tiistai 28. helmikuuta 2012

Kevät tuli

Tänne tuli kevät. Yölämpötilat ovat nousseet, joten lämmityksen saanee kohta unohtaa. Poikkeuksellisen kylmä tammi-helmikuu tuottikin moneen osoitteeseen huiman sähkölaskun, joka täällä tuleekin aina kuukauden päätteeksi. Viime päivinä onkin moni sadatellut sähkölaskuaan. Sähkön hinta on noin kolminkertainen Suomen hintoihin. Kun ikkunat ovat yksinkertaisia eikä taloissa ole eristystä tai lämmitystä, sähköpatterilla lämmittäminen on kallista. Minä selvisin 100 e kuukaudessa, moni maksoi talvikuukausista enemmän.

Mutta kevät on tullut, sillä yöt ovat jo leutoja ja iltapäivällä - hyvänen aika - pitää auringonpaisteessa riisua jo paitasilleen. Ja turistitkin ovat palanneet: sortsijalkaisia uskalikkoja ja naamansa kevätauringossa polttaneita brittejä, saksalaisia ja skandinaaveja. Kaksikerrosbussit ajavat taas turisti-sihtseeingeja. 

Pilapiirros irvii uudelle oikeistolaiselle pääministerille, Rajoylle, joka ensi töikseen tarjoili taloushuolissa painivalle maalle pamppua. Opiskelijoille pamppua, sillä se talouskin saadaan kuntoon?
Espanjassa puhaltavat uudet tuulet, sillä taloudenpitoa kursitaan kasaan. Opiskelijoiden keskuudessa tuntuu olevan vahvoilla näkemys siitä, että Espanja on vasta menossa lamaan. La crisis, lama, on vasta puhjennut ja paremmat ajat eivät ole edessä vielä hetkeen. Nyt vasta sukelletaan. Rahat ovat monelta lopussa ja säästökohteita etsitään. Opiskelijoiden tilanne on hankala, sillä opintotuen sijasta Espanjassa jaetaan stipendejä koulumenstyksen ja taloustilanteen perusteella. Lukiosta pitäisi olla yli 7 numeroita (arvostelu on 0-10), että olisi mahdolllisuus saada n. 3000e vuosittainen "opintotukistipendi". Kaikki sitä eivät suinkaan saa. Asumislisiä tms. ei tunneta vaan tuolla 3000 eurolla pitää rahoittaa vuoden asumiset ja muut kulut. Lukukausimaksutkin pitää maksaa, mutta kandidaatin tutkintoon saakka ne ovat pienemmät. Kandista maisteriksi opiskeleva joutuu maksamaan isot lukukausimaksut, joten moni suunnitteleekin Erasmus-vuotta tai muuta vaihtoa, jotta pääsisi esim. Pohjoismaiden maksuttomien opintojen pariin.

Lukio on toistaiseksi vielä kaksivuotinen, mutta se "eurooppalaistetaan" näemmä ensi vuodesta alkaen kolmivuotiseksi. Yleinen puheenaihe on, että ainakin Andaluciassa on perusopetuksenkin taso ollut aika kirjavaa viime vuosikymmeninä. Juhlapäiviä on paljon ja silloin ei mennnä kouluun eikä töihin. Andalucian Päivänä 28.2. on kaikilla vapaata - ja niinä vuosina, jolloin se sattuu sunnuntaille, se siirtyykin seuraavaksi päiväksi eli maanantaille! Kätevää! (Ehdottaisin samaa Suomeen itsenäisyyspäivän juhlintaan!)

Kevättä on jo ilmassa: kevät tuoksuu ja linnut laulavat.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Nehän tanssivat

Viime viikolla koulun 3. vuosikurssi näytti, mitä ovat oppineet. Sulavaa oli 3. vuosikurssin tanssiesitys:

Foto Copyright: Gonzalo Marquez Sanchez 2012
Foto Copyright: Gonzalo Marquez Sanchez 2012
Foto Copyright: Gonzalo Marquez Sanchez 2012
Foto Copyright: Gonzalo Marquez Sanchez 2012
Foto Copyright: Gonzalo Marquez Sanchez 2012
Foto Copyright: Gonzalo Marquez Sanchez 2012

Loppiaisaatto

Kävin katsomassa Loppiaisaaton, espanjalaisittain "Noche de Reyes". Shakespearen klassikko taitaa olla englanniksi "Twelfth Night" eli kolmella kielellä kovin erinäköisiä nimiä vaikka samaa asiaa tarkoitetaan. Näytelmä vieraili Sevillan Lope de Vegan teatterissa, jonka päänäyttämön näinkin nyt ensikertaa. Kansallisteatteri tuli mieleen.

Näytelmän alkua odotellessa räpsäytin kuvan kännyllä. Espanjalaiset tulivat - yllätys- ajoissa teatteriin. Hiljaisuuden sijasta katsomossa oli kova puheenporina aina siihen saakka, että valot himmenivät ja näytelmä alkoi.
Näyttelijöiden työtä oli hauska seurata, vaikken nyt ihmeemmin jaksanut Shakespearesta innostuakaan. Espanjaksi näytellään aika suurieleisesti - tai ainakin se tämmöisessä klassikkokomediassa hyppäsi suomalaisen katsojan silmille. Isoja eleitä, vahvoja karikatyyrisia hahmoja ...no, ehkäpä se Loppiaisaatto on niistä tehtykin?


Kotimatkalla innostuin kurkkaamaan kadunvarsiravintolan ovelta flamenco-esitystä. Ennen kuin huomaisinkaan, minut oli istutettu pöytään ja eteeni kannettu paella-annos. No, hyvähän se oli - kuten oli esityskin. Tarjoilijakin päätyi hetkeksi flamnecoa tanssimaan ja näytti se sujuvan häneltäkin.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Pari päivitystä

Päivitin selaimeni, jonka seurauksena sain viimein muutaman youtube-videoni nettiin. Toinen on Madridin reissultani, lattareiden esitys. Ja toinen on Sevillan Plaza de Encarnacionilta viime viikonloppuna kuvaamani kurkkaus yhden torvisoittokunnan matkaan, aukion laidalta esiintymislavalle, oman vuoronsa koitetua.
Marijuanastahan siinä lauletaan. Solisti saa yleisössä seisovan keskiluokkaiselta vanhemmalta virkamieheltä näyttäneen nauramaan ja käy hispanohenkisesti kuittamassa saavutuksensa kättelyllä, johon nauruun purskahtanut vastaakin reippaalla kädenpuristuksella. Video  on avattavissa Youtubessa suuremmassa koossa:


Voi pojat! Torvet soikoon!
http://www.youtube.com/watch?v=LkKSIZQBNyo

Pahoittelen kuvan laatua. Kännykameralla ei parempaa tällä kertaa tullut, mutta ehkäpä kuvajälkeä oleellisempaa onkin se tunnelma.

