Kännykuvia

Tällaista ei omalla asuinalueellani, kapeilla kantakaupungin kujilla, näe. Mutta näin kotoisalta näytti Amaten kaupunginosassa tänään sunnuntaina - ilmeisen hyvä pyykinkuivatuspäivä.

Nuva-kauppa. Työtovereille terveisiä:)!

Propaganda oven alta, olkaa hyvä! Ei ovisummerin soittoa! (Propaganda=mainokset)

Sunnuntain poutasää ja +26 astetta houkutteli joelle myös melojia.

Plaza De Españalla päivystävät hevoskyydit. 

Plaza de España on vilkas sevillalaisten ja turistien ajanviettopaikka ympäröivine puistoineen, huvisoutuveneineen, nelipyöräisine koko perheen polku"autoineen" ja muineen. Ilmapallokauppiaalla eivät tainneet olla myyntiluvat kunnossa, sillä poliismaijaan vei tie - kaasupalloineen kaikkieen. En ollut ainoa, joka hieraisi silmiään kun poliisit päkkasivat maijan täyteen ilmapalloja ja myyjän etupenkille.

Parque Amate, Amaten puisto, oli kiva uusi löytö fillariretken taukopaikaksi. Iso komea kaupunkipuisto keskustan länsipuolella. Vielä kukkii.

Näin sen koimme

Pauliina kysyi Facebookissa, olenko jo saanut kahvikutsun Serranojen  perheeseen. En ole, mutta eilen tuli flashback-fiilis TV-sarjasta "Francon aika - näin sen koimme (Cuéntame cómo pasó)".  Kävi nimittäin niin, että Técnica Vocalin teoriaosuuden opettaja Justo Ruiz ylipuhui puolikoulua teatteriin, Sevillan Teatro Centraliin. Siellä vieraili eilen Grec 2011 Festival de Barcelona / Teatre Romean näytelmä Deseparecer. Pääosassa Francon ajasta tuttu näyttelijä Juan Echanove.

Juan Echanove ja  Maika Makovski. Foto: http://kedin.es/pe/teatro-obras-de-teatro-representacion-de-desaparecer-en-el-teatro-central-en-sevilla/fotos/202520

Jäi jotenkin sopimatta koulussa tarkemmin, että millä porukalla ja missä tavataan, mutta Dalin teroittama "lippu on lunastettava tuntia ennen"-ohje mielessäni sotkin fillarilla hyvissä ajoin paikalle. Ja kas kas, espanjalaisittain siellä ei kyllä ollut ketään muuta tuntia ennen. Kaikki - Dal mukaanlukien - saapuivat kun saapuivat lippuaan lunastamaan, osa 10 minuuttia vaille.  Tai olisiko ne niin, että Dal oli antanut Francisco Jesukselle tehtäväksi lunastaa lippunsa, mutta jokatapauksessa niin, että kun minä menin paikalle 1h 20 min ennen, paikalla oli tuskin edes lipunmyyjää. Sitten saapui Victor Manuel, jostain syystä, ja opasti minut lippukassalle. Koska olimme sitten niin paljon muita ennen, saimme paikat riviltä, jossa ei sittemmin ollut ketään muita koululta.

Victor Manuel on loistohahmo, olen pitänyt hänestä ensimetreistä lähtien. Espanjalaisesta filologiasta ja litteraturasta (tms) yliopistotutkintonsa tehnyt nyt ekaa vuotta tuossa koulussa opiskeleva syntysevillalainen. Victor Manuel olikin hyvää seuraa Edgar Allan Poen teksteistä syntyneeseen näytelmään. Victor Manuel on myös entinen Erasmus-opiskelija: kertoi olleensa vuoden  Lontoossa, espanjanlaista filologiaa (romaanista, en tiedä?) opiskellen. "Oli aika kiva vuosi juu", Victor Manuel hymähti kun kysyin, eikö espanjan opiskelu espanjalaiselle ole aika vaivatonta Lontoossa.

Niin, näytelmä oli hieno. Yleisö nousi seisomaan ablodien ajaksi. Koko muu koulu katosi vauhdilla jonnekin, ilmeisesti yhdessä ulos iltaa viettämään, mutta me jäimme Victor Manuelin kanssa jumiin ison salin yläriville. Alas päästyämme totesimme, että kaikki ovat kaikonneet, joten Victor Manuel ehdotti, että jäädään nyt sitten saman tien keskustelutilaisuuteen, joka Sevillaan saapuneelle teatteriryhmälle ja yleisölle oli näytöksen jälkeen varattu. Ohhoh, se olikin aikamoista! Odotetuamme puolisen tuntia, saapuivat esiintyjät maskit pestyinä tapaamaan meitä. Ja eihän siellä sitten ollutkaan enää kuin 15-20 ihmistä, mukana myös toinen Francon ajasta tuttu näyttelijä, isoäidin roolin vakuuttavasti tehnyt sevillalainen teatterihahmo María Galiana Medina. "Muuuuuyyyyyy conocida", erittäin tunnettu, luonnehti Victor Manuel toista sevillalaista.

Ylh.vas. Juan Echanove ja Maria Galiana Medina. Foto: http://www.rtve.es/television/cuentame/

Kun 40 minuuttia oli keskusteltu ja kyselty, Echanove taitavasti päätti tilaisuuden luontevassa kohdassa, kutsuen meidät kaikki lasilliselle lämpiöön. Victor Manuelin kanssa katsoimme siinä kohdassa parhaaksi vetäytyä Sevillan yöhön. Olin tyytyväinen, että ymmärsin Echanovan (synt. Madridissa) espanjaa niin hyvin - aika ajoin ihan pitkiäkin pätkiä.

Victor Manuelin puheessa kiinnitin huomiota äänteiden s ja t paikanvaihdoiksiin: andalucialaisittain (?) Justosta tulee Jutso [hutso] ja estasta etsa [etha]. Usein jää myös viimeinen tavu sitten ihan kokonaan pois. Että tällä lailla =D  ...ottia tuota.. espanjaa opiskelemassa. Tunnen syvää myötätuntuoa kaikkia niitä maahanmuuttajia kohtaan, jotka asuvat Turggusesa. "Onk kel tikui?" ei ehkä heti aukea, vaikka tulitikut taskusta löytyisivätkin.  

