Haasteita

Yksi blogini tavoite on ollut kuvata sanoin ja valokuvin sitä, miltä täällä oleminen, opiskelu ja eläminen näyttää ja tuntuu. Olen pyrkinyt kuvaamaan kaikenlaisia tuntemuksia, joita Erasmus-opiskelijana vaihtovuosi muassaan on tuonut. Seuraavat kuuluvat sarjaan "haasteet ja ilot":

A

Aikuisopiskelijana nuorisoasteella. Tämä syö välillä miestä. Niin mukavaa kuin onkin olla itseään nuorempien, elämäniloisten seurassa, on toisinaan kova ikävä ikätovereiden (samanikäisten opiskelijoiden) seuraa.

E

Espanjan kieli. Kielioppi on vaikea, sanavarasto niukka. Teatterialan sanasto ei riitä, sillä jokaisessa oppiaineessaan on oma sanavarastonsa tietenkin. Ihmiset puhuvat noeasti, on monia murteita, sevillalaisilla jää lopputavuja pois ja jotkin kirjaimet vaihtavat ääntäessä paikkaansa.

I

Itsetunto. En arvannutkaan, kuinka tyhmäksi sitä vieraan kielen ympäröimänä aika ajoin itseänsä tuntee. On kuin olisi palannut taas lapseksi: ei ymmärrä, ei osaa, ei pysty suorittamaan kun ei tiedä mitä nyt tehdään. Joutuu koko ajan ottamaan apua vastaan. Ei opi uusia asioita yhtä nopeasti kuin muut, koska ei ymmärrä yhtä nopeasti. On koko ajan viimeinen.

K

Koulunkäynti. Pitkästä aikaa näinpäin: pitää tottua koulun rytmiin, koululaisen/ opiskelijan roolin. Espanjassa se on hierarkisempi rooli, olla oppijana. Kaipaan opettajan rooliin. Olisi niin mukava nousta ykskaks luokassa seisaalleen ja sanoa, että ottakaapas sivu 45 esiin!:D

Koti-ikävä. Olisi niiiiin mukavaa olla kotona. Onneksi tiedän, että sekin päivä taas tulee - pian. Ja sitten tulee sekin päivä, jolloin kotona ajattelee, että olisi niiiin mukavaa taas olla siellä Sevillassa.

O

Opiskelu. Interpretacion Textualin kouluohjelman 1. vuodessa ei ole niin valtavasti kotitehtävinä luettavaa tai tentteihin lukua, mutta sitäkin enemmän pitäisi harjoitella kotona - musiikkia, äänenkäyttötreenejä, laulua, tanssia, fyysistä ilmaisua, mimiikan tehtäviä jne. Olen opiskellut pääsäääntöisesti teoriapainotteisia asioita aiemmin, joten tämmöinen opiskelu ja kotona harjoittelu on ihan uusi asia.

Onni. Onnellisuus. Tuntuu hyvältä kun on toteuttanut haaveensa.

R

Rikkaus. Raha? Sitäkin tarvitaan, mutta mieluummin panen sukanvarteen kokemuksia, tällä elämän vääjäämättömästi etenevällä kiitoradalla, narsk. Ja kun The Bird singahtaa liitoon, ei sillä rahalla mitään tee, mutta kokemuksiaan voi sentään hymyssä suin muistella. Olen rikas, sillä olen nähnyt laajalti asioita, elämää ja erilaisia maailmoja, erilaisia ihmisiä. Olen opiskellut monenlaista ja tehnyt töitä monenlaisissa tehtävissä. Vuosi teatteria Espanjassa on uusi asia.

S

Sosiaalisuus. Tämä on vähän haastavaa. Olen aika epäsosiaalinen pohjimmiltani, vaikka kaikki minut tuntevat asian näkevätkin juuri päinvastoin. Olen aika ajoin tylsää seuraa, joten on parempi että lataan itsekseni akkuni. Espanjassa kaikki on ollut jotenkin hassusti nurinkurin. Täällä elämä on sosiaalinen vuoristorata, hattarakarnevaali, joka alkaa kun päänsä pistää ovesta ulos ja päättyy kun oven sulkee perässään illan päätteeksi. Toisaalta espanjalainen tuttavallisuus ja läheisyys on vain pintaa, fasaadia, joka ei sitten merkitsekään mitään. En ole saanut sydänystäviä tai riekkunut yltiösosiaalisesti joukon jatkona. Se olisi ollut mahdollista ja siitä olisi saanut paljon, mutta tällä kertaa näin. Sen sijaan jos - ja kun - olen jonkun sykähdyttävän ihmisen tavannut, olen mennyt suoraan kohti, paiskannut jääkarhun kokoisen käpäläni voimalla selkään ja kysynyt että "Ollaanks kavereita?". Olen hakenut aikuisopiskelijan tapaa olla vaihdossa.

T

Tyytyväisyys. Olen niin tyytyväinen, että vaihto-opiskelusta tuli totta! Olen tyytyväinen opintovapaaseen, sillä työn ja opiskelujen yheensovittamista olen tehnyt jo vuosikaudet. Nyt on kerrankin aikaa keskittyä vain toiseen! Espanjaan olen tyytyväinen myös. Kaikkinensa on olo, joka kuvastaa vanhaa viisautta "unelmilla on taipumus toteutua".

U

Uskallus. Vaihtovuosi on uskaltamista uskaltamisen perään. Nelikymppisenä uskaltaa monia asioita toisella tapaa kuin kaksikymppisenä, mutta uskallusta kysytään silti. Kielipuolena elämä on yhtä uskaltautumista täynnänsä. Kun ei edes ohjeita ymmärrä, on itse tekeminen uskaltamista. Olen uskaltanut. Se tuntuu hyvältä.

Y

Yksin. Moni asia olisi mennyt toisin, jos olisin asunut espanjalaisten opiskelijoiden kanssa solussa. Sitä olen kyllä haikaillut. Olisi oppinut kielenkin tuosta vaan, olisi ollut oppaita kulttuuriin ja kieleen, olisi ollut luontevasti seuraa vapaa-ajan viettoon. Yksin asuessa on kuitenkin voinut olla ehkä kuuliaisempi omille toiveilleen, tarpeilleen ja haluilleen. Ehkä olisin voinut asua puoli vuotta solusssa ja lopun aikaa yksin, silti.

Yksin. Olen ollut tyytyväinen siihen, etten ole hukannut tarpeitani. Olen tehnyt sen, mitä olen lähtenyt tavoittelemaan.

Kiitti salmiakista!

