on rajaton oikeus varata tiloja illalla, mutta aina vain  1,5 tunniksi kerrallaan. Esimerkiksi meidän Rosen-työryhmämme on kuitenkin tehnyt siten, että yksi varaa  ensin puolitoista tuntia ja toinen perään toisen puolitoista tuntia, samasta tilasta. Silloin on jo kolmen tunnin harjoitusaika kasassa.

Valmistuvan vuosikurssin näytelmän tuotti sevillalainen teatteri Embudo Club Teatro, kevätkauden 2012 tuotantoja. Kaikki näyttelijät olivat valmistuvan vuosikurssin opiskelijoita.

Riippuen vähän ajankohdasta, saattavat tilat olla myös ihan kortilla. Luokkatiloja on varmaankin kolmisenkymmentä, mutta koska esityksiäkin on paljon, aina ei vapaata tilaa löydy. Tanssisaili on käytännössä aina varattu, sillä monen täytyy harjoitella peiliseinän edessä suoriutuakseen tulossa olevista tanssikokeista.

Koulussa on kaksi teatterisalia, joissa on esitystekniikka. Lisäksi vuosisatoja vanha historiallinen koulurakennus tarjoaa monenlaisia tiloja esim. tilalähtöisen teatterin tekoon. Symmetrinen sisäpiha on myös oiva paikka esitykselle.  Koulun tilojakin suositumpaa on kuitenkin viedä esitys jonnekin Sevillan runsaslukusista teattereista. Kun täällä ei laitosteattereita ole, teatteritilat ovat erittäin mahdollisia käyttää myös opiskelijaesityksissä. Tilat ovat itsenäisiä ja tarjoavat vain tukipalvelut. Niissä ollaan totuttu vierailijoihin, sillä niillä ne elävät.

Meidän opiskelijaryhmän Shakespeare-tulkinnoista kasattiin naapurioppilaitoksen musiikkiopiskelijoiden kanssa Santa Valentinon illan esityskimara "Sointuja ja sanoja rakkaudesta".

Koulumme opiskelijat ovatkin kiitettävissä määrin tuottaneet esityksiä julkiseen esitykseen. Pääsääntö on, että ensimmäisenä vuonna opitaan tekniikoita (tanssi, kehollinen ilmaisu, näyttelijäntyä, laulu), joten esityksiä tehdään vasta toisella, mutta etenkin kolmannella ja neljännellä vuosikurssilla. Poikkeuksen tekee nyt kesällä valmistuva näytelmä, joka on ensimmäisen vuosikurssin tuotanto. Sen harjoitukset ovat alkaneet viime viikosta lähtien ja sitä tehdään nyt vielä pari-kolme viikkoa kokopäiväisesti. En enää osallistu siihen, sillä en olisi näytösten aikaan enää käytettävissä (=Sevillassa).

Menneen lukuvuoden tuotannoista olen nähnyt aika monta kipaletta. Niistäkin, joihin en tullut menneeksi, on tallentunut ainakin puffijulisteesta kuva. Tällä sivulla muutama.

Epäonnistuneet hyvästit

Torstai oli toukokuun viimeinen päivä. Koska palaan kesäkuussa Suomeen, en ole enää maksanut kielikurssin enkä kuntoklubin kesäkuun maksuja. Siispä torstaina lähdin laittamaan molemman paikan ovet lopullisesti perässäni kiinni.

Kuntoklubin eli viisikerooksisen Sato Sportin urheilupalatsin sisäänkäynti on kuin hotellissa. Ala-aulassa on taidetta ja sohvaryhmiä. Respan ohi automaattiportista kuljetaan henkilökohtaista kulkukorttia vilauttamalla .

Kuntoklubilla viihdyin taas niin, että ryhdyin pohtimaan, eikö sitä nyt voisi vaikka maksaakin koko kuukauden vaikka ei käytä kuin osan ajasta? Tai ostaisiko aina kertakäynnin? Yhdelle tutuksi tulleelle kuntosalispanskille yritin selittää dilemmaani, jonka hän ratkaisikin samantien: ne myy myös puolen kuukauden jaksoja! Se siitä. Ostin sellaisen ja jatkan kuntoklubilla lentokoneen lähtöön asti! 