Opiskelijat kaduilla

Valencian kevät ei vielä näytä ylittäneen suomalaisen median uutiskynnystä, mutta espanjalainen media ei nyt juuri muusta puhukaan. Opiskelijat osoittavat sankoin joukoin mieltä Valenciassa, joka on oikeistolaisen itsehallintokautensa aikana joutunut talouskurimuksen elvytystoimien kohteeksi niin, että rahaa ei riitä koulujen lämmitykseen. Yliopisto-opiskelijat marssivat alkuviikosta kaduille ja Espanjan poliisi vastasi pampuilla. Yli 50 pidätettiin. Seuraavana päivänä pamputukseen ja mellakkapoliisin otteisiin tuohtuneet muutkin kansalaiset olivat kaduilla. TV:ssä keskusteluohjelmat ja uutiset täyttyvät nyt kiivaista debateista. Oikeistolaiset syyttävät vallasta luopunutta vasemmistoa opiskelijoiden agitoinnista ja vasemmisto arvostelee rajusti poliisin ja oikeiston  toimia. Mielenilmaisunvapauden loukkauksesta tuohtuneet vasemmistopoliitikot ovat protestoineet näyttävästi valtaapitäviä.
Foto  Copyright: www.elpais.es El Pais





















El Pais kertoi myös Barcelonassa ja Madridissa opiskelijaliikehdinnästä - ja arveli, että Sevillassakin opiskelijat lähtevät pian kaduille. Valistunut veikkaus on, että maaliskuussa olevissa Andalucian parlamentin vaaleissa oikeisto ottaa enemmistön - kuten Valenciassa - ja talouskurimuksen säästötoimet alkavat täälläkin. Ja opiskelijat marssivat Sevillassakin, viimeistään maaliskuussa. Espanjan taloustilanne ei ole häävi: työttömänä on joka neljäs.
 
 
Tämä opiskelija ei kuitenkaan tänään joutanut kadulle, sillä kouluhommissa riittää tekemistä. Vieraalla kielellä opiskelu on aika ajoin melko vaativaa. Kevensin kevääksi lukkariani sillä ajatuksella, että ohjelmaan mahtuisi yksi espanjan kurssikin. Syksyllä en mahtunut kurssille. Kevään kurssin kanssa kävi niin, että yliopistolla selvisi, ettei vaihtokoulullamme ja yliopistolla olekaan voimassaolevaa sopimusta. Olisin joutunut maksamaan 300 euron lukukausimaksun yliopistolle. Alkoi tuntua siltä, että yliopiston ryhmäkoot ovat aika suuria ja opetusajat vähän hankalia. Eikä etukäteen olisi ollut varmuuttaa siitäkään, mihin ryhmään sijoitetaan. Päädyin etsimällä etsimään kielikoulun, joka tarjoaa kahdesti viikossa 90-minuuttisen kielioppia kertailevan kurssin.
 
 
Ensikosketus tuohon kielikouluun, www.clic.es, oli torstaina, jolloin menin tekemään tasokokeen ja minut ohjattiin oman tasoni ryhmään. Koska ensi viikolla tiistai on Andaluciassa pyhäpäivä, loikkasinkin heti saman illan tunneille mukaan. Ryhmä oli hauska kuin mikä! Naurettiin ja laskettiin leikkiä hymyssä suin. Meitä on yhdeksän ja ope - oikein mainio tapaus hänkin. Ja kaikki 9 olemme siis extranjeroja eli ulkomaalaisia. Ryhmän ruotsalaisen yllätin kertomalla hänelle kuninkaalliset uutiset, jouta hän ei vielä eilen klo 18.30 ollut ehtinyt kuulla: teillä on pikkuprinsessa. Nautin ihan suunnattomasti aikuisesta ja vertaisesta seurasta: odotan jo nyt ensi viikon tunteja!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Hymyile, olet Espanjassa!


(Foto copyright: http://www.vartti.fi/)
Takavuosina Espanjaa mainostettiiin suomalaisille matkailijoille sloganilla Hymyile, olet Espanjassa!. Se onkin kyllä suomalaiselle hyvä ohje - liekö tullut tuo sloganin idea ihan siitä, että suomalaisten totisuus on niin järkyttävän totta? Vähän kuin venäläisturistit mustine nahkatakkaineen muutama vuosi sitten: uhkaavina, totisina, matalalta puhuen, varuillaan ollen ja kyräillen.

Olen opetellut hymyilemään täällä, sillä siitä kaikki tuntuu alkavan. Sevillalaiset ovat hyvin kohteliaita. Se on varmasti kotoa opittua tapakulttuuria, mutta sillä kulttuurillahan täällä toimitaan. Kauppaan, ravintolaan, parturiin, apteekkiin tai mihin tahansa vastaavaan mennessä on tapana tervehtiä heti ovella. Buenas tardesinsa voi huikata ihan vaan ilmoille tai suunnata sen henkilökunnalle. Myös toisia asiakkaita tervehditään. Ja kaikille hymyillään. Kadullakin hymyillään kun katseet kohtaavat. Jos ei hymyile, toinen saattaa säikähtää ja vaihtaa kadun toiselle puolelle!

Rahaa ei tyrkytetä heti kahvikupin saatuaan, kuten Suomessa. Kahvi juodaan ensin ja sitten käydään maksamassa. Nämähän kauhistuvat, jos heti kaivaa lompakon esiin. Minulle on moni tarjoilija sanonut, että "rauhoitu, rentoudu, maksa sitten kun lähdet, herra paratkoon!".

Sevillan kuvatuimpia taloja, Placa Nuevan ja Katedraalin välisellä korttelilla näkyy muslimiajan arkkitehtuuri.
Vanhempia ihmisiä tietenkin autetaan, annetaan tietä, tarjotaan istumapaikka jne. Pimeällä kadulla tavataan tervehtiä vastaantulijoitakin ainakin Holan verran. Tai näin minua ainakin pimeässä tuntuvat kaikki tervehtivän noilla kapeilla kantakaupungin kujilla. Ehkä olen niin ison ja pelottavan näköinen, että vastantulija varmistaa kontaktinotolla, että olenhan turvallinen ohitettava? Niin, iso mieshän minä täällä olen - andalucialaisethan ovat pieniä ja siroja.