Toverini toivat Suomen tuliaisina savujuustoporo-ruisnappeja. Voi itku! Olipas ne hyviä! Kiitos! Suomessa en syö suklaata enkä salmiakkia. Tuomaksen tuoma Fazerin sininen kyllä maistui. Salmiakki on huvennut vähä vähältä kun Allu on poikennut kylässä. Allu onkin ensimmäinen tuntemani espanjalainen, jolle salmarit kolahtaa. Allukin kiittää.

Entinen taisteluparini (ei kuitenkaan intin taisteluparini Miska, vaan Tuusulan vuosien taisteluparini Nina!) laittoi myös mieltäylentävän postipaketin: sisua ja kaipaamiani puurohiutaleita. Kiitos!

Sevillan paikallislehti Diario de Sevilla on uutisoinut opiskelijoiden mielenosoituksista ja Sevillan yliopistoja kohdanneista lomautuksista: toisin kuin muut yliopistot, Sevillassa talouskuuri puraisi pahasti yliopistoja. Opetushenkilöstöä on lomautettu, jonka seurauksena viime viikolla jopa 60% opetuksesta on peruttu. Samaan aikaan Espanjassa puhutaan maksuttomasta koulutuksesta luopumisesta. Opiskelijat ovat rynnineet täällä kaduille maksuttoman koulutuksen puolesta. Viime viikkoiseen marssiin osallistui iso joukko omia opiskelutovereitani meidän ESAD-koulusta. Myös suomalaiset toverini olivat marssiin törmänneet ja näemmä hetkeksi liittyneet mukaan.

Maanantaina osuin kahteenkin otteeseen opiskelijoiden mielenilmauskiin. Molemmat oli hauskasti järjestetty:

1. Bellas Artesin eli Kuvataideakatemian opiskelijat olivat rakentaneet Plaza de Encarnacionille  tulevaisuuden opetustilan: ei opettajia, ei tiloja, kuvataideopiskelijat plazalla maalaamassa.





"Koulutus on oikeus, ei ylellisyyttä"

2. Yliopisto-opiskelijat ottivat kantaa maksuttoman koulutuksen puolesta vilkkaasti liikennöoidyn ranta-Avenidan liikennevaloissa. Huomiota herättävän hyväntuulinen mielenilmaus sai autoilijat mukaan: myötätunnosta autot painoivat torvet pohjaan ja soittivat hymyssäsuin tukea opiskelijoille. Kun liikennevaloihin pysähtynyt  vuorobussikin yhtyi kumeaan tööttikuoroon, opiskelijat räjähtivät suosionosoituksiin. Ohi lipunut poliisiautokin tööttäsi ja opiskelijoita alkoi naurattaa. 

Naurua siis tuntuu pitävän, mutta Espanja sukeltaa. Ehkä espanjalaisten - ja eritoten andalucialaisten - suhtautumisessa onkin jotain tervettä: hymyssäsuin lamaan. Elämäähän tämä vain on...ja jos nälkä tulee, ainahan voi mennä äidille syömään. Tai ottaa lainaa...

Kielikoe

Viime torstai-iltana illallistettiin suomalaistovereideni kanssa Yerba-nimisessä ravintolassa, Macarenan kaupunginosassa. Oli "viimeinen ilta", opiskelutovereideni opintomatka Sevillaan päättyi perjantaina. Nauroimme katketaksemme, tuskin uskoivat meitä suomalaisiksi! Naapuripöydän espanjalaisjoukko oli eläväinen sekin, tarjoilijatkin tuntuivat iloitsevan.

Miellyttävän illan jälkeen nukuin jonkusenkin tunnin ja aamulla pirteänä kuin peipponen ilmoittauduin klo 8.29 (päättyi 8.30) passeineni kielikokeeseen. Kilometrin pituisessa jonossa (passista tuli ottaa tentinvalvojalle kopio) takani seisoi Dylan, joka aloittti heti vilkkaan tutustumisen. Dylan kertoi olevansa kotoisin Estados Unidoksesta (Yhdysvallat), muttei Nueva Yorkista vaan jostain pienemmästä kaupungista. Minä kerroin olevani Finlandian Helsingistä (en esim. Suecian Estocholmosta tai Inglanterran Londresista). Dylan, valkaistuine hampaineen ja jatkuvine hymyineen, sai minutkin hyvälle tuulelle. Jonotuksena aikana Dylan jenkkiläiseen tapaan oli ryhtynyt ystäväkseni ja kun molemmat olimme saaneet passit kopioitua ja oli vielä 10 min aikaa tenttiin, Dylan kysyi "Mikko, mitäs ME nyt teemme?".

Tentti oli vaikea. Neljä eri osiota: tekstinymmärtäminen, tekstintuottaminen, kielioppi ja sanasto, kuullunymmärtäminen. Kahteen ensimmäiseen oli aikaa 90 minuuttia, kahteen jälkimmäiseen 70 min. Välissä oli 30 min tauko. Kaikista osioista tulee sada vähintään 80% oikein, että tentti on läpi.

Tuntumani oli, että rimaa hipoen menen. Pelkään, että joku osioista pomppaa. Tuloksia saa alkaa odottelemaan muutaman viikon kuluttua.

DELE-keilikoe tuottaa onnistuessaan sertifikoidun todistuksen kielitaidosta. Tasoja on kuusi: A1, A2, B1, B2, C1 ja C2. Viimemainittu eli C2 on jo taso, jolla kieltä äidinkielenään puhuva on. A1 on aloittelijan taso.

Ilta näyttämöllä

Torstai-iltana oli meidän esitys kaikelle kansalle. Kaikkea kansaa ei paljoa ollut, muutamien opiskelijoiden perheitä ja minulla 6 suomalaista opiskelijatoveria. Esityksemme oli Tecnica Vocalin opetuksessa syntynyt runojen näyttämöllepano, osa Tecnica Vocalin ja Interpretacionin opintojaksoja. Koulun teatterisalin sijasta olimme flamenco-salissa, täkäläisitttäin harvinaisen puulattian päällä. Yleisölle katettiin peiliseinän eteen tuolirivit, esiinnyimme lattiatasossa.

Dal ja Alejandro (selin)

Esiintyjäjoukko koostui ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Päivä oli viikon kuumin, +34 astetta varjossa. Kuumuus oli sisälläkin mahtava: hiki virtasi, ilma kävi raskaaksi, oli tekemistä seisoa puolitoista tuntia melkein liikkumatta näyttämöllä.  Minua vastapäätä, toisella puolella estradia seisoneet kaksi opiskelijaa joutuivat istumaan kesken näytöksen. Ehkä saunasietoni auttoi ja sinnittelin muiden kanssa loppuun asti seisaallani.