Tässä vaiheessa espanjan kielishokkiani alan jo ymmärtää muutamien espanjaa jollain tavalla. Esim. Dal, Tecnica Vocalin toinen ope Emma ja näyttelijäntyötä opettava Martí puhuvat rauhallisesti, toistellen, helposti. Musaopea ja opiskelutovereita Francisco Jesusta + Alejandroa en ymmärrä mitenkään. Musaope itsekin aina muistaa sanoa, että hän varmaan puhuu niin nopeasti ja sevillalaisittain, että sitä ei varmaan ymmärrä. Juu, ei. Mutta päätin juuri, etten enää surkuttele ohutta sanavarastoani, puutteellista kielioppiani, laiskuuttani kielen oppimisessa tms. Mennään näin ja viikko viikolta enemmin ymmärtäen. Ja siis...mikä viikko, mikä teatteri-ilta, mitä ihmisiä!

Suomalaiset Sevillassa

Keväällä, kesällä ja vielä viikkoa ennen lähtöäni etsin netistä Sevillan suomalaisten sivua. Ei löytynyt, vaikka kuinka hain. Kunniakonsuli kyllä löytyy ja jokin liike myy Marimekon tuotteita. Mutta ei merkkiäkään siitä, että olisi jokin suomalaisten ryhmittymä. Erasmus-linkitkin olivat vuosia vanhoja. Ehkä joku muukin oli kaivannut suomenkielistä seuraa, sillä pari viikkoa sitten syntyi Facebookiin "Suomalaiset Sevillassa"-ryhmä. Siihen on kertynyt jo 19 nimeä. Eka tapaaminen oli eilen, Alameda de Herculeksella, jossa tutustuin kahteen EU-viraston (Sevillassa on jokin sellainenkin) suomalaistyöntekijään, Kirstiin ja Anssiin. Syötiin Kirstin tuomaa salmiakkia ja puhuttiin suomea. Kirsti oli asunut jo 5 vuotta Sevillassa, mutta nyt pakkasi muuttoa varten, 1.11. alkaen Brysseliin. Anssin pesti päättyy samoihin aikoinin, joten kaksi poislähtevää kehuivat minulle kaupunkia ja antoivat vinkkejä. Olipa hauska puhua suomea! Anssin kanssa kehuttiin kotikaupunkinsa Lahden maauimalaa. Loppuillasta mentiin Kirstin ja Anssin turkkilaistyötoverin jazz-keikalle. Upee mimmi, kuulemma laulanut itsensä kakkoseksi Turkin euroviisukarssinnoissakin joskus. "Olen pakkaamassa tavaroitani, tarvitsetko jotain?", kysyivät molemmat suomalaiset minulta erikseen. Olisi ollut mikroaaltouunia ym tarjolla. En tarvinnut, abuelalassa on kaikkea. Pesukonekin on samanlainen kuin kotona Helsingissä!

Niin, sopeutumisesta. Helpointa on kun "taittelee paitansa tyynyksi päänsä alle ja painaa silmät kiinni". Tänä aamuna ajattelin jälleen kerran, että olen tismalleen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Moni sellainen asia, joka on ollut kytemässä mielessä viime vuosina, saa nyt vastakaikua tuolta koulusta. Jännittämisestä puhuttiin tänään pitkään, yhden harjoituksen purussa. "Ääni on keho", oli yksi Emma Alonson eilen lähettämän Tecnica Vocalin kurssin 100-sivuisen materiaalin luvuista. Fyysistä on tehty niin, että ei tarvii lampaita laskea. Sain myös roolin! Siitä myöhemmin lisää, mutta sen verran jo voin paljastaa, että näytelmällä on mittaa 10-15 minuuttia, siinä on neljä näyttelijää, vuorosanani ovat espanjaksi (yllätys!) ja enää yksi rooli on miehittämättä. Vastaroolissani on Teneriffan San Cristóbal de La Lagunasta kotoisin oleva kundi, joka puhuu loistavaa englantia. Luullakseni se auttaa treenissä paljon, että joku tarvitessa pystyy komminikoimaan myös englannilla.

Ja lopuksi fyysisestä: sitä tämä on, koko täkäläisen teatterikoulutuksen kontksti on enemmän tai vähemmän fyysisen teatterin konteksti. Ekana vuonna opitaan kehonhallintaan liittyviä peruustaitoja, kohotetaan näemmä kuntoa ja sitten jatkossa tulee jos jonkinlaista akrobatiaa sun muuta. Ymmärrettävästi minua ei ole sijoitettu kolmannen vuosikurssin akrobatiakurssille, koska en ole käynyt ekan vuoden Expresion Corporalia. Siksipä sitten käyn sen nyt ekavuotisten kanssa. Opetus on sitä, mitä olen kaivannutkin - ja todellakin aika ajoin lähellä kuntopiirityöskentelyä. Aika moni opiskelutoveri kertoikin viikonlopustaan kuten minäkin: "en tehnyt mitään, paitsi nukuin ja lepäsin".

Mummolan vintillä sadetta kuuntelemassa

Ykskaks kuukauden kestänyt pilvetön keli katosi ja taivaalle ilmestyi valkoinen hattarapilvi. Sitten alkoi sataa. Sade kuulosti hauskalta, kuin mummolan vintillä peltikaton ropistessa. Ilmakin taisi vähän puhdistua. Täällähän on ollut lämpimän kauden takia aika ajoin huonohko ilmalaatu. Vettä tuli välillä kuin saavista kaatamalla, paljon ja hetkessä. Taitaa talvi tehdä tuloaan.

Foto copyright: Google.es



Toisen lähiplazani, Plaza de San Lorenzon (1.) puut parturoitiin loppuviikolla. Ehkä sekin on varustautumista talven tuloon? Alla olevassa kuvassa plazan puut vielä vihertävät.

Eilen kävin pyöräillen taas Camasissa, jonne Expresion Corporalin mainio opettaja Antonio Segura minut opasti, kun kyselin hyvää urheiluvälineliikettä. Decathlonin suuressa kaupassa sitten tutkin kaikki tarjolla olevat polkupyörät. Portugalilainen halpapyörä, mallia "ciudad & campo" saattaa pian vaihtaa omistajaansa... Takaisin tullessa fillaroin Isla de Cartujan saaren päähän, olympiastadionille ja sen kupeessa levittäytyvään isoon puistoalueeseen Parque del Alamilloon (3), josta aukesikin ihan uusi näkymä kaupunkiin:

  

Jonain päivänä satuin Alameda de Herculeksen suunnassa (2.) hauskan kulkueen reitille. Ei ihan selvinnyt, mitä vastaan vai minkä puolesta kulkue kuja kujalta eteni, mutta ainakin rumpujen pärinä ja iloinen laulu raikui komeasti. Kulkueessa käyskenteli myös muutama kookas ihmisfiguuri - vai miksi näitä hahmoja kutsutaan?