Suojatietä lähestyvä auto painaa jarua eikä kaasua, kuten Helsingissä. Jos jalankulkija kävelee reippaasti kohti suojatietä, auto alkaa hyvissä ajoin jarruttaa - sillä täällä suojatie on kyllä vielä suojatie. Tosin ihmiset nyt menevät kadun yli kyllä kaikkialla, eikä siitä kukaan pillastu vaan autot antavat tietä. Sen sijaan äänitorvea soitetaan jatkuvasti. Sitä ei soiteta suomalasittain oman kiukustumisensa ilmaisemiseksi, vaan sillä tosiaan varotetaan, että "huhuu, huomatkaa, täältä tullaan". Eli auto kapealla kujalla tööttää takanasi sen merkiksi, että "ohitettaisiin, sopiiko?" Samoin pyörän kilistyskelloa on tapana soittaa aina jalankulkijoille, jotka ohittaa heidän selkänsä takaa. Jos vain hiipii fillarilla hiljaa ohi, luulevat käsilaukkuvarkaaksi ja alkavat päivitelllä ja ihmetellä, mikset soittanut kelloa!


Lähikauppa Dia:n hurjat viinihinnat.

Hissiin mennessä vain moukka on hiljaa: kohteliasta on tervehtiä. Kuten myös saunassa. Ja poislähtiessä hissistä tai saunasta, hyvästellä. Ja niin: hymyillä!

Keskustelukumppania kosketellaan, pieniä hipaisuja ja puristeluja. Tätä minä en oikein osaa, joten keskustelukumppaninikin aina menevät vähän hämilleen. Ilmeisesti he vaistoavat kehonkielestäni, että minulle on vierasta kun minua läpsitään, hypistellään ja hipaistaan.  Tai ehkä he tulkistevat, etten nyt oikein ole juttutuulella tai että olen vähän kiukkuinen? Olen alkanut kompensoida tätä siten, että hymyilen kuin Naantalin aurinko ja nauran hymyssäsuin. Keskustelukumppanin koskettelu tai kosketeltavana oleminen sen sijaan tuntuu vieraalta.

Kinkun koipi kotiin viidellä kympillä, niin johan riittäisi hetkeksi leivän päälle vuoltavaa?


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Torvet soikoon!

Vanha ilmoitukseni internetin ihmeellisessä maailmassa poiki uuden yhteydenoton: Pablo, liiketalouden opiskelija Sevillasta, tahtoisi vaihtaa espanjaansa minun englantiini - tai jopa suomeeni. Kyse on siis täällä kovin suositusta kielitandemista: kielitreffeistä, joilla espanjalainen tarjoaa espanjan osaamisensa ja ulkolainen vieraan kielen osaamisensa toisen käyttöön. Pablon yhteydenotto tuli hauskaan aikaan, sillä en päässyt taaskaan espanjan kielikurssille. Innostuin uudestaan tämän muotoisesta kielen preppaamisesta - vaikkapa kerran viikossa.


Siispä tapasimme lauantaina Pablon kanssa. Pablo on viimeisen vuoden opiskelija, joka on saanut Erasmus-paikan ensi syksyksi Lahteen, vanhempieni kotikaupunkiin! Kun vastasin Pablon yhteydenottoon, että tunnen Lahden ihan kohtuullisen hyvinkin, oli Pablo tietysti kovin innoissaan. Sainkin koko ajan tänään puhua espanjaa ja Pablo auttoi, korjasi ja kuunteli kiinnostuneena Lahden tuntemustani. Pablo puhui espanjaa ja englantia minulle. Olimme molemmat tyytyväisiä tapaamiseen ja sovimme ensi viikolle uuden parituntisen samaan kahvilaan. Pablo kertoi treenanneensa englantia viime kesänä Sevillan turistioppaana. Hah! Siltä istumalta varasin itselleni opastetun Pablon turistikierroksen Sevillan keskusnähtävyyksin. "Koska vain tahdot!", vastasi Pablo. Lupasin vastavuoroisesti Lahti Sihgtseeinigin ensi syksylle.


Pablon kanssa jutellessamme Plaza de Encarnacionin laitaman kahvilassa, täyttyi suuri plaza ykskaks - taas - torvisoittokunnista. Pablo kertoi niiden jo harjoittelevan pääsiäistä, Santa Semanaa, varten. Torvisoittokunnat ovatkin Pablon mukaan erityisesti Sevillan tavaramerkki, sillä täällähän koko kaupunki osallistuu Santa Semanan toteutukseen. Kirkkoja on kaupungissa paljon, tuhkatieheään vierivieressä, monta kymmentä ja kullakin on omat soittokuntansa. Kun Pablo lähti kotiaan kohti, jäin hetkesi hengailemaan Plazalle, jossa kukin kymmenestä soittokunnasta piti muutaman kappaleen konserttiesiintymisen vuorollaan. Espanjalaisten ylväs käynti univormuissaan ja pateettinen puhallinorkesterimusiikki "korkealta ja kovaa" oli juhlavaa seurattavaa.

Klikkaa yllä olea video auki nuolesta tai katso se youtubessa, osoite on http://www.youtube.com/watch?v=LkKSIZQBNyo&feature=youtu.be



Tekstari kotiin ja torven kanssa lavalle seuraavan soittokunnan följyssä.


Illalla sain vieraan, kun Carlos poikkesi kylään. Tarjouduin neuvomaan puhelimessa reitin kodilleni, mutta Carlos naurahti espanjalaiseen tapaan, etä "ei, ei, kyllä minä kyselen ihmisiltä". Ja niin Carlos sitten oli kysellytkin, toiselta puolen kaupunkia ilman karttaa, ihan vaan kyselemällä. Vastava on erittäin tyypillistä täällä. Ihmiset kyselevät koko ajan toisiltaan reittiä, etsimäänsä katua, hakemaansa kauppaa jne. Minultakin lähes päivittäin joku kysyy kadulla jotain neuvoa. Suomalaista tuollainen hiukan hymyilyttää kun on tottunut mobiilikartoihin ja muihin. Sevillassa moni kauppakin ilmoittaa osoitteensa hyvin ylimalkaisesti, esim. vain kadun nimellä ilman kiinteistön numeroa. Eipä siinä sitten muu auta kuin kysellä. Ja aina ystävällisesti autetaan - vaikka talutettamalla kädestä pitäen perille, kuten minut parikin kertaa.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Blogia maailmalta

Tuskin olen ensimmäinen Erasmus- tai muussa vaihdossa oleva, joka on keksinyt blogin yhteydenpidon välineeksi maailmalta koti-Suomeen. Christoffer Strandbergin blogiin kannattaa tutustua, jos tahtoo seurata Göteborgissa työharjoitteluaan tekevän, pian TEAK:n näyttelijäntyön koulutusohjelmasta valmistuvan lahjakkaan näyttelijän kuulumisia. Minua hymyilyttää Christofferin blogi, se on jotenkin niin... hmm ...strömsöläinen :)

Hälsningar från Sevilla! Man har här så fina och spanska bakerier!

Vasemmassa reunassa saa tällä kertaa valita espanjalaisen Menu del dian alkuruoaksi, primer plato, oman valintansa mukaan neljästä vaihtoehdosta. Valittuasi paina "Vote"!