Aloitimme näytöksen klo 17.00 yleisölle avoimella lämmittelytreenillä, jossa lämmiteltiin keho ja ääni. Sana "lämmittely" tarkoittaa nyt siis kehon herättelemistä  ja äänenavausta. Koska läsnä olivat kaikki ensimmäisen vuoden noin 40 opiskelijaa, olimme suuri joukko. Esiinnyimme koulun treeniasussa eli mustissa trikoissa ja hihattomissa paidoissa. Tunsin sanomatonta ylpeyttä upeasta joukosta opiskelutovereistani. Pikimustiin sonnustautunut, mustanpuhuva joukko tulisia espanjalaisia, esitykseen latautuneita yksilöitä. Näin ensi kertaa kaikki  ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat samassa tilassa, mustissaan. Paitsi asut, myös tukat olivat kaikilla muilla paitsi yhdellä, mustia. Ja minulla harmaa..ntuva..hko.

Flamenco-sali käytävän päädyssä

Suomalaistoverini eivät espanjankielistä esitystä ymmärtäneet, mutta katsottavaa oli kuulemma riittänyt jo tummanpuhuvissa etelä-espanjalaisissa ja kunkin omassa tavassaan olla lavalla. Esillepanosta, rytmistä, liikekielestä, dramaturgiasta jne puhumattakaan - tulevat teatteri-ilmaisun ohjaajat toki näkivät esityksessä paljon.

Kesä tulee, koulu loppuu, minä palaan Suomeen.

Lämmittelyssä minua alkoi jännittämään. Iski myös haikeus ja liikutus: olimme viimeistä kertaa yhdessä oman ryhmäni kanssa, sillä tähän viikkoon päättyivät luennot. Seuraavien viikkojen aikana harjoitellaan ja toteutetaan muita esityksiä sekä tehdään kirjallisia tehtäviä. Ryhmätapaamisia koko ryhmän vahvuudella ei ole enää tulossa, virallisesti ainakaan. En ehtinyt lämmittelyssä hermostua, sillä kun ohjaaja käski meidät suureen rinkiin, huomasin jääväni Dalin ja Alejandron väliin. Toiselta puolelta salia katseli Jeeves, siis José Maria, juuri sen näköisenä, että "Hyvin se menee, Sir, hyvin menee".  (Ja asian toinen puoli: vaikka vieraan kielen ja teatterikulttuurin keskellä jännittäisinkin, moni on kyllä sanonut että minun läsnäoloni on niin rauhallinen, että se auttaa heitä olemaan hermoilematta.)

Esityksemme sujui hyvin. Monelle se oli jännittävä paikka, olihan kyseessä ensimmäisiä julkisia esiintymisiä näyttelijäntyön opiskelijana. Meidän 13 hengen ryhmällä oli myös kuoro-osio: lausuimme kuorona Pablo Nerudan runon runoista: "Amo todas las palabras..."

Päätin jäädä tänne!

Mitä lähemmäksi kesäkuu hiipi, sitä varmemmalta asia alkoi tuntua: minä jäänkin tänne. Otin yhteyttä veljeen ja serkkuun, jotka lupautuivat myymään omaisuuteni Suomessa. Työnantajan kanssa sovittiin työsuhteeni päättymisestä ja kouluni kanssa käydään nyt keskustelua opintojeni jatkamisesta täällä. Kuntoklubille ostin heti kausikortin koko loppuvuodeksi ja vuokranantajani kanssa jatkettiin vuokrasopimusta aluksi vuoden loppuun. "Se on kyllä hyvällä paikalla, että jos asunnon tahdot ostaa, osta se", vuokranantaja tarjotteli.

Sain myös paikallisesta oppilaitoksesta iltaopetuksen tunteja ja andalucialainen mainostoimisto kiinnostui erikoisesta ääntämyksestäni ja lupaili TV-spiikkauksia. Ajattelin myös jatkaa espanjan opintoja ja jahka kieli sujuu paremmin, hakeutua täällä psykoterapeuttikoulutukseen. Autoani veljeni ja serkkuni eivät myyneet, vaan ystäväni Jarkko ja Salla ajoivat sen tänne - Euroopan halki. Kaummalkaan ei ole ajokorttia, joten suoritus oli huima. Lapset istuivat kokonaisen 4 ajopäivää hiljaa takapenkillä.

Herättyäni päiväunilta ajattelin, että luopuminen on alkanut. Perjantaina päättyivät luennot. Ja pian on kesäkuu. Harmillista! Juuri kun kieli alkaa sujua ja on alkanut löytyä oma paikka. Olisi niin mukava olla täällä myös vapaalla - ilman koulun vaatimuksia: kesälomalla - asumassa ja elämässä vailla oppivelvotteita.

Ensi kuussa näyttelijöiksi valmistuvat Sara ja Sergio.

Toverit kylässä

Kuusi opiskelutoveriani saapui neljäksi päiväksi Sevillaan. Majapaikka oli löytynyt uuutteran nettisurgffaamisen tuloksena: kalustettu ilmastoitu asunto (3mh, oh, 2 kp, k, parveke) Macarenan kaupunginosasta. Yölle tuli hintaa 14 e/ hlö. Pääsin itsekin tovereiden majapaikkaan vierailemaan ja se oli kyllä kiva paikka. Onneksi Tuija ei jäänyt aikailemaan, vaan varasi asunnon jo syksyllä.

Arvon aikusiopiskelutovereideni kanssa ehdittiin muutamassa päivässä vaikka mitä:

Ihan pihalla, koulun sisäpihalla M-P, Tuomas, Marko, Maarit, Tuija, Tinke (kuvan otti Terhi).

"LOS SPEEDOS"

Programa 23.-26.5.2012 SEVILLA

　

　

Tiistai eli Martes 22 de Mayo:

Polkupyöräilyä halukkaille?

Yhdessä syömään

Miercoles 23 de Mayo:

9.30-10.30 Tervetuloa Aamukahville Mikon kotiin: Introduccion a mi año en ESAD de Sevilla > en finlandes < (Mikko)

10.30 La presentacion de la ESAD de Sevilla (Erasmus-koordinaattori Carmen Sanczhes, valmistuva opiskelija Clara) eli koulun esittely

• visitamos en el aula de teatro, otros lugares, la clase de danza y otro clase? vieraillaan teatterisalissa, muissa luokissa, flamenco-tanssitunneilla, katsaus koulun historiaan ja nykyiseen koulutukseen

Kolmannen vuosikurssin opetusryhmä flamenco-tunnilla. (Foto copyriht: Terhi 2012)

11.45- Kahvihetki espanjalaisten opiskelijoden kanssa

12.15-13.30 Akrobatian tunnit, opiskelijanäytösten seuraaminen ja kommenttipuheenvuorot ohjaajan teatteri-ilmaisun ohjaajan näkökulmasta