Tecnica Vocalin tunneille piti äänittää Augusto Monterroson teksti Vaca. Kurssin opettaja  Emma Alonso tekee nauhoitusten perusteella analyysin meidän kunkin ääntämyksestä. Ja nyt ei puhuta mistään espanjankielen ääntämisestä, vaan puheammattiin opiskelevien kyvystä ääntää tuo teksti puhtaasti, etenkin vokalisaatioon (tms.) kiinnitetään huomiota - siis kirjainten a, e, o, u, i  kitalakisyntyyn; ks. alla ns. Triangulo de Hellwag

En la figura siguiente, damos un esquema figurado de un triángulo vocálico en el interior de la cavidad bucal, para representar la articulación (modo y lugar) de cada vocal.

 

Esquema figurado de la articulación (modo y lugar) de cada vocal

Vokaalien ääntämistä voi muuten harjoitella laulamalla viikonpäiviä:

lunes, martes, miercoles, jueves, viernes, sabado, domingo

Halukkaat voivat kokeilla myös Vacan lukemista, teksti alla. Huomautettakoon, että espanjan kieliopin mukaisesti Monterroson tekstistä on turha hakea välimerkkejä - tauot on tiedettävä ihan itse. Tein oman nauhoitukseni AudaCityn ilmaisella studio-ohjelmalla, joka läppäriltä onneksi löytyi. Kun nyt ohjelman kutakuinkin tunnen ja osaan käytää, taisin hiukan stilisoida tuotostani...:D Saa nähdä mitä ope sanoo..:p Aion puolustautua sillä, että 12 espanjalaista opiskelutoveriani ovat etulyöntiasemassa, joten viikingille suotakoon pieni studiotyöskentely..

VACA
Augusto Monterroso

Cuando iba el otro día en el tren me erguí de pronto feliz sobre mis dos patas y empecé a manotear de alegría y a invitar a todos a ver el paisaje y a contemplar el crepúsculo que estaba de lo más bien. Las mujeres y los niños y unos señores que detuvieron su conversación me miraban sorprendidos y se reían de mí, pero cuando me senté otra vez silencioso no podían imaginar que yo acababa de ver alejarse lentamente a la orilla del camino una vaca muerta muertita sin quien la enterrara ni quien le editara sus obras completas ni quien le dijera un sentido y lloroso discurso por lo buena que había sido y por todos los chorritos de humeante leche con que contribuyó a que la vida en general y el tren en particular siguieran su marcha.

Parturin tuolissa

Lähiparturini, jonka "horariosta" julkaisin aiemmin kuvankin, sai minusta eilen asiakkaan. Vaikka parturikäynteihin paljon lataankin, tällä kertaa istuin älykkään näköisesti hiljaa. Kovin älykäitä keskusteluja takeltelevalla espanjallani ei käydä. Mutta parturilla oli osaava ote, taisi aistia pienen jännitykseni siinä vaiheessa kun tuli aika viimeistellä sillä perhosveitsellä, vai mikä onkaan. Maksu oli 11,50e.

Lähiparturissa tunnelma oli kuin jostain vanhasta elokuvasta, kuluneine parturituoleineen, veitsineen, kalkkeineen ja muineen. Viereisellä tuolilla istui vanhempi mies, joka keskusteli koko ajan vilkkaasti parturinsa kanssa - paitsi sen piinaavan minuutin tai kaksi, jolloin minä selvitin miten toivon tukkani leikattavan. Iski suorituspaine kun espanjaani oikein jäätiin uteliaina kuuntelemaan. 

Kesken kaiken sisään asteli isä koulupukuisen poikansa kanssa, rikkomaan viisikymppistä kun naapuriliikkeessä, hedelmäkaupassa, ei kuulemma ole vaihtorahaa. Ajanvaraussysteemiä parturissa tuskin oli, sisään vaan ja odottamaan.  Lopuksi asiaankuuluva macho myskintuoksu kuontaloon ja matka jatkui.

Michelangelo. Enkeli. Danten Jumalainen näytelmä.

Ylläoleva kuva löytyi netistä. Hain sen tuohon siksi, että se kuvastaa nyt montaa mielessä olevaa ajankohtaista asiaa. Esimmäinen niistä on enkeli. Jos julkesin epäillä koko sielun olemassaoloa, tällä viikolla tulin ykskaks ajatelleeksi, että Dal on enkeli! Täytyy olla! Jos olenkin tähän saakka epäillyt enkelien olemassaoloa, näyttäisi siltä, että ne ovat noin 182 cm pitkiä, kotoisin Marbellasta ja eivät puhua englantia. Mutta aina kun tarvitset apua, ne ovat siinä jossain lähettyvillä ja ennen kuin ehdit mitään sanoakaan, niillä on kainalossaan leivänpaahdin, sikäli kun nyt mielesi teki leipää paahtaa.

Eilen Dal tuli kouluun ja kaivoi repustaan, minut nähdessään, internetin. Tai siis WIFI-modeemin, jonka pohjassa on salasana. Verkkoa riittää Sevillan kaupunkialueella hyvin. "Kun kysyit siitä internetistä", enkeli sanoi ja jatkoi "niin tämä on joutilas, koska meidän solussa onkin laajakaista". Espanjalaiseen tapaan liittymä oli myyty vuodeksi. Kun se nyt näyttää toimivan hyvin täältä kotoa käsin, pidän sen. "Se on kyllä hidas", enkeli vähätteli.

Nettiyhteys kotoa sopii hyvin tämän viikonlopun teemaan. Suomi-ikävän torjumiseksi aion nyt antaa itselleni luvan netata viikonlopun sisätiloissa, leväten ja suomalaisia uutisia pitkästä aikaa katsellen, kuunnellen ja lukien. Ja facebook, mese ja skype! Äsken puhuin Suomeen yhden nettipuhelunkin jo, kiitos modeemin! Ja toisekseen, jos olisin nyt Helsingissä, menisin ilman muuta katsomaan Danten Jumalaisen näytelmän. Sitä on kehuttu: 
http://www.skenet.fi/artikkeli/11/10/jumalainen-naytelma 

Keho, kieli ja kiireettömyys

Ostikon kielellä tarkoitan espanjaa, espanjan haltuunottoa. Se on siis yksi tavoiteeni tällä vuodelle. Toinen on keho, kehollisuus. Se on yksi keskeinen teatteri-ilmaisun osa-alue, josta viime vuonna aikuisryhmällemme piti opetusta mm.  Ida-Lotta Backman. Pidimme kovasti Ida-Lotan tulokulmasta. Opetus oli syvää, taitavaa, viisasta. Ida-Lotta kertoi opiskelevansa kehopsykoterapeutiksi, muiden mielenkiintoisten projektiensa ja töidensä ohessa. Yhtenä antina tuolta Ida-Lotan kurssilta oli oivallukseni, että tässä kaikessa kiireessäni ja suoritamisessani juuri nyt tässä iässä ja tässä vaiheessa kehoni kaipaa erityistä huomiota. Siksi tämän vuoden teemana myös tuo keho, kehollisuus - koko fyysisen teatterin (jota täällä opetetaan) peruslähtökohta.