Päättyneet kyselyt löydät otsikon Sivut alta.

torstai 16. helmikuuta 2012

Caracterización

Ehkä on syytä esitellä taas yksi oppiaineistani, tällä kertaa Caracterización eli maskeeraus. Otin oppiaineen ohjelmani vähän pitkin hampain, jotenkin ajatellen, että mihinkäs minä nyt maskeerausta tarvitsisin kun eihän minusta maskeeraajaa ole tulossa. Onneksi otin, sillä Caracterizaciónin tunnit ovat tosiaan tuoneet ihan uusia kokemuksia ja näkökulmia teatteriin.
Fantasia-maskeeraukseni eli Hämähäkkimiesmukaelma marbellalaiselle opiskelutoverilleni Dalille.
Syksyllä opettaja, Rosario, esitteli maskeerauksen historiaa ja eri aikakausien perustyylit.Saimme luettavaksemme ihan hyvän katsauksen eri aikakausien karaktereihin napakan opetusmonisteen muodossa. Sitten tuli hankkia sellainen 60-80e hintainen peruspaketti maskien tekoon ja lokakuun lopulta alkaen olemmekin sitten harjoitelleet erilaisten maskeerausten tekoa. Osana opintoja on myös ollut muutaman oman maskeerauksen suunnitelma ja tekeminen jollekin kanssaopiskelijalle. Aina eri tyylisuuntien ja aikakausien vaihtuessa on Rosario opettanut aiheesta perusasiat.

Jonkun opiskelijan maskeeraussuunnitelma.
Olen aiemmin opiskellut teatteria sivuaineena Teatterikorkeakoulussa ja nyt jo kolmatta vuotta Metropolian teatteri-ilmaisun ohjaajan opintolinjalla. Siksipä ainakin länsimaisen teatterihistorian pääkohdat ovat kutakuinkin hallussa. Caracterización onkin tuonut uuden syvyyden ennalta osaamaani – käytännön näkökulman eri aikakausien erilaisten roolihahmojen luomiseen. Myös erilaiset teatterikäsitykset ja tyylisuunnat ovat tulleet tutuiksi.

On myös huomattava, että espanjalaisessa teatteritraditiossa naamioinnilla ja maskeerauksella on ihan oma perintönsä. Täällä ollaan monessa asiassa pohjois-eurooppalaisia runsaampia: koristautumisessa, äänenkäytössä, ilmeissä ja eleissä. Kun valtaosa teatteriryhmistä on vielä ns. vapaita ryhmiä (laitosteatterin ulkopuolelta tulevia) ja esityksiä tehdään milloin milläkin kokoonpanolla - eri esiintymispaikkakunnilla kierrellen - ymmärrän maskeerauksen myös osaksi pienen teatteriryhmän osaamista. Lisäksi espanjalainen karnevaaliperinne, flamenco ja muut esittävän taiteen muodot tuovat oman sävynsä asiaan. Espanjalaista nykykarnevaalia ilmentänevät hyvin lähes jokaiselta  TV-kanavalta aika ajoin tupsahtavat suuren näyttämön ilottelut: musikaalit, joissa  karnevaalihengessä isolla ryhmällä, vahvasti naamioituneina ja maskeerattuina, usein riemunkirjaviin väreihin sonnustettuina lauletaan, tanssitaan ja hupaillaan. Sirkus, mimiikka, maskeeraus.


Vieraan kielen keskellä on myös ollut mukava päästä kahdesti viikossa tekemään käsillään. Caracterizaciónin tunneilla ei ole tarvinnut puhua tai kuunnella - ja sekin on espanjantäyteisiin päiviin mukavaa vaihtelua. Muut vuosikurssini oppiaineet ovat:
  • Interpretación (näyttelijäntyö)
  • Expreción Corporal (kehollinen ilmaisu)
  • Danza (tanssi)
  • Técnica Vocal (Puheoppi, äänenkäyttö)
  • Literatura Dramática (dramaturgia, erityisesti espanjalaiset näytelmätekstit)
  • Música (musiikki)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Sunnuntaiajelu

Sunnuntai on Sevillassa espanjalaiseen tapaan pyhäpäivä, jolloin kaupat ovat kiinni ja ihmiset perheineen tapaavat syödä yhdessä. Perheellä tarkoitetaan ydinperheen lisäksi lähisukua. Jotain lipsumista vanhoista perinteistä taitaa olla jo ilmassa, sillä esim. vaikka muut uimahallit ovatkin kokonaan kiinni sunnuntait, Santa Justan Sato Deport on auki klo 14.00 asti. Sen jälkeen sieltäkin lähdetään pyhäpäivän viettoon. Siispä kiirehdin sinne uimaan heti puoliltapäivin ja matkalla hyvin hiljaisen kaupungin halki sivuutin mm. runsaan kirkkokansan, joka  keskikaupungilla purkautui kirkosta ulos.
Uintireissun jälkeen otin fillarin alle ja poljin Nervionin kaupunginosaan, Ramón Sánchez Pizjuánin futisstadionin vierelle, jossa isossa kauppakeskuksessa on yksi kerros ravintoloita kylki kyljessä. Lounas irtosi kuudella eurolla.

Nervionista lähdin tutustumaan kaupunginosaan, jonne joku tutuistani ei uskaltautuisi pimeällä. Ja tässä kohtaa nyt on turha sen enempää liioitella kuin vähätelläkään: Sevilla on Espanjan neljänneksi suurin kaupunki: miljoonakaupunki, johon mahtuu monenlaista. Ja Sevilla ei ole Suomessa eikä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan varjeluksessa. Miljoonakaupungissa on muutama pahamaineinen kaupunginosa ja niissä on syytä olla varuillaan, jos nyt ylipäätän niissä käy. Ennemmin en ollut känyt enkä tiedä, miksi toista kertaa menisinkään. Kaupunginosat ovat siten syrjässä, että tavallinen turisti ei niihin vahingossa eksy.

Paellaa ja olutta 2 eurolla. Onneksi olin jo syönyt:)!

No nyt ei siis ollut pimeä kun piipahdin rauhassa käveleskellen vain muutaman kymmenen korttelin kokoiseen Amaten kortteliosaan (en tiedä kaup.osan nimeä). Vierivieressä samanlaisia taloja, melko ränsistynyttä, sellaista Suomestakin tuttua vuokrakasarmia. Mutta kuinka miellyttäviä ihmisiä! Ottivat katsekontaktin, hymyilivät, vähän kuitenkin varuillaan ehkä. Yhden kujan varrella soittokunnan univormuun pynttäytynyt kaveri alkoi juttusille, kyselemään, että "Mitäs mies, mistä olet, minne menet?" Itse kertoi olevansa Venezuelasta kotoisin ja juuri tulleensa soittokuntansa harjoituksista ja nyt kotiin syömään. Rupateltiin ja käteltiin hyvästeiksi. Muuataman kuvan otin ja venezuelalainen oikein poseerasi!