• keskustelurupeama espanjalaisen opiskelijaryhmän ja suomalaisopiskelijoiden välillä tulkaten suomi-englanti-suomi Marko,  espanja-englanti-espanja Ricardo, suomi-espanja-suomi Mikko

13.30 Caracterizacionin luokka ja koulun johtajan tapaaminen

14 Näköalatasanteella käynti, Plaza de Encarnacion

n. 15- lounas "Menu del Dia" esim. tapasbaarissa Tapasbarajas20, Calle Conde de Barajas 20, Sevilla

- - -

20 Illallinen

22-01 illanvietto Club de Flamenco de Triana; ESAD-koulun opiskelijoiden lyhytesityksiä, myynnissä juomaa ja naposteltavaa:

Noche de Repálagos, con la siguiente programación:

1. Exitus - Titzina Teatre.

2. Doble Check - Francisco García Fuentes.

3. Los enamorados y el camarero - Alberto San Juan.

4. Dinámicos - Adrián Pino.

5. Cuchillito de agonía - Nuria García.

6. Madrugaremos los tres juntos - Alberto San Juan

Torstai eli Jueves 24 de Mayo

11.00-16 Opastettu kiertokävely Sevillan historiallisessa keskustassa.

• Vierailut katedraalissa, Alcazarissa ym. kohteissa halujen mukaan. Plaza de España, Maria Luisan puisto, Quadalquivirin jokivarsi 

- - -

17.00 Koululla treenit ja lämmittely esitykseen, tervetuloa mukaan seuraamaan!

17.30 Runoestys eli La precentacion: Las poemas (Emma Alonso, ensim. vuoden opiskelijat) (kesto n. 2h)

21 Illallinen Yebrassa, Macarena Sevilla

Onko Helsingissä karhuja?

Kaksi täkäläistä opiskelijaa sai viime viikolla varmistuksen, että heidät on hyväksytty ensi vuodeksi meidän kouluun Helsinkiin Erasmus-vaihtoon. Onnea ja tervetuloa, María ja Loti!

Kuin tilauksesta kuusi kurssitoveriani saapui tänään tänne. Maarit, Marko, Terhi, Tinke, Tuomas ja Tuija tapaavat huomenna Marían ja Lotin. Kysymyksiä varmasti on puolin ja toisin siitä, kuinka teillä teatteria opiskellaan, millaista se on jne.

María tänään jo kysyikin yhden mieltä puhuttaneen epäilynsä: Onko Helsingissä karhuja?

Exprecion corporal

Keskeinen oppiaine paikallisessa näyttelijän koulutuksessa on Exprecion corporal, kehollinen ilmaisu. Vaikka tämän koulun näyttelijäntyön linja on  Interpretacion textual, tekstilähtöisen teatterin näyttelijäntyön linja, on kehollisen ilmaisun traditio ja fyysisen teatterin vaikutteet läsnä. Madridin vastaavassa koulussahan on sitten ihan puhtaasti fyysisen teatterin näyttelijäntyön koulutus, Interpretacion gestual.

Alejandro ja Francisco, kaksoset, pariharjoitustaan tekemässä.

Täällä Exprecion corporal on ensimmäisen vuoden opinnoissa keskeinen oppiaine. Viikkotunteja on paljon ja opettajiakin oppiaineella on kolme. Yksi keskittyy opiskelijoiden fysiikan kehittämiseen (valmistautumista akrobatiaan, lihaskunto jne), toinen rytmin ja oman kehon hallintaan, kolmas fyysiseen ilmaisuun - ihan vaan muutamia osa-alueita mainitakseni. Tekeminen on puhtaan fyysistä: teoria opiskellaan omatoimisesti ja oppitunneilla treenataan.

Tunneilla vaaditaan yhdenmukainen pukeutuminen, joka on talvikaudella

• mustat tanssitossut (jumppatossut, ne ala-asteen satubalettitunnilta tutut)
• mustat pitkät trikoot
• musta hihaton t-paita
• pitkä tukka poninhännällä tms, ei koruja, rannekelloja tms

ja kesäkaudella

• mustat lyhyet trikoot (miehet ja naiset)
• musta yläosa (naiset)

Fyysisen kunnon kehittämiseksi ensimmisen opintovuoden syyskausi olikin melkoista kuntopiiriä. Keskeisiä näyttelijäntyössä tarvittavia lihasryhmiä vahvistettiin, yleiskuntoa kohotettiin ja laajennettiin fyysisen ilmaisun käyttökapasiteettia. Maanantain ja keskiviikon aamutunnit alkoivat aina samalla 10 minuutin kehotreenillä, jossa - ilmeisesti vuosikymmeniä hiotun ohjelman avulla - mentiin todella taitavasti tärkeimmät lihakset, nivelet ja kroppa lämmitellen läpi. Ope oli tarkka, liikkeet piti tehdä oikein eikä sinne päin, tietenkin.

Kaksosten pariharjoitus.

Olen aimmein puhunut näyttelijäntyön opettajasta, joka siis itseasiassa on yksi kolmesta Exprecion Corporalin opettajista. Yksi opettajista on itse opiskellut Ranskassa fyysistä teatteria, joten osaamista on. Kaikki kolme ovat siis näyttelijöitä taustaltaan.

Exprecion Corporal on se osa-alue, joka minua täällä on ehkä eniten kiinnostanut ja josta olen saanut paljon. Se voisi olla myös yksi yhteistyön osa-alue, jos ja kun Metropolian opettajisto pohtii yhteistyökuvioita jatkossa. Toinen vaihtoehto olisi puhtaan fyysisen teatterin poljento, mutta sitä sitten pitäisi tutkailla yhteistyössä RESAD Madridin kanssa. ...hmm...ai ai...innostuisikohan joku täkäläisistä opettajista, esim. Juan Antonio, se Ranskassa opiskellut miimikko-ope, visiitistä Suomeen ja Metropoliaan viikon vierailijaksi...olen varma, että sellaisesta vaihdosta, Juan Antonion kurssista, rikastuisi opiskelijaryhmä kuin opiskelijaryhmä. Shadow-vierailu? Tai AIKu-ryhmän nelipäiväinen lähijakso työpajana tms.?

Jesús Navas

Tunnustan. Minulla on idoleita:

Michael Monroe
Claes Andersson
Jacob Söderman
Veronica Pimenoff
Max Jakobson
Heikki Hector Harma
Ritva Valkama & Pentti Siimes
ja
Jesus Navas

Jesús Navas González on sevillalainen MM-tason futari. Olin Navaksen fani jo ennen Sevillaan tuloakin. Itseasiassa Jesus Navas oli ainoita asioita, joita tiesin Sevillasta ennen tänne lähtöä.