Kolmanneksi tavoitteekseni asetin kiireettömyyden. Viimeiset vuodet ovat kuluneet työtä ja opiskelu(j)a  yhteensovitellessa. Tahdoin siihen muutoksen, kokemuksen kiireettömästä vuodesta, jolloin voi keskittyä vain toiseen. Tällä kertaa siis opiskeluun.

Eilen puhuimme Dalin kanssa varmaan tunnin, koulupäivän jälkeen, katujemme risteyksessä, koulusta kotiintulomatkalla. Todella, espanjaksi! Dal on ihan mainio espanjansa kanssa - ääntää huolella, puhuu hitaasti. Sekin selvisi eilen, miksi ymmärrän Dalin espanjaa niin hyvin ja muiden espanjaa en ollenkaan: Dal asuu kolmen extranjeron (ulkomaalaisen) kanssa...osaa ääntää huolellisen hitaasti siis. Puhuimme Kuubasta, joka minua kiinnostaa kovasti ja jossa Dal oli käynyt parikin kertaa ja jonne hän yhä suunnittelee menoa. Ja puhuimme kiireettömyydestä, rahasta (jota kuubalaisilla ei ole), länsimaisesta kiireestä. Totesimme, että länsimaissa yhä useampi tekee yhä enemmän töitä. Töitä tehdään, että voisi olla onnellinen, mutta yhä useammalla ei ole aikaa olla onnellinen, koska on koko ajan töissä ja työt stressaavat.

- - -

Siinä se sitten on, elämäni ensimmäinen espanjankielinen koulutehtävä.

- - -

Joka-aamuinen koulumatkani, huimat 400 m, on varmasti yksi asia, jonka muistan loppuelämäni. Se on vain 400 metriä, mutta se on kuin elokuvasta. Aamusta toiseen vastaani tulevat klo 8.30-8.45 samat koulupukuihin puetut lapset vanhempineen, yksi toisensa perään kukin omalla kohdallaan raittia. Osa vanhemmista jo tervehtii "Buenos dias", osa luo vain katsekontaktin. Koulun pihassa tervehtivät kaikki, kaikkia. Siinä onkin suomalaisella juntilla vähän tekemistä. Että muistaa tervehtiä, hymyillä, kutsua nimeltä, taputella selkään, luoda katsekontakteja, vaihtaa sana tai kaksi.

Koko koulu tuntuu muistavan minun nimeni, ja minä tuskin nimeäkään. Noh, yhdessä opetusryhmässä, jonka kanssa opiskelen paljon, on ainakin

Carmen

Alejandro

Francisco Jesus

Isabella

Jose María

Dal 

Amanda 

Antonio 

Lisäksi olen tutustunut kahteen Manueliin, joista toinen on ihan Juha Mikkosen oloinen. Manuel on jo viimeisen vuoden opiskelija, kovaääninen, mahtava nauru, loistavan oloinen tyyppi. Viime lauantaina olin liikkeellä Alameda de Herculeksella ja siellähän tuo Manuelkin näytti olevan, yhden discotecán ovimiehenä - kuulemma aina viikonloppuisin. Toivotti minut tervetulleeksi, milloin vain (espanjalaisin kohteliaisuuksin "Mikko, olet koska vain tervetullut, ovi on sinulle aina auki"), mutta vasta klo 03 jälkeen koska sitä ennen siellä ei ole ketään. Espanjalaiset tuntuvat juhlistavan juu aika myöhään.

"Scorsio! Scorsio! Scorsio! " Yritin napata eilisestä säätiedotuksesta kuvaa kännyllä, ihan vaan Monthy Python -hengessä. Teksti-TV tarjoaa useampiin ohjelmiin teksityksen, josta onkin apua paljon.

Pari kuvaa

Kotiplazani Gavidian keskellä seisova patsas.

Näkymä olohuoneesta sisäpihalle

Ja kadunpuolelle, kohti plazaa

Puente de la Barquetan silta

Rantaraitti joen kaupungin puoleisella rannalla on kilometrien mittainen. Taustalla Pasarela de Cartujan silta.

Yksi syy Sevicin suosioon? Espanjanope intensiivikurssilla kysyikin, kumpi on sitten mukavampaa: polkea omalla pyörällä kolme ranteenvahvuista lukkoa mukanaan vai sotkea sevicin kolmivaihteisella lainapyörällä?

Kotipihaan porttikongia pitkin.

Cartujan saarta kohti kuva, mutta  tuota kukkivaa puuta en tunnistanut.

Kukkiva puu suuremmassa koossa. Kukkii lokakuussa?!

Mutta nämä ainakin on PALMUJA! 

MAMU

Terveiset täältä MAMUlta eli maahanmuuttajalta! Peruskouluissa otettin takavuosina käyttöön tuo opetusryhmälyhenne, MAMU. Pianhan se livahti yleiseenkin kielenkäyttöön ja maahanmuuttajista on alettu puhua kuin lemmikeistä tai satuhahmoista, mamuista. Ystäväni Mehdi, Algeriasta Suomeen muuttanut nyky-helsinkiläinen, usein vähän hirtehisesti käyttää itsestään tuota sanaa mamu.  On tullut Mehdi, Keba, Nina ja muutama muu "mamu" mieleen täällä kun itse olen näistä ensimmäisten viikkojen haasteista selvinnyt.

Kun ensimmäisillä Caracterisacionin tunneilla vierustoveri antoi oman monisteensa silmieni eteen ja näytti sormella, missä mennään, ajattelin ettei hän kyllä tiennyt miten hyvältä se apu tuntui. Nyttemmin tuosta vierustoverista, Dalista, on tullut monessa muussakin käytännön asiassa hyvä apu. Dalin kanssa todettiin eilen, että asumme vielä naapurikaduilla, ihan koulun huitteissa siis hänkin. Dal on Marbellasta kotoisin. Aika moni muukin opiskelutoverini, joiden nimiäkään tuskin vielä osaan, on andalucialainen. 

