Kattoterasille paistaa

Huomiseksi on luvattu pilvistyvää, mutta se ei sinänsä haittaa, sillä huomisen olenkin koululla. Minullehan tämä viikko on paitsi paluuta menneeseen, myös osa opintojani: olen tämän viikon "minivaihdossa" eli osana opintojani teen vielä lyhyenlännän ekskursion siihen, kuinka espanjalainen (tark. andalucialainen ja/ tai sevillalainen!) teatteri/ draama eri muodoissaan on yhteiskunnallista: mikä on täkäläisen draamakäsityksen suhde yhteiskuntaan, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vuorovaikuttamiseen jne.

 

El sol.

Koska ihan tuossa muodossaan ei ESAD-koululla mene juuri tällä viikolla opetusta, olen sopinut jututtavani sekä talon opettajia että opiskelijoita, mutta myös jo talosta valmistuneita. Huomenna tapaan  talosta jo valmistuneita teatterintekijöitä, tänään olen tavannut talon nykyistä väkeä.

 

Jo nyt on selvää, että täkäläisessä vallitsevassa (voiko näin sanoa?)  teatterinäkemyksessä teatteri on nimenomaan yhteiskunnalllista: teatterin ja draaman tekemisen lähtökohtana on usein yhteiskunnallinen konteksti; vaikkapa vain siten, että mikään tuskin nousee tyhjästä vaan on aina sidoksissa enemmän tai vähemmän aikaan ja paikkaan. Juuri nyt Espanjassa eletään yhteiskunnallisesti voimakkaan herkkää kauttaa, on la crisis, lama. Esim. päivän politiikka on jatkuvasti taiteen aiheina, myös teatterissa.  Tästä lisää toiste.

 

Madridin majapaikkani, jonka varasin jo 60 vrk sitten, peruuntui. Oli kuulemma käynyt vesivahinko ja asunto ei ole vuokrattavissa. Uskon selityksen, vaikka aluksi tuli kyllä mieleen, että joku on nyt tarjonnut paremman hinnan. No, eipä tuolla väliä, sain samalla rahalla lähitöltä toisen majapaikan - ihan kohtuullisen hostal-huoneen, kokonaista 8m2. Siinä varmasti mahtuu viikonlopun majoittumaan ja jos ei, pitänee työntää jalat käytävän puolelle:)

 

Soitin myös Esalle, sillä minullahan on yhä vaan käytössä espanjalainen numeroni, josta soittaa maansisäisiä puheluja edukkaasti. Sovittiin Esan kanssa että tavataan Madridissa. Esa on ryhtynyt käyttämään Espanjassa asuessaan toista niemään, Herman. Espanjassa "esa" on "tämä, tuo", mutten tiedä onko tälllä yhteyttä nimenvaihdokseen.  Madridissa on myös viime vuotinen hyvä ja läheiseksi käynyt opsikelukaverini Antonio, joka on kesän aikana saanut siis Madridin kuninkaallisesta teatterikoulusta, Real Escuela Superior de Arte Dramático, opiskelupaikan - vaihtoi siis Sevillasta Madridiin. Antonion lisäksi aion tavata kolmannekin tutun, Guillermon.

 

Salmorejo, sevillalainen kylmä tomaattikeitto, joka eroaa gazpachosta rakenteensa puolesta hitusen, mutta myös siksi, että siihen lisätään särpimeksi ilmakuivatusta kinkusta vuoltuja hitusia sekä keitetyn kananmunan höytysiä, oliiviöljyö unohtamatta.

Ps. Kävin parturissa. Tuttu parturi oli poissa, mutta häntä tuurasi Sevillan parturi, arviolta 70-vuotias parturimestari. Arvokkaasti harmaantunut parturi ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä - sen näki jo siitä tavasta, jolla Sevillan parturi kaksin käsi leväytti ilmaan parturoitavan suojaksi asetettavan viitan. Kaulan ympärille tuli napakka paperiharso, jonka parturimestari kiinnitti yhdellä nuppineulalla, vakain ottein, ylpeästi. Sakset sanoivat koko 20-minuuttisen ajan samaa siksakia, parturimestarin liike ei pysähtynyt lainkaan. Viimeistely sujui veitsellä, isoin liikkein. Kalkki kaulalta pois, nuppineulat talteen, myskintuoksua, vahaa, hajustetta, esanssivettä ja 14 euroa vaihtoi omistajaansa. Isot kulmakarvat kohosivat hitusen kun ylpeä parturimestari toivotti hyvää päivänjatkoa.