 

Jesus Navas on myös paikallisen futisseura F.C.Sevillan pelaaja ja Espanjan maajoukkuepelaaja vuodesta 2009 alkaen. Aiemminkin Navasille olisi ollut maajoukkuepaikka tyrkyllä, mutta hän ei voinut sitä ottaa vastaan, koska kärsi pahasta koti-ikävästä. Maajoukkuepelit olisivat olleet kovin kaukana kotoa. Lisäksi Jesuksella on lentopelko ja paniikkihäiriö, joten pitkä turnaus ulkomailla oli aiemmin mahdoton ajatus.

Kuten moni muukin sevillalainen, myös koko kaupungin Jesus on etniseltä taustaltaan romani, mustalainen.  Lisää tästä futis-ikonistani löydät täältä: Jesus Navas Wikipediassa.

Navas on siis Sevillassa erittäin rakastettu, varmaankin myös vaatimattoman ja inhimillisen taustansa, sydämellisyytensä ja pienieleisyytensä takia, tavatonta lahjakkuuttaan unohtamatta.

¡¡¡¡¡¡GOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOL!!!!!!
Jesus teki maaaliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin!!!!!!!!!!!!!!!!!
Onnittelemaan rientää toinen sevillalaissyntyinen maajoukkuepelaaja,
Camasin kaupunginosasta kotoisin oleva Sergio Ramos.

Navas on pieni, kuten nämä andalucialaiset tuppaavat olla. 170 cm ja 60kg. Siispä lempinimi Duende on nimi miestä myöten: Keiju.

Espanjan historiallista MM-kultaakin Navas oli ottamassa vuoden 2010 MM-kisoissa Johannesburghissa, Etelä-Afrikassa. Sieltä taltioitui myös seuraava kuva (tämän sivun kuvat: copyright Fifa):

Maajoukkuevalmentaja Vicente del Bosque kutsui Jesuksen maajoukkueeseen mukaan Etelä-Afrikan MM-kisoihin. Silminnähden jännittynyt Jesus sai valmentajalta kesken pelien kahden kesken ohjeita. Ja peli sujui. Jesus Navas loisti kentällä, kaukana kotoa, vieraiden ihmisten keskellä. Espanjasta tuli maailmanmestari kun finaalissa kaatui Hollanti.

+37,5 ja muita kuulumisia

Kuumetta ei ole, mutta ilman lämpötila on 37,5 astetta. "Poikkeuksellisen kuumaa toukokuuksi", sanoi lähipuodin täti. "Hankala nukkua", jatkoi, "mutta viikonloppuna muuttuu ja keli raikastuu". Sitä odotellessa. Huoneistossani on ilmastointi, mutta se on klassista mallia central-jotain, eli ei näitä uusia ilmalämpöpumppuja. Tällä viikolla tuli sitten testautuksi sen toimivuus ja kuten Victor (jolla on samanlainen) sen totesi, niiden aika on auttamatta ohi. Nykyisissä helteissä käytetään ilmalämpöpumppujen kaltaista aire acondicinacionia. Tämä suositukseksi kaikille, jotka aikovat Espanjasta vuokrata kesäasunnon.

Sisälämpötila kipuaa 29 asteeseen tuosta vaan, joten olen opetellut nyt tuulettamista, ikkunoiden pimentämistä ja persiaanien eli laskettavien ikkunasuojien käyttöä. On tosin sanottava, että minulla on jo noin kolmen kuukauden kokemus Espanjasta kesäkuukaisina, joten ei tämä ihan ensikerta ole. "Mutta ensi kertaa olet Sevillassa", totesi koulumme mukava iltavahtimestari, vanhempi mies, jonka kanssa tapaan rupatella. "Sevilla on koko Euroopan kuumin paikka, täältä on Euroopan lämpöennätyskin". Kesän kuumina kuukausina heinä- ja elokuussa täällä on siis jopa 45 astetta, varjossa. No, eihän tuo 37,5 enää kovin kaukana siitä ole.

Kuningatar peruu Lontoon matkansa.

Päivän lehti tiesi kertoa, että Espanjan kuningaspari jää pois Britannian kuningattaren lounaalta tänään. Syy on Gibraltarin kiristynyt tilanne. Tässä kohdassa korostan, että minun ja Alejandron viimeviikonloppuisella vierailulla Gibraltarille ei ole mitään vaikutusta välien kiristymiseen, ymmärtääkseni (käyttäydyimme hyvin!). Sen sijaan brittiviranomaisten ja espanjalaiskalastajien erimielisyydet ovat syy kuningattaren poisjääntiin. Ymmärrän hyvin, että kovin harva andalucialainen  on vieraillut Gibraltarilla...vähänhän se on kuin Porkkalanniemi olisi yhä venäläisten hallussa.

Olen hymyssä suin muistellut Allun ja minun retkeä. Tein huomion, että eipä tähän fyysiseen vuoteen ole kovin montaa iltaa paarissa mahtunut. Teatteriopiskelijat ovat - siinä missä tanssijatkin -todella tarkkoja syömisestään ja levosta.  Allu löysi mukavan paikan viime perjantai-illan viettoon. Spanskit osaavat olla paarissakin selvinpäin, hyvällä tuulella, kontaktia ottaen.

Fyysisestä tekemisestä vielä: kotoa tulleessa HS Kuukausliitteessä oli Sielu&ruumis -palstalla tanssija Sami Saikkosen lohdullinen kuvaelma nelikymppisen kehotuntemuksista: täällä. Tanssijoillahan eläkeikäkin alkaa 44 vuoden iässä, sillä keho ei enää kykene kuten nuoremmilla. Luin Talent-tuomari Saikkosen juttua hartaudella. Tuli huojennus, helpotuksen huoahdus. Ymmärsin, että niin se nyt on sitten ammattilaisenkin mielestä: ei neljänkympin ylittänyt pysty kaikkeen siihen, mihin kaksikymppinen. Ajattelin tätä vuotta ja niitä lukuisia fyysisen ilmaisun harjoitteita, joista olen mennyt rimaa hipoen - jos aina sitenkään.

Ps. Ja mikä lykky, että tanssi on nykyisin avattu kaikille, ikään katsomatta. TEAK:n tanssitaiteen luennoilta kymmenen vuoden takaa muistan tanssitaiteen tohtori Riitta Pasanen-Willbergin ponnekkaat sanat: miksei ihminen voisi tanssia vaikka hautaan saakka, oman kehonsa mahdollistamissa rajoissa. Miksei meillä voisi olla hyvinkin eläkkeelle ehtineiden tanssijoiden esityksiä...tanssiahan voi vaikka toimistotuolilla istuen. Uotisen lisäksi 3 muuta varttuneempaa tanssijaa lauteille ja rundille!