Ja kun matkaa jatkoin, seuraavalla kadulla vastaan käveli kolme soittajaa lisää. Näemmä sunnuntai on torvisoittokuntien treenipäivä. Muutenkin torvisoittokunnat taitavat olla suosittu harrastus. Sekä Barcelonassa, Madridissa että täällä olen törmännyt puhallinorkestereihin, jotka yleisesti harjoittelevat kaupungin puistoissa.


Sunnuntai-ajeluni jatkui tutustuen laajalti niihin kaupunginosiin, joita en vielä tunne. Sivuutin myös sen varsinaisen pahamaineisen kaupunginosan, "Las tres mil viviendas" -nimisen, epävirallisen asujaimiston, jota mm. wikipediassa luonnehditaan sananmukaisesti 3000 kodin epäviralliseksi kaupunginosaksi. Wikipedian mukaan edes palokunta ei vaaralliseen kaupunginosaan mene ilman poliisiaattuetta, mutta tätä joku opiskelutoverini kyllä piti urbaanilegendana. Joka tapauksessa Las Tres Mil Viviendas on yksi koko Espanjan pahamainisimmista asujaimistoista, Sevillan laitamilla, alueella, jonne ei turisti vahingossa eksy. Ja kuten vastaavat New Yorkissa ja muissa metropoleissa, on tämäkin huumerikollisten ym asujaimisto vaarallinen eikä sinne ole syytä mennä edes päivänvalossa. Huomasin olevani liian syvällä siinä suunnassa kun kadulla pyöräillyt pikkupoika tuli kysymään, että mitä sinä täällä teet. Kaikki naiset olivat pikeutuneina aamutakkeihin. Joku, joka osaa viimeksimainitun selittää, kertokoon. Sana on vapaa! (Alla on tilaa, johon saa kommentoida.)

Maailma ei ole täydellinen ja eittämättä jäi mieltä kaivertamaan slummit ja vaaralliset kaupunginosat. Lohduttauduin ajattelemalla, että ehkäpä niissäkin kuitenkin vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja toivovat näille kaikkein parasta.

Asiasta toiseen: Kaikkein parasta, mitä espanjalaiset tietävät, on tietenkin churro! Churro on jonkinlainen munkki, joka vielä kastetaan höyryävään chocolateen, paksuun suklaakaakaoon. Kaloreita ei kannata laskea, niitä on! Elämäni ensi kerran maistoin vihdoin ja viimein churroja - ja olihan se melkoinen herkku.

Paksuun kaakaoon churro-  ja ei kun syömään!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Arvosanat lukukaudesta

Enpä osannut ajatellakaan, että ensimmäisen quatrimestren päätteeksi tietenkin annetaan 4 kuukauden työskentelystä arvosanat. Ja arvosanat annetaan julkisesti: koko luokan läsnäollessa opettaja käy kunkin opiskelijan arvostelun läpi ja antaa numeron perusteluineen. Sitten lista ilmaantuu koko koulun nähtäväksi ilmoitustaululle.

No niin, Emma-ope siis antoi tänään arvosanat Técnica Vocalista. Aakkosjärjestyksessä alkoi rupeama, opiskelijat istuivat puoliympyrässä kohti lehteriä. Ensimmäisenä Araque, Antonio Franco. Arvosanan kuultuaan Antonio keskeytti opettajan ja varmisti, että oliko hän todella kuullut oikein? Opettaja vakuutti, ettei tästä nyt parempaa tullut ja siitä alkoi lähes 20 minuuttia kestänyt keskustelu, jota me muut kuuntelimme hiljaa. Antonio perusteli seikkaperäisesti, miksi hän kokee numeron nyt olevan alakanttiin ja Emma-ope perusteli, miksi numero on ihan kohdillaan. Antonio kertoi, ettei hänen perheensä odota tämmöistä numeroa ja että hän on tehnyt koko yksyn kovasti töitä ja että hän on mielestään kehittynyt ja ottanut onkeensa saadusta palautteesta. Hän myön mainitsi olleensa hyvin ahkera ja kertoi omaavansa hyvät opiskeluvalmiudet, sillä hän on samaan aikaan suorittanut viimeistä vuottaan kandinopinnoista historiassa, Sevillan yliopistoon.

Numeron sain minäkin - ja hyvin seikkaperäisen ja mielestäni hyvän perustelun. Ne asiat, joista jo aiemmassa äänenmuodostusanalyysissani oli Emman kanssa puhetta, olivat edenneet; siis mm. hengitystekniikka, palleatyöskentely, vokalisaatio. Olen myös siirtänyt rintakehäkeskeistä äänenmuodostustani tahtomaamme suuntaan, alemmas, vaikka siinä vielä kehittymisen varaa onkin. Ääntämykseni on myös kehittynyt, mutta eihän se vielä espanjalaisen näyttelijän ammmattitaitovaateita täytä... myös äänen tervettä käyttöä tukevassa ryhdissä ja niskan jännittämättömyydessä on yhä sarkaa. Teoriatuntemus ei kaikilta osin kohtaa käytäntöä, joka tosin saattaa johtua myös siitä ettei 100-sivuinen teoriamoniste ja Emman luennot ole ihan aina menneet jakeluun kaikilta osin, johtuen siis kielestä. 



Yhden opetusryhmän horario, lukujärjestys:
OPPIAINE

(Opettaja)
Luokkatilan nimi

Antonion lisäksi moni muukin kävi keskustelun arvostelusta. Tuli tuntuma, että se on maan tapa. Että eihän täällä mitään saa, ellei vaadi. (Ei edes tarjoilijaa, joille on ravintoloissa kajautettava ihan reippaalla äänellä että tuovat laskun). Jotenkin tuli myös kriittisesti mietittyä sitä meidän koulutuspolitiikkaamme etenkin toisen asteen perustutkintojen läpäisyperiatteen osalta. Meillähän valtiovalta on asettanut tavoitteen, että koko ikäluokka koulutetaan toisen asteen läpi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että aika ajoin kyllä talutetaan ihminen tutkintoon. Tuleeko niin sitten ammattinsa osaavia ja motivoituneita putkimiehiä, automaalareita, liikuntaneuvojia, lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia?

Espanjalaisessa Teatterikoulussa on itsestäänselvyys, ettei KUKAAN tuo luokkahuoneeseen kännykkää. Jotenkin ihmetyttää, miksi se voi olla suomalaisessa peruskoulussa edes asia, josta pitää keskustella.  