Andalucian murretta kuunnellessa on palautunut espanjanope Ullan mainiot sanat mieleen "No, kyllä sä sen opit!". Yksi opiskelutoveri, joka oli ollut itse edellisvuonna vaihdossa Kreikassa, lohdutti, että "kun opit Andalucian espanjan, ymmärrät maailman kaikkea espanjaa". Sitä odotellessa...

Tänään sevibicin systeemi nikotteli taas niin, etten saanut kuin vasta viidenneltä asemalta pyörän. Espanjan- ja englanninkielinen palvelu oli kaatunut, mutta ranskankielisiä ohjeita noudattaen (=arvaillen) sain fillarin alle. Kävin kaupungin hälyä paossa maaseutuajelulla asti: joen yli kohti Camas-nimistä Sevillan lähiötä, peltojen poikki, hevoslaitumen viertä, mahdottoman mukavaan luonnonrauhaan. Kaupungin hälyhän täällä on sitä tuttua espanjalaista tasoa: tasaista meteliä kellon ympäri.



Omatekoinen "panorama": vasempaa katua 150 m kotiovelleni ja oik. katua 250 m koulu ovelle. Siis joka-aamuinen koulumatkanai, joka taittuu muutamassa minuutissa:) 



Kotikadullani käytiin toissailtana myös meteliä aiheuttanut näytelmä, kun vastapäiseen taloon ilmeisen äskettäin muuttaneen nuorenparin riita oli näemmä paisunut käsirysyksi.  En ole ihan varma, mitä siinä oli tapahtunut, mutta siinä vaiheessa kun minä liityin omalla ranskalaisella parvekkeellani muiden naapureiden tavoin katsojien joukkoon, oli nuorenparin ovella jo kaksi ohikulkijaäijää "lakia lukemassa". Joukko naapureita, usein kolmessa polvessa, keskusteli parveikkeillaan vilkkaan kiihtyneesti tilanteesta ja pia paikalle sitten saapui poliisi. Ensimmäisenä karautti paikalle skootterillaan valkokypäräinen La Policia, joka meni nuorenparin kotiin omalla avaimellaan ja aika vauhdikkaasti. Sitten 4 metriä leveän katumme tukkikin  kaksi poliisiautoa ja kaksi skootteria lisää. Sisään asteli vanhempi, arvokkaasti harmaatunut poliisimies, jolle nuoremmat poliisit tekivät tilaa. Samaan aikaan kadulle jäänet kaksi poliisia alkoivat halailemaan kahta muuta samalla hetkellä paikalle saapunutta poliisia - ehkä ne olivat sitten naapuripiiristä tai jotain sellaista, koska ei ehkä oltu hetkeen tavattu tms. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mistään kovin vakavasta tuksin oli kyse, sillä pian poliisit, 8 kappaletta, naureskelivat kovaäänisesti keskustellen jo muita asioita siinä parvekkeidemme alla.

Tajunnan Alilta terveiset

Suomalainen opiskeluryhmämme (se, josta tänne vaihtoon lähdin) koostuu noin 15 aikuisopiskelijasta, joista kolmanneksella on jokin kasvatuksen/ohjauksen tausta, toisella kolmanneksella esittävän taiteen ja kolmannella kolmanneksella sitten jotain muuta. Korjatkoot kurssitoverini, jos meni mönkään! Ensimmäisenä vuonna, ekana syksynä, teimme muistaakseni prosessidraamaan liittyen improvisoidun tarinan, jossa yksi päähenkilöistä oli Ali Tajunta. Muuta en tarinasta nyt muistakaan, mutta samainen kaveri on täälläkin mukana. Olen pyrkinyt antamaan Alille nyt aikaa, lepoa ja riittävästi resursseja. Ali on työskennellyt kovasti mm. kielen kanssa. Toissaöiset pitkät unet palkitsivat heti herätessä, kun Tajunnan Ali otti ja taivutteli jonkun epäsäännöllisen verbin kaikissa aikamuodoissa ja paiskoi vielä aksentitkin (acento) kohdilleen. Espanjan kielioppihan on himppasen työläs, kuten kieltä lukeneet tietävät.

Ensi maanantaiksi onkin sitten tehtävä ensimmäinen isompi koulutyö, parisivuinen käsitekartta ja yhteenveto Expresion Corporalista. Yritän siitä jotenkin suoriutua. Fyysisestä teatterista olen erittäin innostunut - sitä olen tänne tullut hakemaan ja sitä näemmä saan. Keho & mieli -teemalla tänne lähdin (projektiopintojeni teema) ja "sitruunapuussa näyttää kukkivan". Fyysiseen teatteriin liittyen jonkinlaisessa osassa on sitten tietysti myös ääni, äänenkäyttö ja -muodotus, musiikki. Viimemainittu tuottaa jälleen niitä hetkiä, jolloin on ihan totaalisen pihalla. Musikinope on laulaja taustaltaan ja uskallan arvella, että melkoinen on sarka. Ihan nuotilleen ei ole sujunut.

Lähiparturi palvelee klo 9.00-14.30 ja taas siestan jälkeen aina klo 20.30 asti. Mutta mistä alkaen?
 (Vastaus: siestan päättymisestä alkaen:p)

Espanjankieliset koulupäivät ottavat yhä sen verran virtaa, että olen nukuunut siestan lähes joka päivä - tunnin tai pari koulupäivän päätteeksi. Täällähän se on ihan arkea: kaupat ovat kiinni klo 13/14 alkaen viiteen asti ja kaupunki on hiljainen - sekä kuuma. Tänään piti ihan nousta tarkistamaan, olenko kytkenyt lämmöt päälle, mutta ei, iltapäivän aurinko porottaa yhä hellelukemissa.

Eilenkin tarkeni taas ilman paitaa, oli suorastaan hellekeli, paahtava kuumuus iltapäivällä. Jokivarsi houkutteli onkijoita runsain määrin, kuten näemmä joka päivä - ja erityisesti kansallisena vapaapäivänä? 

Eilistä juhlapäivää seurasin TV-uutisista, Madridissa näytti olleen suuri juhlaparaati. Hyväkuntoisen oloinen Juan Carlos otti paraatin vastaan, mutta istahti usein. Istuminen noteerattiin uutisissakin ja ankkuri totesi, että tänä vuonna kuningas istui ensikerran paraatissa.

Ps. Lisää etymologista leikittelyä. Kun tuosta äänenmuodostuksestakin oli puhe, niin mistä latinan sanoista "persoona" muodostuu?

Ja korjaus edelliseen etymologiseen katsaukseen: tuskin se "preocuparse" kuitenkaan sielua varaa. Mielen kylläkin, ja usein kehonkin, kuten keho&mieli -henkisesti on nyt syytä oivaltaa. Sielusta en tiedä, että mikä se oikeastaan onkaan? Keho ja mieli ovat tutumpia.  