Allun kanssa Gibraltarilla

"Todettiin Allun kanssa etta kerranhan tassa vaan nuoria ollaan, joten otettiin Sevillasta auto vuokralle ja pyyhkastiin rannikolle bilettamaan. Alejandro oli sita luokkaa kartanlukija, etta pian oltiin miltei Afrikassa. Siispa otettiin illan tullen hotskusta huone ja mentiin miltei-Afrikan yohon! Aamulla jatketaan Gibraltarille tai jaadaan tanne!"

Tällä Facebook-päivityksellä siis tuli jo tuttuja informoitua melko spontaansta retkestämme äitienpäivän viettoon Andalucian etelärannikolle. Alejandro (ei se TV:stä tuttu, eikä se luokkatoverini vaan eräs kolmas Alejandro) julkesi epäillä osaanko ajaa Espanjassa. Hehhe. Kysyin keitä kuuluja autoilijoita teillä on Fernando Alonson lisäksi? Meillä on Kimi Raikkonen, Mika Hakkinen, Mika Salo JJ Lehto, Keke Rosberg, Tommi Makinen,  Hannu Mikkola, Juha Kankkunen, Timo Makinen, Marcus Gronholm, Markku Alen...suomalaiset ajaa neljassa vuodenajassa, silloinkin kun maassa on metri lunta ja kelit on -25 astetta...loppu hyvin, kaikki hyvin: paasin kuskiksi. En tieda oliko se paras vaihtoehto, silla Allun kartanluku oli aika summittaista:)

Gibraltarin naapurissa, La Linea De La Concepcioinin kaupungiossa, oli aurinkokelit, joten paadyttiin rannalle.

Välimeri. Uituakin tuli. Huomaa espanjalainen puna-keltaisella pyyhkeellään ja suomalainen sinisävyisellä.



Viime kerrasta viisastuneena olin nyt varannut mukaani kertoimella 20 olevaa aurinkovoidetta. Allulla taas oli aceitea, siis öljyä. Allu kertoi, että ei hänen andalucialaisella ihotyypillään pala, mutta öljy tuo tasaisemman rusketuksen. Hmm, niin se kai sitten on. Ja tämä kai oli syy, miksi k¨rvennyttiinn takavuosina belgien kanssa Denia-Javea -risteilyllä, kun onnettomat mentiin levittämään laivan purserin jakamaa aurinkoöljÿá iholle!



Gibraltarilla juutalaispojat pelasivat futista, tietenkin. Ykskaks oltiinkin siis Englannissa, kävellen mentiin rajan yli!

Allu ei puhu sanaakaan  englantia, joten Gibraltarin puolella pääsin tulkiksi. Tuntui hassulta ykskaks olla keskella brittituristeja, brittiaksentin tayttamassa kaupungissa. Paikallisessa pubissa Allu ihastui Englantiin: siellahan sai polttaa  sisalla! Puntien sijaan kelpuuttivat euromme kylla. Tama oli minulle ensi kerta Briteissa - ja Allulle ensi kerta ulkomailla. Alejandron tapaan moni andalucialainen ei ole koskaan kaynyt ulkomailla. Hyva jos nyt Madridissa ja Barcessa ovat kayneet. Gibraltarille mennessasuomalaiselta vaaditaan rajalla passi, espanjalainen selviaa henkilokorrtti D.N.I.:n esittamisella.

Saunareissu

Kausikortti Santa Justan Sato Sportin kuntoklubille (lue: viisikerroksinen moderni urheilutalo) on ollut kovassa käytössä. Olen joka toinen päivä käynyt uimassa ja saunassa. Sato Sportissa on tarjolla jos jotakin urheilua, mutta fyysispainotteisten koulupäivien jälkeen uinti, poreallas ja sauna ovat riittäneet ja tehneet tehtävänsä.

Meininki kuntoklubilla on jotenkin hykerryttävän hauskaa. Machoilua se ei ole, vaan pikemminkin sellaista etelä-espanjalaisen ja andalucialaisen avointa elämää. Isot kehonrakentajat viilaavat tukkaansa peilin ääressä ja hajusteet, hajusteet...hajusteita on kuin oopperan pukuhuoneessa. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja avoimia. Suomalainen jurous puuttuu tyystin, suomalaismiesten peilikammon sijaan täällä viihdytään peilin ääressä yksin, kaksin ja ryhmänä. Tukkaa laittavat caballerot kikattavat kuin pikkutytöt, mutta pukuhuoneesta lähdetään aina tyylikkäinä, leuka pystyssä ja arvokkaasti.

Saunassa alkoivat kyselemään , että mikä minun saunasietoni salaisuus on. Hevosen kokoiset kehonrakentajat alalauteilla katsoivat tarkkana mitä vastaan. Keskilauteiden guapot kyselivät ja minä yksin ylälauteella en osannut oikein vastata mitään. Tapailin sanoja ja yritin selittää, että kaikki Suomessa viihtyvät saunassa kauan, lapsetkin. "LAPSETKIN!", kuului alalauteelta. Huomasin, että liikun vähän vaarallisessa maastossa ja alalauteen kerrostalon kokoiset kehonrakentajat näemmä miettivät suomalaislasten saunansietoa.

Joku tiesi sanoa, että Suomessa on kuulemma joka kaupungissa - ja pienimmässä kyläpahaisessakin -  sauna. Vakuutin, että näin on - ja jopa niinkin on, että jokaisessa talossa on sauna. Kehonrakentajat olivat hiljaa ja muut päivittelivät. "Ei mutta ihan oikeasti, miten sinä voit olla saunassa niin kauan?", joku vielä yritti. Tavoittelin jo vähän huumoria mukaan ja vastasin, että "ehkä se johtuu siitä, että äitini on syntynyt saunassa". "NYT!", kuului alalauteelta jo varoittavasti. Heheh.

* * *
Saunassa on tosiaan lämpömittarin sijasta suomalaisen saunavalmistajan logolla varustettu tiimalasi. Ehkäpä suomalainen saunavalmistaja on tehnyt tuotekehitystä Euroopan kuntoklubimarkkinoille. Tavanomaista on, että spanskit tulevat "löylyyn" sitten yhden tiimalasin ajaksi, ehkä kymmeneksi minuutiksi. Kiuas on kyllä kuuma, mutta siitä puuttuu kivet eikä siihen siis heitetä vettä. Vähän sellaista kuin istuisi mökillä sähkögrillin äärellä. Onneksi ylälauteella sentään on ihan saunalämmintä. On kyllä monesti tehnyt mieli hakea jostain ämpäri vettä ja tullla rojauttamaan se sopivissa erissä kiukaalle, mutta ei taida sähkötyöt olla sitä luokkaa, että ilman sähköiskua selviäisi...jospa kuun lopussa tekisi appelsiinipuun oksista vihdan ja katsoisi miten kehonrakentajilla hymy hyytyy..=D

Koti-ikävä

Olen selvinnyt koko Espanjan vuoden ilman koti-ikävää. Se iski menneellä viikolla. Paluu Italiasta kotiin sai jonkun läikähdyksen aikaiseksi: kotiin. Minun kotinihan on Suomessa!