Pääsisäänkäynnillä
Jokin tässä täkäläisessä koulukulttuurissa minua viehättää. "Laitatko sinä hiuksiasi kesken oppitunnin?", kauhistui Emma-ope yhtenä päivänä kun joku tosiaan sitoi tukkaansa ponnarille. Myös seisoma-asennosta tulee noottia välittömästi joka aineessa, jos erehtyy nojailemaan epäsuhdasti - se toki liittyy tähän ammattiin ja sen vaatimuksiin. Ja sitten ne perusasiat:
  • oppitunnille ei voi tulla, jos on myöhässä minuutinkin
  • opettajaa ei kukaan koskaan keskeytä
  • oppitunneilla ei koskaan puhuta asioista, jotka eivät liity aiheeseen
  • hiljaisuus, silencio, on totaalinen
  • opettaja antaa suoraa, henkilökohtaista palautetta oppimisesta
  • lukukaudesta ei voi edetä seuraavaan, jos ei ole suoriutunut oppiaineista (ei siis voi edetä, jos on lukematta jokin opetusmonisteista, sillä ilman monisteen lukua ei voi suoriutua tentistä)
  • oppitunneille pitää olla pukeutunut ohjeen mukaan ja jos siitä poikkeaa, tulee huomautus
Taloushuolissa painivan Espanjan köyhässä Andaluciassa ei taidekoululle oikein tunnu rahaa riittävän. Opettajat sammuttelevat jatkuvasti valoja, sillä sähkö on kallista ja mihinkäs sitä nyt keskellä päivää valoja tarvitsisikaan. Yhdessäkään luokassa ei ole AV-välineitä, joten viime viikkoiset esityksemmekin katsoimme eilen open omalta kannettavalta tietokoneelta. Vieri vieressä, kylki kyljessä - eihän se kannettavan tietokoneen ruutu kovin suuri ole. Yhdestä luokasta oli kadonnut kattoikkunan verho, joten erään opettajan äiti ompeli siihen vanhasta kankaasta uuden.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mansikat saapuivat

Tai onhan niitä koko ajan ollut saatavilla, mutta nyt on Faustinon hedelmäkaupassa aamulla poimittuja mansikoita tuosta 45 km päästä. Olen mieltynyt hedelmäkauppaan ja sen loistavaan palveluun. Kun asiantunteva ja kokenut hedelmämyyjä eilen ravistellen ja "kuunnellen" etsi minulle kypsän ananaksen, oli se sitten kyllä hyvää! Mansikoitakin tuli ostettua koko kilo (3,50e) kun ei pienempää rasiaa ollut jäljellä!




Kesän tuloa kai sekin tietää, että lähiplazalleni istutettiin maanantaina uudet kukat.

Näin komeasti sonnustautuneita ihmisiä happihyppelyllä koulun edustalla.
Oikealla on ainakin kolmannen vuosikurssin Jose. En kysynyt, mitkä treenit olivat kyseessä vaan nappasin vain kuvan.

Joissain kuvitelmissani, ennen tätä vaihtovuottani, haaveilin kiireettömästä välivuodesta, jonka aikana istuksitaan terassipaareissa aamuun asti puhumassa viisaita taiteesta. Myytiksi on osoittautunut se, että teatteriopiskelijat täällä notkuisivat aamuun asti paarissa. Opiskelu on fyysisesti sen verran vaativaa, että alalle opiskelevat kyllä tuntuvat elävän terveellistä elämää: riittävästi yöunta, terveellinen ruokavalio ja vain kohtuudella alkoholia jos ollenkaan. Tupakoitsijoita ei omassa opetusryhmässäni ole ollenkaan ja koko koulussakin aika vähän.

Kevensin omaa lukujärjestystäni toiselle lukukaudelle siirryttäessä, tästä viikosta alkaen siis. Ahne kun olin, haalin syksyllä hirmusti kursseja, vaikka viisas Metropolian Erasmus-koordinaattori viime keväänä monesti sanoi, ettei ehkä kannata ihan koko lukujärjestystä ottaakaan, sillä kielen oppimiselle ja kaikelle muullekin on varattava sopeutumisaikansa. Edellä mainittu on osoittautunut todeksi. Ei ole mitään järkeä edes yrittää opiskella kaikkea sitä, minkä paikalliset mahduttavat viikkoonsa. Vieraalla kielellä opiskeluun on varattava enemmän aikaa, sillä eivät ne kotitehtävät ja -kirjoitelmat espanjaksi synny samalla ripeydellä kuin suomeksi syntyisivät. Siispä kevensin kevättä jättämällä kakkoskurssit musiikista ja tanssista. Ykköskurssit kävin ja nehän päättyivät viime viikolla. 


Ruokatunti. Koulussa ei ole ruokala, ravintolaa, kioskia tms. Kullakin on eväät mukanaan ja moni istahtaakin luonastauon ajaksi alakäytävän pöytäryhmään syömään.

Michel Suárez ja Emma Alonso, Técnica Vocalin opettajani. (Foto copyright: Emma Alonso 2011)
Emma Alonso, yksi opettajistamme, piti viime viikolla konsertin. Emma on juuriltaan katalaani ja asunut katalonialaisen perheensä kanssa lapsuusvuotensa vähän Kataloniasta pohjoiseen, Ranskan Rivieralla. Taustaltaan Emma on laulaja, jonka upeata laulua kuuleekin yhdellä klikkauksella: http://www.emma-alonso.com/. Kun klikkaat Emman kotisivun auki, alkaa laulu soida, espanjaksi ja ranskaksi! Suosittelen sitä taustamusiikiksi vaikka tähänkin.

Kotisivuiltaan huomasin, että Emma on opiskellut laulun ja puheopintojen lisäksi myös espanjalaista filologiaa (se selvittääkin Emman tarkat ohjeet oman ääntämykseni kehittämiseksi). Emma on äärimmäisen taitava äänenkäytön opettaja...no, tulevia näyttelijöitä koulivan toki tuleekin olla.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Talvinen vaalipäivä

Espanjan uutislähetyksissä on tänään lumista kuvaa ympäri maan, sillä poikkeuksellisen kylmä Euroopan sää yltää nyt jo Espanjaankin. Pohjoisessa Baskimaassa paukkuu pakkaset ja lunta on tullut kymmeniä senttejä. Eittämättä uutiskuvat myös Barcelonan lumisista hiekkarannoista ovat jotenkin hassuja, palmunlehvät kannattelevat lumivaippaa.  Mallorcalla on lunta, Madridissa pakkasta ja lunta... Huominen sääennuste lupaa lumisadetta sinne sun tänne, muttei kuitenkaan Sevillaan.

Täälläkin on nyt näkynyt pipopäisiä ihmisiä. Yölämpötilaksi on luvattu jo parina yönä nollaa ja viime yöksi jopa -1. Teneriffalaiset vaihto-opiskelijat kyselivät jo minultakin perjantaina, huolissaan, että miten sitten jos menee nollan alle tuo lämpötila. Lohduttelin, että kyllä siitä selviää eikä sitä edes huomaa. Keuhkotkin toimivat ihan normaalisti. Että vähän kuin jäätelöä söisi. "Mutta että koko päivän söisi jäätelöä?" Teneriffalaisilla oli myös oma teoriansa, miksi on niin väsyttänyt viime päivinä. "Se on sään takia, tuli niin nopeasti niin kylmä".