(per sona, "äänen kautta"; äänestään tunnetaan, persoona)

Ja lisäänpä tänne vielä avoimen mahdollisuuden kommentoida. Sana on vapaa!

Mikko por favor!

Tiistai alkoi taas pirteästi tanssitunneilla. Huomasin jo illalla miettiväni, kuinka raskaasti tässä uskaltaa syödä kun on aamulla Danza. Kaikkea minäkin olen ehtinyt elämäni aikana opiskelemaan, mutta tämä se menee ihan kärkeen:)! Aivan loistava oppiaine - tanssi! Ihan putkeen eivät koreaografiat menneet, olen kuitenkin "hitusen" vieraalla alueella. Tosin kokenut ja taitava ope kyllä tarkoin selitti, että mekin aloitamme siitä, mistä tanssikin alkaa: terveellisen ryhdin, turvallisten liikkeiden, lihaskunnon ja lihasten oikeasta käytöstä..jne.. Hauskoja, iloisia lämppäreitä. Mukavaa yhdessäoloa, naurua ja liikettä.



Kun parituntisen lopulla päästiin sitten jo vähän musiikin tahdissa kokeilemaan yksinkertaista koreografiaa "Tavivowi":n  (David Bowie) biisin tahdissa, sekosin askeleissani toistuvasti. "Mikko, POR FAVOR, ota mallia Jose Maríasta!" Ei auttanut, sillä Jose María edessäni otti mallia Franciscosta, joka seurasi Carmenia, jolla olikin ihan eri käsitys askeleista, 6/6 kun piti olla 8/8. 

Menu del Dia koulun jälkeen Alameda de Hércules´n terassilla

Mielekäs lukkari hakee vielä vähän muotoaan. Olen kaikessa hiljaisuudessa tutkinut tarkoin  kaiken opetustarjonnan aikataulut, sillä tässä koulussa mennäänkin koko lukuvuosi samalla lukkarilla. Se tuo nyt hiukan haasteita siihen, mitä olimme suunnitelleet opinnoikseni, sillä ihan sellaisenaan ne eivät nyt toteudukaan. Espanjan kurssille en syyslukakaudeksi päässyt, joten sen aika on sitten kevätkaudella. Muuten pitäisi nyt pikaisesti saada lukkari lukkoon sellaisilla kursseilla, jotka kantavat kevään yli kesään asti. Yhtä kurssivaihdosta olen kaavaillut ja aion loppuviikolla ehdottaa sitä koululle.

Tecnica Vocal tuntuu ihan kiintoisalta aineelta ja äänenkäytöllisiin treeneihin on päässyt hyvin mukaan heikommallakin espanjantaidolla. Teoriaosuudesta tänään putosin täydellisesti kärryiltä, luento oli liian vaikea. Onneksi opiskelutoverini Carmen ystävällisesti lupasi antaa muistiinpanoistaan kopiot.  

Ensituntuma koulun opettajista on, että ovat tasokkaita, taitavia ja kokeneita. On ikää ja kokemusta. (Kyllä, kuulun siihen ihmisryhmään, joka mielummin laittaisi lapsensa 50- kuin 25-vuotiaan open luokalle). Koulukulttuuri on kovin erilainen, mutta ehkäpä siitä tarkemmin toiste. Opettajat ovat äärimmäisen ystävällisiä ja miellyttäviä, mutta jossain kirjoittamattomana seisoo, että kun opettaja puhuu, opiskelijat ovat hiljaa. Hiljenevät heti. Opettajilta tulee myös palautetta nopeasti ja henkilökohtaisesti. Minä muiden mukana sain viime viikolla ystävällisen kehotuksen varustautua jatkossa toisenlaisilla verkkareilla. Fyysisen teatterin henkeen kuuluvasti treeniasun tulee olla musta ja mieluummin ihonmyötäinen kuin väljä. Hovihankkijani El Corte Ingles siis sai myydä lauantaina uudet verkkarit. Muutenhan vaatekertani olikin musta:p! 

Huominen onkin vapaapäivä, sillä huomenna 12.10. vietetään kansallista vapaapäivää, koska on La Fiesta Nacional de España, entiseltä nimeltään Día de la Hispanidad, jota jenkeissä vietettäneen Kolumbuksen päivänä? Amerikan löytämisen päivä siis, koko hispanialaisen maailman juhlapäivä. Taidan käyttää vapaapäivän lepäillen ja espanjan kielioppia kertaillen.

Plaza Nuevalta

Muutamia kuvia

Kännykällä tai digillä otettuja kuvia viime päiviltä:

 Koulun neliön mallinen muoto ja komea sisäpiha. Ulospäin koulua ei juuri erotakaan muusta korttelista.

Koulun hohtavaa käytävää. 

 Perjantaina Sevillan keskustassa oli mielenosoitus tms marssi. Rauhaisasti näytti sujuvan poliisivartiossa.

 Sevicejä tarjolla pitkä rivi. Aika ajoin ei ole ainoatakaan, mutta seuraavalla p-paikalla ehkä jo on.

 Nämäkin ihastelivat kaupungin halkovaa Guadalquivirin jokea.



Abuelalasta ("mummola", joksi Sevillan kalustetun kotini ristin) löytyy kaikki tarpeellinen silitysraudasta lähtien.

Preocuparse

Oivalluttavaa etymologiaa tutusta sanasta "preocuparse" - huolehtia, huolestua. "No te preocupas" - älä huolehdi!  Pre - etukäteen, ocupar - olla varattuna. "Älä varaa itseäsi etukäteen!"

Minä olen varannut päiväni - ja vapauteni ja sieluni ja mieleni - murehtimaan milloin mitäkin: lentoa, ekaa majapaikkaa, tokaa majapaikkaa, koulun alkua jne. Viime viikolla olen usein kuullut lauseen "no te preocupa", älä iteäsi etukäteen varaa asialle, joka ei ole vielä ole toteutunut - ja liekö toteutuukaan? Kuvaava  etymologinen  oivallus...mitäpä sitä antamaan tätä hetkeään asialle, jota ei itseasiassa ole vielä olemassakaan!

Jännitys. Sitä on ollut ilmassa. Se kuulunee asiaan. Ja teatteriin. Jos joku kysyy, jännitinkö lähteä tänne, vastaan, että tammikuusta asti. Jännitin niin paljon, että tilasin isoveljen viemään lentokentälle. Ja lentokentältä  soitin kaksi puhelua (vastoin tapojani) kahdelle pohjalaiselle äijälle, Seinäjoen Keski-Nurmooseen ja Tampereen Lamminpäähän. Kahdelle maailman rehellisimmälle miehelle. Niin paljon jännitin.