Feria-viikko oli myös jonkinlainen vedenjakaja: nyt alkaa loppuluisu kesään. Kesäkuussa päättyy Erasmus-vaihtoni, päättyy vuokrasopimukseni, päättyy ESAD-kouluni opetus.

Itseasiassa opetus päättyy puolivälissä keskuuta. Lämmön takia se voi päättyä vielä hiukan aiemminkin - siis jos on niin kuuma, ettei voida opettaa. Täällä kuuma tarkoittaa siis yli +40 C. Kuumuuteen on varauduttu niin, että kaikki kokeet pidetään jo toukokuun aikana. Ja toukokuun lopusta alkaen jatkavat opiskelijat tekevät yhtä suurempaa teatteriproggista, johon minä en enää osallistu.

Olen helpottanut koti-ikävääni siten, että soitin äidille. Lisäksi otin skypen aktiivisempaan käyttöön ja perjantaina sotin sitten ilmaisen skype-puhelun Juhalle Nurmoohi! Juhan kanssa juteltiin pitkään ja Juha heti innostui haaveilemaan, että josko lähettäisin hänelle ilmakuivatun kinkunkoiven! On tulossa 40v synttärit ja mikäs sen komiampaa olisi kuin vuolla espanjalaista kinkunkoipea vierahille, pohjalaisen maatalon porstuassa. Tutkitaan asiaa! Koti-ikävä helpotti kummasti kun näköpuhelun kautta ykskkaks siirryin Juhan ja Liisan huusholliin kinkunkoipiasioihin. Traktorillakin oli jo pelloilla käyty. Ja kirkkoherranvaalit tuloo.

Lauantaina soitin skypepuhelun Tommille, Helsinkiin. Tommi zoomasi kameran ikkunasta ulos, kohti kotiani, hehehe! Tuttu Helsingin illanhämy, toukokuun valkea ilta, suomensininen taivaanranta, kesäntekevä toukoilta...tuntuipas hyvältä!  Tomminkin kanssa puhuttiin pitkään. Tommi veikkasi, että kahdessa-kolmessa viikossa minulle sitten tulee Espanja-ikävä jahka nyt Helsinkiin pääsen.  

Torstain skype-puhelu meni Annalle ja Sampolle ja 2½ v. kummipojalle. "Mikon huoneessa", oli kummipoika nimittänyt vierashuonetta:)!

Italian matkatuliainen, vatsatauti, on onneksi jo parempaan päin. Vähän kurjaahan sitä on ulkomailla sairastaa - silloin sitä kaipaa kotiin, omaan kotiin.

Ostin lentolipun kotiin. Ensi kuussa olen  jo kotona! Se on PIAN.

Kahden viikon kuluttua tulee Tuomas, opiskelutoverini Metropoliasta. Siitä kahden päivän päästä tulevat Tuija, Terhi, Maarit, Tinke ja Marko - viisi muuta opiskelutoveriani! Odotan teitä kovasti. Olette sydämellisesti tervetulleita! Ette tiedäkään, kuinka kaipaan sitä, että voi puhua suomea!

Sevillan maamerkki, suomalaispuusta tehty näköalatasanne Plaza del Encarnacionilla.

On siis tullut aika haaveilla...omasta kodista, tutuista kulmista, ihmisistä joita ei ole nähnyt aikoihin...minä niiiiiin aion:

• nauttia kesä-Hesasta, polkupyörän kyydissä
• ostaa ensitöikseni kausikortin Stadikan maauimalaan (kuten jo 15 vuoden ajan olen tehnyt: tällä kertaa tosin kuukauden normaalia myöhemmin)
• tavata teitä lukemattomia tuttuja, ystäviä, perheenjäseniä, sukulaisia, opiskelu- ja työkavereita...
• levätä, toipua, kerätä voimia viimeiseen opiskeluvuoteen ja alkavaan työvuoteen
• kirjoittaa opintoraportit
• heittää fillarin skodan perään ja kiertää Suomi vaikkapa reittiä Loviisa-Imatra-Savonlinna-YläSavo-Seinäjoki-länsirannikko-Tampere
• mennä yhden kaverin kanssa Turkuun astui kesäteatteria katsomaan, sillä siellä Peppi Pitkätossun isänä nähdään Remu Aaltonen!
• pestä ikkunat ja matot, pakastaa mansikat
• puhua naapureiden kanssa espanjaa, sillä meidän yhteinen projetimme "autotallissa espanjaa" onkin ollut talven ajan tauolla
• mennä parturiin ja kertoa kaiken (saakohan sieltä pitkiä aikoja, esim. 3 tuntia heheh?)
• kyläillä Nastolassa, Lahdessa, Hollolassa jne
• ottaa lungisti, olla suunnittelematta liikoja
• käydä tervehtimässä lähikaupan kauppiasta; onkin jo ikävä oman kaupan väkeä ja hyllyjärjestystä!

Skenografian koulutusohjelma

Skenografian nelivuotinen opetusuunnitelma

Koulussamme on toinenkin linja, skenografian eli lavastus- ja puvustustaiteen koulutusohjelma. Kovin paljoa en tulevien lavastajien/ puvustajien koulutuksesta tiedä, mutta tässä eräänä päivänä kovasti näyttivät jotakin lavastusta väsäävän:

Rosen-metodi

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -tutkinnon opetussuunnitelmaan kuuluu kolme 12 opintopisteen mittaista opintoprojektia (projektiopinnot 1, 2 ja 3). Niissä opiskelija syventyy johonkin sellaiseen alan osa-alueeseen, josta on erityisesti kiinnostunut.

Valitsin Rosen-menetelmän yhdeksi projektiopintojeni aiheeksi. Kipinä tähän tuli Ida-Lotta Backmanin meille pitämästä Keho&mieli -opintojaksosta. Koin kurssin merkittävän oivalluttavana ja tahdoin jatkaa keho-teeman parissa. Idea nimenomaan Rosenista syntyi, kun toissa vuonna puhuttiin hyvän ystäväni Anne-Marin kanssa silloisesta ajankohtaisaiheesta eli psykoterapiakoulutuksen tulevaisuuden näkymistä ja psykoterapioiden KELA-korvattavuudesta. Anne-Mari kertoi trauma- ja kriisiterapioista ja kehollisten muistumien merkityksestä niissä. Kuin ohimennen innostuttiin molemmat pohdiskelemaan Marion Rosenin luomaa Rosen-terapiaa ja sen mahdollisuuksia. Ennen kuin oikein huomasinkaan, olin saanut Anne-Marilta muutaman kirjavinkin ja valinnut opintoprojektini aiheen: Rosen-menetelmän käyttö näyttelijäntyön välineenä.  