Olenkin tähän saakka käyttänyt täällä kesätakkiani, mutta viikonloppuna puin jo syystakin. Toppatakki taitaa saada rauhassa jäädä tuonne kaappiin, sille tuskin tulee käyttöä. Parin viikon päästähän täällä alkaa jo kelit lämmetä.

Tämä kuva tulee kuitenkin Roomasta, jossa ensi kertaa  28 vuoteen on lunta. (Copyright Foto: El Pais, http://www.elpais.es/)
Toinen uutislähetyksissä vilahdellut asia ovat tämänpäiväiset Suomen presidentin vaalit. Espanjalaisten uutisten mukaan "konservatiivisten Niiniströ" on vaalien ennakkosuosikki. Vaalitulosta odotellessa, YLE Areenan kauttahan näkyy tulosilta suorana.

Ranskalaisten kanssa kalassa

Kännykkään on taas taltioitunut muutama kuva:
San Pablon kaupunginosan erikoisuus: kerrostalojen seiniä koristavat sarjakuvamaiset maalaukset. San Pablon kaupunginosa alkaa Santa Justan rautatieaseman huitteilta ja sen sivutse kulkee iso väylä: Avenida de Kansas City.






Kävin myös San Pablon Centro Deportivossa eli paikallisella urheilutalolla ja siellä minut lippumyyjä vihdoin vakuutti: "Ei, Sevillassa ei ole mihinkään uimahalliin kertalippuja, ei meillekään". Jatkoin siltä seisomalta Centro Deportivo Santa Justaan, jossa liityin kuntoklubi Sato Sport Santa Justan jäseneksi. Jäsenkampanjansa tammitarjous oli ihan hyvä: nyt minulla on elämäni ensimmäinen kuntoklubin jäsenkortti. Se oikeuttaa huhtikuun loppuun saakka osallistumaan kaikkeen Sato Sport Santa Justan liikuntatarjontaan: uimaan, kuntosalille, pilatekseen, sulkapalloon, tennikseen, joogaan...vaikka mihin:
08:0008:55TonificaciónSala 1
08:3009:25TaichiSala 4
09:3010:25Pilates Sala 4
09:3010:25LatinoSala 2
09:3010:15Indor CyclingSala 3
09:3010:25TonificaciónSala 1
09:3010:25Pilates Sala 5
10:0010:45AquaGymPiscina
10:3011:25Yoga1Sala 4
10:3011:25Pilates Sala 5
10:3011:25BodypumpSala 1
10:3011:25Baile SalónSala 2
11:3012:25Danza ContemporaneaSala 4
11:3011:55AbdominalesSala 2
11:3012:25Gimnasia SuaveSala 1
11:3012:25SevillanasSala 5
12:0012:45AquaGymPiscina
12:3012:55EstiramientosSala 1
12:3013:25RitmosSala 2
12:3013:15Indor CyclingSala 3
13:0013:55GapSala 1
14:3015:25bodyjumpSala 1
14:3015:15Indor CyclingSala 3
15:3016:25GapSala 1
17:0017:55FitnessSala 1
17:0017:55Pilates Sala 5
17:0017:55Pilates Sala 2
17:0017:55TaichiSala 4
17:3018:15Indor CyclingSala 3
18:0018:55Pilates Sala 5
18:0018:25Pilates avanzadoSala 1
18:0018:55TaekwondoSala 4
18:3019:25BodypumpSala 1
18:3019:15Indor CyclingSala 3
18:3019:25StepSala 2
19:0019:55TaekwondoSala 4
19:0019:25Pilates avanzadoSala 5
19:3020:25TaichiSala 5
19:3020:25BodypumpSala 1
19:3020:25SevillanasSala 2
19:3020:15Indor CyclingSala 3
20:0020:25GapSala 4
20:1521:00AquafitnessPiscina
20:3021:25AeroboxSala 1
20:3021:25Yoga 2Sala 4
20:3021:15Indor CyclingSala 3
20:3021:25FunkySala 2
20:3021:25Pilates Sala 5
21:1522:00AquafitnessPiscina
21:3022:25CapoeiraSala 4
21:3022:25Pilates inicSala 5
21:3022:25GapSala 1
21:3022:25FunkySala 2
21:3022:15Indor Cycling

Jos nyt alkuun vaikka vaan uimaan....ja siksi toisekseen: siellä on loistava sauna, jonka kiukaasta tosin puuttuvat kivet ja lämpömittarin sijaan seinään on kiinnitetty tiimalasi. Mutta sauna mikä sauna!

Perjantainen teatteri-ilta Teatro Centralissa, Isla de Cartujalla, oli mukava. Näytelmä oli ranskalaisen  Albert Camus´n Estado de Sitio. Suomessa näytemä kai tunnetaan nimellä Rutto (1948). Esityksen jälkeen oli Justo Ruiz, yksi koulun opettajista, sopinut näyttelijätapaamisen. En siihen tällä kertaa jäänyt vaan kiirehdin Natalien läksiäisiin.
Iltaa istuttiin aamuyön puolelle. En enää ollut varma kuka kenenkin tuttuja oli ja mihin mikäkin ryhmä hajaantui, mutta itse löysin itseni Ranskassa Erasmuksina olleiden Victorin, Alvaron ja täällä Erasmuksina olevien Lisen ja muutaman muun  ranskalaisen seurueesta. Ihmiset ovat täällä mukavia, todella miellyttäviä! Victorin kanssa puhuttiin ummet ja lammet, kyselin häneltä mm. Etelä-Amerikan maista, latinalaisen Amerikan tutkimusta ja kulttuuria kun opiskelee. Illan päätteeksi hyvästelimme Bonne nuit! Dormez bien! Faites de beaux rêves!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Koeviikko ohi!

Kaksi lukukautta, joista ensimmäinen päättyi tänään! Olikin vähän stressaavaa kaksiviikkoinen: paljon kokeita, jännitystä, kireyttä ilmapiirissä. Tänään oli viimeiset kaksi koetta: aamulla musiikin teorian ja iltapäivällä expresion corporalin yhden osion, eli Martí-opettajan tunteihin liittyvä koe.

Jälkimmäinen jakautui kolmeen osioon
1) rytmikoe
2) lattia-asennot
3) yhteistoiminta

Rytmikokeessa kukin sai vuorollaan 2 min 30 sekunnin soolon, tehtävänä ottaa soitetusta musiikista innoke eli impulssi ja liikkua sen mukaisesti estradilla. Muut opiskelijat ja ope katsoivat.