Kerroksen 3 kuntopyöräpyhättö vatsalihasosastoineen ja juoksumattojaoksineen. Ja koko talo täynnä ILOISIA IHMISIÄ! Espanjalaisella kuntoklubilla jutellaan, tervehditään ja nauretaan. Monitorit eli kuntosaliohjaajat kulkevat ihmisten parissa juttelemassa, kyselemässä kuulumisia ja neuvomassa!

Kielikurssille menin sittten kuntoklubilta ja kerroin, että olen viimeistä kertaa. Eh. Eiväthän ne muut siihen suostuneet. Opekin, Rebeca, totesi, että hän ei ollut muistanut asiaa, joten pakko sinun on tulla ensi kerralla vielä, että hän ehtii tehdä todistuksen kurssista. Maksaa ei tarvitse, mutta mukaan voi vielä tulla...ei tämä nyt niin tarkkaa ole, mehän olemme Espanjassa!

Siispä jatkan vielä ensi viikon molempia. Hyvästien aika...no jaa..ehkäpä minä syksyllä tulen käymään!

Mistä sitten tietää, että olemme modernilla espanjalaisella sporttiklubilla? No kun saunan oveen ei ole painatettu kylttiä "Ei uima-asussa" vaan "Ihokarvojen ajaminen ehdottomasti kielletty". Sato Sportin kuntoklubilla on myös urheilulääkäriasema ja esteettisen lääketieteen keskus, joka tarjoaakin nyt laserdepilaatiota, siis karvojen poistoa laserilla. Heheh, voi teitä, espanjalaiset karvakädet!

Latinalainen America keskellämme

Sevillastahan se lähti, se Amerikan löytänyt Kristoffer Kolumbuksen laivasaattue. Ja Sevillasta tuli vuosisadoiksi Euroopan keskuskaupunki eteläisen Amerikan kaupankäyntiin, kulttuuriyhteyksiin jne:

Sevillan kukoistus nousi huippuunsa Uuden maailman löytymisen myötä, kun sinne sijoitettiin kauppakamari, jolla oli yksinoikeus kauppaan Amerikkoihin. Kaupunki kasvoi tuolloin 150 000 asukkaallaan Euroopan kolmanneksi suurimmaksi. Sevillan Katedraaliin on sijoitettu Kolumbuksen jäänteet.

Latinalainen Amerikka on edelleen läsnä - siitä sain eilen kaksi muistutusta:

Ensin ystävällinen tarjoilija kiikutti pöytääni tilaamaani cervezaa ja tapasta, mutta pöytäni äärelle päästyään ne unohtuivat ja mies hihkaisi, että "Tuo on minun maastani!". Minä kysyin, että mikä on sinun maastasi. "Tuo", tarjoilja vastasi ja osoitti pöydälle nostamaani kirjaa. - Ei, se on minun maastani Suomesta. Se on espanjan  oppikirja. "Ei, ei, mutta tuo kuva!" Ja tosiaan, oppikirjan kansikuva on kuin onkin Argentiinasta.

¿Que tal? on tunnettujen suomalaisopettajien tekemä espanjan oppikirja aikuisille. Tiivis paketti, mutta ansiokkaasti etenevä, erityisesti kielioppiasiat on taitavasti esitetty. Agrentiinalaissyntyinen guapo ei malttanut pitää sormiaan irti kirjasta vaan noukki sen heti käsiinsä ja ihasteli kuvaa kotimaastaan. Kerroin, että tekstikirjassa on useitakin kappaleita Latinalaisen Amerikan maista.

  

On Sevillassa jokunen venezuelalainenkin, sillä laskua maksaessani toinen tarjoilija palauttani antamastani rahasta yhden euron kolikon ja sanoi, että se  ei ole euro vaan bolivar, Venezuelan rahaa.

Yhden bolivarin kolikkoa ei kyllä euron kolikoista erota ainakaan kääntöpuolelta, jotka ovat kaikissa EU-maiden euroissa erilaiset. 1 bolivar keskellä. Joku venezolano saattaa tehdä bisnestä sujauttelemalla bolivareja euron seassa liikenteeseeen, sillä 1 euro = 2815 bolivaria!