Tämän viikonlopun pyhitin suomen kielelle. Sen kunniaksi kävin kaksi puhelua suomeksi ja luin 2 viikkoa vanhan Hesarin kulttuurisivut. Juttelin puhelimassa vanhempieni ja opiskelutoverini M.P.:n kanssa. Meilitse vastasin veljeni ja serkkuni aikeeseen saapua marraskuussa tänne. Tervetuloa! 

El Corte Inglesissä kävin shoppailessa, siivouksen lomassa. Tuli nimittäin nootti opelta; minulle ja kouralliselle muita. Expresion Corporalin tunneillle pitäisi varustautua fyysisen teatterin hengen mukaisesti mustaan ihonmyötäiseen asuun. Ostinpa siis mustat verkkarit.

Perjantainen fiesta oli juuri niin tylsä kuin alla olevasta videosta näkee...:p  Tutustuin noin sataan opiskelutoveriin, viiteen muuhun erasmukseen ja kouralliseen entisiä erasmuksia!

Ps. Halvin tarjous parturisat 9,95e (sis. hiustenlaikkuu + pesu). Solamente para los hombres.

Wellcome y bebe hasta morir

Loistavia kehonhallinnallisia lämppäreitä aamun ekoilla tunneilla. Kirjoitin kaikki harjoitteet muistiin. Taitava ja ilmeikäs ope, joka muuten tarjoutui selittämään minulle ranskaksi jos en ymmärrä kaikkia ohjeita espanjaksi. Hehe.

Lantiota on kyllä keikutettu tänäänkin aikalailla. Erilaisia tansseja ja fyysistä ilmaisua on ollut oikeastaan joka tunneilla. Iltapäivän päätteeksi vaihdettiin vierustoverien kanssa poskisuudelmat, ihan siis annettuna tehtävänä. Huomiseksi tuli kutsu lukuvuoden aloitusjuhliin, kesän viimeiseen fiestaan teemalla "Wellcome y bebe hasta morir". Sinne lie syytä mennä kun kutsu tuli oikein nimellä ja henkilökohtaisesti. Viikonlopun alkua odotan kuin kuuta nousevaa. Espanjan kielen yliannostus tunkee jo uniinkin, joten parin päivän breikki tekee hyvää!

Muutos muutokseen

"Kaikki pitää paikkansa - paitsi ei mikään."

Vastaanottavan oppilaitoksen mukaan Erasmus-opiskelijoilla on oikeus osallistua Sevillan yliopiston espanjan kielikursseille, mutta yliopistossa ei oltu ihan varmoja asiasta. Kehotettiin kuitenkin ilmoittautumaan ja tulemaan tasokokeeseen. Erillisella meilillä sitten tuli ilmoitus että ilmoittautumisiaka päättyy 30.9. - viime viikolla siis!  Noh, kielikursseja menee ja tulee. Ensi kerralla sitten.

Sekin konkretisoitui, että Suomesta käsin kaavaillut kurssit eivät nyt ihan noin vaan onnistukaan, vaan on syytä mennä niihin mukaan, joihin mahtuu. Tänään yksi kurssi, jolle olin saanut paikan, osoittautuikin täydeksi. Lisäksi osa kaavailemistani kursseista taitaa olla keskenään samaan aikaan, joten helpointa lie mennä niihin joissa on tilaa ja jotka sopivat aikatauluun. Ryhmä, jonka kanssa maanantaina aloitin, vaihtui eilen toiseksi. Lisää vaihdoksi saattaa olla luvassa, joten varminta on epävarmuus? Eletään siis päivä kerrallaan ja otetaan tästä hetkestä ilo irti! Aamulla seurasin espanjankielistä luentoa teatterihistoriasta ja aina niissä kohdin kun olin saamassa langanpäästä kiinni, sekoitti espanjalaisten tapa ääntää Tsehovit, Meyerholdit ja varsinkin englanninkieliset nimet. Ope on kyllä loistava, kaikkien tunteman teatteritaiteen tohtori T.Kallisen veroinen luennoitsija!

Koulun sisäpihaa. Upea, neliön muotoinen rakennus.

Asioiden hoitaminen on välillä vähän kankeata. Joka opettajalle täytetään erikseen ilmoittautumislomake, josta voi ottaa kopion, jos samalla kurssilla on useampi ope. Kopiokone tosin on rikki, mutta kanslian kopiokonetta voi käyttää - tosin vain kunkin opetusryhmän vastaavaksi nimetty opiskelija, jolta voi tilata jollain lomakkeella sitten kopioita...tosin vain sellaisia, jotka kuuluvat kaikille ja ja...ratkaisin asian siten suomalaisittain, että kävin ostamassa kotiin 39e monitoimimasiinan, joka kopioi ja tulostaa. Saattaapi olla, että tarvitsen vielä erään muunkin kopion jonkun kanssaopiskelijan muistiinpanoista - luentomuistiinpanojen tekeminen espanjaksi ei oikein vielä suju.

Lukuvuodesta sain sen verran uutta tietoa, että kesäkuun 15. pvään asti on sama lukkari voimassa. Opetus päättyy silloin ja näemmä 15.6. jälkeen talo alkaa vetäytyä kesälomille...kokeita ym. ehkä vielä on jonkun verran...mutta tämä on huomioitava sikäli kun suomalainen opiskeluryhmäni kaavailee opintomatkaa Sevillaan...olisiko sen mahdollista ollakin jo vaikkapa juhannusviikolla?

Niin ja baletista & miekkailusta! Kumpaakaan ei ole ohjelmassani, mutta tiistaiaamun aloitti tanssitunnit! Ihastelin espanjalaisten liikekieltä. Osaavat, perhanat!

Kiitos Fernandon!

Kiitos Fernandon, selvisin ensimmäisestä koulupäivästä. Annan tässä ja nyt itselleni kiitosta ja sanon sen, mikä totta onkin: ei tämä päivä olisi kaikilta sujunut, mutta minulta sujui. Ei tosin ihan tuosta vaan. Mene itse kielipuolena andalucialaiseen teatterikouluun klo 9.00 ja hyppää mukaan:14 hengen opetusryhmään ja lukkarin mukaan klo...

9.00-10.20  Expresión Corporal (kehollinen ilmaisu)

10.30-11.45 Técnica Vocal (suullisen ilmaisun tekniikka?)

12.15-13.30 Interpretacion (jaa-aa...tulkinta, esiintyminen?)