Projektiopinnot (12 op) ovat syventäviä opintoja, joissa opiskelija laatii opintosuunnitelman ja hyväksyttää sen koulutusohjelmassa. Koulutusohjelma nimeää opinnoille ohjaavan opettajan ja opiskelija aloittaa opintojaksonsa suunnitelmansa mukaisesti. Projektiopinnot tuottaa paitsi esityksen, myös kirjallisen raportin. Opintojakson kuluessa opiskelija saa ohjausta ohjaavalta opettajaltaan.

Innostuin rakentelemaan Rosen-projektistani aika monipolvisen paketin: omaehtoista kirjallisuuteen tutustumista, vertaistyöskentelyä alaa ja aihetta tuntevan ammatti-ihmisen kanssa, omakohtainen tutustuminen Rosen-terapiaan, esityksen valmistamisen prosessi ja kirjallinen raportti. Jo alun alkaen koulutusohjelman palaute oli, että aika paljon olen suunnitellut 12 opintopisteen suoritukseksi. Ryhmämme vastuuopettaja ehdotti, että jos aihe kiinnostaa, jatka siitä sitten opinnäytetyöksi. No, aika iso on ollut kakku - mutta kiintoisa, maistuva.

Olen nyt edennyt siihen vaiheeseen, että kasaan Rosenista jotain esitykseksi. Olemme sopineet ohjaavan open kanssa, että voin tehdä sen täällä Espanjassa - muutenhan se siirtyisi ensi syksyyn saakka. Kirjallisuuteen olen tutustunut ihan kohtuuhyvin ja eittämättä tehnyt muistiinpanoja jo sillä silmällä, että ehkäpä tästä tulee vielä opinnäytteenikin aihe? Omakohtaisen tutustumisen, viisi kertaa Rosen-terapiaa, tein viime vuoden keväänä ja kesänä Helsingissä. Kokemus oli jännittävä ja hyvin myönteinen.     

Nyt kasaan tutustumismatkastani Rosen-menetelmään (ja sen käyttömahdollisuuksiin) esitystä, jotain näyttämölle, esityksellisen tutkielman - tai ainakin sinne suuntaan haparointeja. Olen rekrytoinut kuusi espanjalaista ensimmäisen vuoden näyttelijäopiskelijaa mukaan. Aion myös itse esiintyä mukana. Esityksellä on jo hahmo ja runko, harjoiteltukin on osia. Eiköhän siitä jotain synny estradillle asti, lähiviikkoina:)

Foto Copyright: http://www.valladoliddeporte.es/fasciculo/2012/01/expresion-corporal-15

Feria

Sevilla on juhlinut viime viikon Feriaa. Parturi kertoi, että vanhastaan Feriaan on valmistauduttu koko talven yli: on hankittu tai tehty uusi puku. Monelle sevillalaiselle uuden puvun teettäminen on ollut niin suuri investointi, että andalucialaisilla pankeilla on jo vuosikymmeniä ollut lainavalikoimassaan myös ferialuotto. Hulppean puvun hintaa on sitten saanut seuraavan 12 kk lyhentää pankilleen.



Sevillan Feria. (Foto copyright: wikimedia.org)

Hulppean Feria-portin oli kaupunki nytkin pykännyt juhla-alueen laitaan. Liekö käy niin, että suomalaiset veronmaksajat saavat sen vielä omakseen? Espanjan taloustilanne on kehno ja Andaluciassa uidaan vielä syvemmällä. Kesken syvän laman heitetään viikko vapaalle ja juhlistetaan kevättä. Andaluciassa osataan ottaa rennosti!  

Jos tuo Feria-portti tulee kreikkalaiseen tapaan suomalaisveronmaksajien kustannettavaksi, ehdotan, että laivataan se Suomeen ja siirretään Suonenjoen mansikkapitäjän laitamille mansikkaportiksi!

Suomalaisten taloudenpitoa täällä ihaillaan ja se on usein lempipuheenaihe, kun joku kuulee minun olevan Suomesta. Suomea suorastaan romantisoidaan, "teillä on kaikki niin hyvin" ja "teillä on rahaa", "Suomessa on rahaa". Ehkäpä lamaan sukeltavalle kansalle on tärkeää, että jossain on olemassa se  "Unelmien Ameriikka" tai Suomi, jossa kultakaivokset odottavat rohkeaa? Olen alkanut vastailemaan, että suomalaiset kyllä tekevätkin töitä kovasti ja meiltä on kaikki pyhäpäivätkin siirretty pidettäviksi viikonloppuina.

Ferian juhla-alue on jo hiljennyt ja isot rekat kuskaavat kojuja ja koristeita varastoon.

Andalucialaisten työkulttuurista varsinkin katalonialaiset vitsailevat taajaan. Vanhastaanhan virka-aika on alkanut siinä jossain 8-9 maissa ja jatkunut jonnekin 13 huitteille. Sitten on vetäydytty siestan viettoon ja kotiin perheen kanssa syömään, kunnes taas klo 16-17 on palattu töihin ja jatkettu klo 20-21 saakka. No katalaanien mielestä andalucialainen menee töihin kyllä siinä jossain klo 9 huitteissa, mutta vain kurkkaamaan työpaikalleen, sillä kunnon andalucialainen on jo sopinut puoli kymmeneksi aamiaisen johonkin lähikorttelin lukuisista aamiaispaikoista. Kotonaanhan espanjalaiset eivät aamupalaa juuri syö, vaan se perinteisesti syödään aamupäivällä työtovereiden tai muiden työkontaktien seurassa. Aamiaisella sitten verkostoidutaan ja hoidetaan kuulumistenvaihdot ja jos aamiainen venähtää, kello onkin jo lähemmäs 11 kun ehditään työpaikalle. Sitten sitä pitääkin jo valmistautua kotiinlähtöön, sillä siestan takia kaupunki ruuhkautuu kotiinpalaajista ja ajoissa lähtenyt ehtii ruuhkan alta kotiin ajoissa. Ja illalla..niin joo, ei kai sitä nyt ihan jokainen ihan joka ilta palaakaan töihin?

Niin tai näin, Välimeren maissa on vähän sydäninfarkteja ja itsemurhia. Ehkäpä se korreloi leppoisan elämänrytmin ja tunteiden esittämistä rohkaisevan arjen kanssa?