Lattia-asennoissa kukin teki vuorollaan sarjan  3-2-2-1-2-2-3 eli aluksi kolmella kehonkohdalla kontakti lattiaan, sitten kahdella, taas kahdella, sitten yhdellä jne. Käytettävissä olevat kehonkohdat olivat pää, olkapäät, kyynärpäät, kämmenet, vatsa, polvet, jalkaterät, kantapäät, pakarat. Kussakin asennossa 4 sekuntia ja sulava vaihto seuraavaan. Käyttämättömät raajat eli "passivit" ojennuksessa kattoa tai ilmansuuuntia kohti!

Kuvassa 3 tai 2 tai yksi kehonkohtaa lattiakontaktissa

Yhteistoimintarharjoituksessa 13 hengen ryhmämme oli jaettu kahtia. Olemme harjoitelleet yksinkertaiselta tuntuvat koreografian, jossa kullakin osallistujalla on oma liikesarjansa. Vaikeus syntyi siitä, että liikesarjat toistetaan jatkumona 10 eri tavalla, nopeassa rytmissä.

Kokeiseen valmistautuminen on aiheuttanut hermoilua ja ilmapiirin kiristymistä. Jännitys oli tänään käsinkoskelteltavaa, eikä sitä yhtään liventänyt se, että Martí-ope jätti esiintymisjärjestyksen avoimeksi. Jännitys on merkillinen ilmiö - se tarttuu kiivaasti ja vie mukanaan. Näillä andalucialaisilla tunnehoksottimet pelaavat varsin hyvin, joten minunkin jännitykseni taisivat mm. kaksoset aistia, sillä toisen esiintymiskierroksen alkaessa huomasin että kaksoset olivat istuneet molemmin puolin minua. Vähän kuin vakuutellakseen Napapiirin miehelle, että "hyvin se menee".

Rytmikokeessa annoin musiikin viedä ja ajattelin, että muiden läsnäolijoiden mielestä varmasti näytin siltä kuin heidän omat isänsä olisivat ykskaks ilmaantuneet paikalle alushoususillaan tanssimaan. Kummoisempia myötähäpeän katseita en kuitenkaan havainnut; ehkä ovat jo tottuneet papan pyörähtelyihin. Koska järjestys oli vapaa, aloitti aina yhtä rohkea Dal. Dal on taitava: voltteja, puolivoltteja, vauhdikasta menoa. Kävin suoritumassa omasta kaksi ja puoliminuuttisestani aika alkuvaiheessa. Loppupäähän sitten jäivät tanssijakundit, joiden esiintymiset olivat hiottua työskentelyä. Avelinon 150 sekuntia ei ollut pelkästään rytmikoe, vaan enemmän: minulle se oli jo kertomus, tarina, valmis esitys. Se oli niin hienosti vedetty, että liikutuin. 

Lattia-asennoissa  taas loisti mm. Carmen, jolla onkin tanssi- ja voimistelutausta. Carmenin esitys oli kaunis, todella kaunis ja sulava veto. Myös Jeeves eli Jose María näytti tanssi- ja jalkapallotaustansa omalla vuorollaan: hallittuja sulavia liikkeitä. Omani oli pappaosaston liikuntajaoksen painonhallintaryhmän  pikkujoulujuhlan tasoa:
  • 3: oik.polvi + vas.polvi + pää (jalkaterät ojennuksessa, kädet sivuille ojennuksessa)
  • 2: vas.pakara + oik.pakara (raajat ojennuksessa kohti väli-ilmansuuntia)
  • 2: vas. jalkaterä + vas. kantapää (= voimisteluasento vaaka)
  • 1: vas. pakara (tasapainoilua 4 sek.)
  • 2: vas. jalkaterä + oik. kämmen
  • 2: oik. kantapää + vas. kyynärpää
  • 3: olkapäät + vas. kantapää
Yhteistoimintaharjoite sujui aika hyvin. Se toistettiin yhteensä kuusi kertaa ja rekisteröin viitisen pikkuvirhettä, joista yhden tein itse. Mitään suurempaa kämmiä ei tullut, mutta luvalla sanoen: kyllähän sitä oli harjoiteltukin, eilen illalla viimeksi. Minua alkoi jo jatkuva treenaaminen kyllästyttää, mutta ehkäpä tässä näkyy jo ikäero. Meikäläisen aikuisella iällä sitä jo luottaa, että kyllä se menee - tai improvisoidaan loput, jos ei mene.

Kokeet ovat nyt ohi ja koko koulu huokaisee helpotuksesta. Menemme tänään isolla ryhmällä teatteriin ja sen jälkeen puolalaisen Natalien läksiäisiin. Natalie, ikävä kyllä, palaa kotimaahansa, sillä ensimmäinen lukukausi on ohi ja hänen Erasmuksensa päättyy tähän. Natalie on ollut hauskaa seuraa. Jos joskus on espanjalainen elämänmuoto kummastuttanut, olemme Natalien kanssa menneet paariin ja kehottaneet paarimikkoa kaatamaan lasilliset vodkaa. Sitten olemme haukkuneet kaiken ja kaikki ja vakuutelleet toisillemme kuinka meillä sivistysmaa Puolassa ja Suomessa asiat sentään ovat hyvin ja ennenkaikkea oikein...lopulta onkin jo hymyilyttänyt taas. Kiitos Natalielle, olet ollut mukava tuttavuus! Tulen kesällä käymään Varsovassa!

Koeviikko ja lukukausi ohi! Helpotuksen huokaus.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Suosittelen ruokapaikaksi

Satuinpas miellyttävään paikkaan lounaalle, koulupäivän päätteeksi!
Leppoisa ilmapiiri, henkilökunta intoutui tanssimaan radiosta kuuluvan Michael Jacksonin tahdissa. Ruoka oli erityisen hyvää, suosittelen Sevillan kävijöille:
http://tapasbarajas20.blogspot.com/

Ravintola Tapasbarajas20 sijaitsee - kuten nimestä voi arvata - osoitteessa Calle Conde de Barajas 20, Sevilla. 
Kympillä makumaailmaan! Ravintola on erikoistunut andalucialaisen ruokaperinteen vaalimiseen ja viineihin, joten valinnan varaa on. Ensalada Mixta on aina hyvä vaihtoehto: runsas salaatti tyuoreista tarveaineista. Myös lohi maistui, vaikkei mikään andalucialaine perinneruoka taidakaan olla. Valkoviininä tarjoiltiin lasillinen Canto Real -nimistä ruedalaista viiniä.
En tilannut jahvin kanssa anjovista, mutta lasku tuli anjovispurkin sisällä.
Yksi tarjoilijoista leikkasi kinkkua ja kertoi sen olevan ilmakuivattua Huelvasta, Andaluciaa sekin. Kuvanottoa varten tarjoilija nosti kinkunvuolutelinen selloksi ja päätyi lähettämään suomalaisille kalansyöjille terveisiä kinkkumaasta.
Ps. Lauantaiksi Sevillaan on luvattu yöpakkasta!