13.40-15 piti olla Musica, mutta ope oli kipeänä

Ensimmäisellä opetusjaksolla tuli myös vuoroni lukea ääneen. Hmm, se onnistui ilmeisen hyvin sillä kukaan ei ollut millänsäkään. Tekstistä en kyllä juuri ottanut selkoa, mutta Yoshi Oiban kirjasta El Actor invisible (Näkymätön näyttelijä) se oli, luvusta Empezar. Jos jollakulla tuo kirja on suomeksi joutilaana, otan mielihyvin vastaan...kaikkea muutakin pikapuurohiutaleista kirjoihin voi lähettää nimelläni osoitteeseen C/ Martinez Montañez 3 Esc-001 2-C, 41002 Sevilla, España! :) 

Técnica Vocal sujui myös hyvin, mutta Interpretacionissa olin erityisen hukassa koska en ymmärtänyt mistään mitään. Paritehtävässä minut pelasti Fernando, jonka kanssa improvisoimme - kuten muutkin parit - mm. kohtauksen, jonka sitten vedimme muille estradilta. Voin sanoa, että esityksemme nojasi melkolailla Fernandon heittäytymiseen. Mikäli oikein ymmärsin opea, tehtävänämme oli vaiheittain olla reagoimatta/ reagoida/ vaikuttua vastanäyttelijän työskentelystä. Eihän tällaiseen ihan kylmitään siinä mielessä pitänyt mennä, että vastaavia olemme kyllä Suomessa tehneet opiskelumme lähijaksoilla. Mutta nyt öhm kommunikointi espanjaksi. Noh, Fernandon ja minun kohtaus sujui ihan hyvin ja yhdessä kohdassa ope antoi tehtäväkseni jatkaa vuorosanoja suomeksi. Fernando pysyi kärryillä ihailtavan hyvin:). Tuntien jälkeen pistin merkille, että Fernandolla oli koulurepun lisäksi mukanaan balettitossut ja miekka. Köh. Ysk. Odotan huomista lukujärjestystä mielenkiinnolla...

Sevicillä ympäri kaupunkia

Tiesin jo etukäteen, että Sevilla on pyöräilykaupunki. Yllätys oli, että kaupunkipyöriä, sevicejä, on joka puolella, ympäri kaupungin 250 paikassa, noin 300 m päässä toisistaan. Sevicin saa lunastaa joko viikoksi, 10e, tai vuodeksi, 25e. Käyttö maksaa ensimmäiseltä puolelta tunnilta 0 e (kannustaa työmatkapyöräilyyn), seuraavalta tunnilta 0,50/1e. Minäkin siis vaihdoin pyörää tänään neljästi ja jouduin maksamaan 1 e, kun yksi vaihto meni yli puolen tunnin.

Sevici taiotaa olla sanaleikki: SEVici ja seVICI eli BICI eli BICIcleta eli polkupyörä. Espanjan B ja V ovat käytännössä sama äänne: [sevisi].

Fillari oli ihan käypä peli, sellainen kaikille helppokäyttöiseksi tehty. Kolme vaihdettakin. Pikasäätö satulan korkeudelle. Pyöräteitä - siis pyöräkaistoja - on paljon ja ne ovat vahvan vihreällä maalattuja ja usein erillään sekä jalankulkuväylistä että ajoradasta. Keli oli vaan kuuma ja satuin vielä pahimpaan aikaan liikkeelle. Auringoissa oli 37 ja sääennusteen mukaan varjossakin 32. Syksyn tuntu on jo ilmassa, sillä illaksi viilenee alle 20 asteeseen.

Fillaroin jokivartta ja kävin silmäilemäsä Plaza de Españan, Jardines Reales Alcazarelsin, Santa Marian katedraalin, Sevillan futisstadionin yms. maamerkit. En viitsinyt jonotella niihin sisään vaan ajattelin, että tässä on nyt 9 kk aikaa käydä  niissä toisenkin kerran. Ehkä saan jonkun vielä oppaaksi, jahka kielikin sujuu paremmin.

Niin, miksi Sevilla?
Vaihtoehtoja oli Madrid ja Sevilla - siis kaupunkeja, joissa esittävän taiteen koulutusohjelmalla on Erasmus-yhteistyöoppilaitoksia. Madridin RESADiin kävin vuosi sitten tutustumassakin juhannusviikolla. Lisäksi googlailin Barcelonasta vastaavan oppilaitoksen, jolta taas löytyi Erasmus-yhteys Turun AMK:uun ja Teatterikorkeakouluun. Koulumme KV-koordinaattorin kanssa käytiin keskusteluja ja sitten asetin mieleni mukaan toiveet järjestykseen Sevilla, Barcelona, Madrid. Järjestys oli taktikointia, sillä tiesin, että Madridiin on muitakin halukkaita, kaksin kappalein ja kaksi paikkaa. Minulle ei sijainnilla ollut merkitystä, mutta tiesin, että opintovapaan aika on nyt eikä ensi vuonna ja aikuiskoulutustukea saan 9 kk:ksi, joten kaupungista viis kunhan jonnekin Espanjaan ja nimenomaan täksi lukuvuodeksi. Vielä en ole katunut!  

El Sabado

Lauantai - pitkästä aikaa vapaapäivä vailla velvotteita tai aikatauluja. Aika napakka ohjelma olikin menneellä viikolla, muutosstressiä, uusia asioita. Eihän sitä nyt ihan joka viikko muuteta 3500 km päähän, aloiteta kahta koulua ja vuokrata vieraalla kielellä asuntoa.

Kielikurssi tuli uniinkin jo. Aika haastavaa on kielen ymmärtämisen kanssa. Loppuviikon olimmekin kolmin open kanssa, kun kaksi jenkkiä vaihtoi tasokurssia, toinen askeleen alemmas ja toinen ylemmäs. Kolmas jenkiksi luulemani osoittautuikin skotiksi. Muitakin väärinymärryksiä tässä on sattunut, mutta kaikki asiat ovat kyllä järjestyneet. El Corte Inglés, paikallinen Stockka, on ihan naapurissani, joten eilen tein ruokaostoksia viikonlopuksi ihan paremmassa kaupassa. Aie oli ostaa pullo kuivaa valkoviiniä, mutta "muy seco" "erittäin kuiva" osoittautuikin kotosalla Sherryksi, erittäin kuivaksi sherryksi...

Näkymä parvekeeltani kotikadulleni Calle Martínez Montañés´lle

Tapas-baareja kun aina kehutaan, niin kävinpä eilen illalla sellaisessakin. Varomattomasti yritin tilata pari tapasta, mutta tarjoilija varoitti että annokset ovat aika suuria. Maistui!