Ollaan melkein-Afrikassa. Helsinkiin täältä on 3800 km, vähän enemmän kuin Nigeriin. Huomattavasti lähempänä ovat Marokko, Algeria, Valencia ja Etelä-Portugal. Kultturillisesti ollaan kyllä kovin kovin etelässä, monessa asiassa afrikkalaiset tavat ovat lähempänä kuin pohjois-eurooppalaiset.
 |
| Vuokrataan 550 e Macarenan alueella Valoisa täysin kalustettu huoneisto, kolme huonetta, kph, avokeittiö, terassi josta näkymät San Nicoláksen puistoon. |
Andalusialaisia muotoseikkoja ovat viralliset paperit, leimat ja allekirjoitukset. Niitä jonotellessa menee helposti päivä jos toinenkin, jokaiselta oppijalta joka vuonna, monta kertaa.
Tänään piti olla koululla ohjelmaa, mutta eilen illalla alkoi varmistua, että kaikki peruuntuu, sillä täksi päiväksi tuli lakkopäivä. Koulut ja työpaikat sulkeutuivat, julkinen liikenne meni poikki ainakin osittain jne. Kävin kyllä koululla, jota pidettiin muutaman työntekijän voimin avoinna. Muutama opettaja ei ollut lakossa, joten pari ryhmää oli talossa pari tuntia kerrallaan. Kaikki entisten opiskelijoiden tapaamiset peruttiin myös, sillä ihmiset eivät päässeet liikkumaan tai tuli muita vaikeuksia. Tätä tämä on, Espanjaa, Sevillaa.
Tapasin kuitenkin joukon viime vuotisia kanssaopiskelijoita: Dalin, Irenen, Isan, Victorian, José Marian, Carloksen ja Carmenin. Myös muutamia opettajia jututin tänäänkin. Koulun kuulumiset voisi kai tiivistä sanoihin "lama puree". Opettajia on vähennetty, rahaa ei ole jne. Viime vuoden Erasmus-koordinaattorina toiminut ope ei enää ole talossa, joten sitä postia hoitaa ymmärtääkseni Joaquim, akrobatian ope, joka puhuukin loistavaa englantia. Opiskelijoiden taloustilanne on mutkistunut entisestään: valtion opintotuen kaltainen apurahajärjestelmä on joutunut säästökohteeksi ja rahamäärää on leikattu isosti. Yhä harvempi opiskelija saa tuen, joka on yhä pienempi/ hlö. Ja lukuvuosimaksut ovat nousseet. Opettajien lomautuksista huhutaan jo.
Viime vuotiset neljä ekan vuoden opetusryhmää on sekoitettu keskenään. Jäljelle on jäänyt kolme ryhmää, sillä osa on jättänyt opinnot kesän aikana kesken tai eronnut koulusta. Kuulin myös, että Antonio ei olekaan RESADissa vaan yksityisessä teatterikoulussa Madridissa. RESADiin on kuulemma kovin vaikea päästä - kuten meikäläiseen TEAKiin, luulen. Avelino oli yrittänyt ekan Sevillan ESAD-vuotensa jälkeen ihan pääsykokeen kautta RESADiin, muttei ollut päässyt hänkään. Tämä kaikki kertonee myös Sevillan koulun tilanteesta: sisään taitaa päästä aika helposti, opiskelijoita otetaan paljon, moni jättää kesken. Aika moni opiskelee myös jotain toista tutkintoa tai on jo tehnyt alle jonkun toisen tutkinnon. Kun ei ole töitä, pitää opiskella.
Huomenna Madridiin! Toivottavasti junat kulkevat eikä ole mitään lakkoa. Yleislakko kai on vasta ensi kuun puolelle suunnitteilla. On ollut kiva viikko, mutta nyt tekee jo mieli jatkaa matkaa. Hei hei Sevilla! Minä tulen taas joskus!
Ps. Vanha kunnon Mohammed tarjoili taas hyvät sapuskat, pieteetillä suositteli ja ehti aina ennen kuin ehdin ajatellakaan...tuomaan mitä milloinkin, korjaamaan astioita pois jne. Kymmenen euron Menu del dia sisälsi tänään pinaattimuhennoksen, miekkakalaa salaattipedillä ja jälkiruoaksi paahtovanukas. Palan painikkeena erityisesti minua varten haettu kylmä kuiva andalusialainen valkoviini (lasillinen, kuuluu hintaan).
Ps2. Allun kanssa on istuttu parina iltana Alamedan terassilla ja muitakin tuttuja ehdin tavata. Santa Justan kuntoklubilla tervehdittiin kohteliaasti. Ja muutenkin...täällähän tämä on pysynyt, pysynee vastaisuudessakin. Kiitos Sevilla. Ja hei hei!
 |
| Kadun toisella puolella on flamencosali, josta kaikuu kengänkorkojen kopse iltäyöhön asti. |
Tapasin kuitenkin joukon viime vuotisia kanssaopiskelijoita: Dalin, Irenen, Isan, Victorian, José Marian, Carloksen ja Carmenin. Myös muutamia opettajia jututin tänäänkin. Koulun kuulumiset voisi kai tiivistä sanoihin "lama puree". Opettajia on vähennetty, rahaa ei ole jne. Viime vuoden Erasmus-koordinaattorina toiminut ope ei enää ole talossa, joten sitä postia hoitaa ymmärtääkseni Joaquim, akrobatian ope, joka puhuukin loistavaa englantia. Opiskelijoiden taloustilanne on mutkistunut entisestään: valtion opintotuen kaltainen apurahajärjestelmä on joutunut säästökohteeksi ja rahamäärää on leikattu isosti. Yhä harvempi opiskelija saa tuen, joka on yhä pienempi/ hlö. Ja lukuvuosimaksut ovat nousseet. Opettajien lomautuksista huhutaan jo.
Viime vuotiset neljä ekan vuoden opetusryhmää on sekoitettu keskenään. Jäljelle on jäänyt kolme ryhmää, sillä osa on jättänyt opinnot kesän aikana kesken tai eronnut koulusta. Kuulin myös, että Antonio ei olekaan RESADissa vaan yksityisessä teatterikoulussa Madridissa. RESADiin on kuulemma kovin vaikea päästä - kuten meikäläiseen TEAKiin, luulen. Avelino oli yrittänyt ekan Sevillan ESAD-vuotensa jälkeen ihan pääsykokeen kautta RESADiin, muttei ollut päässyt hänkään. Tämä kaikki kertonee myös Sevillan koulun tilanteesta: sisään taitaa päästä aika helposti, opiskelijoita otetaan paljon, moni jättää kesken. Aika moni opiskelee myös jotain toista tutkintoa tai on jo tehnyt alle jonkun toisen tutkinnon. Kun ei ole töitä, pitää opiskella.
Huomenna Madridiin! Toivottavasti junat kulkevat eikä ole mitään lakkoa. Yleislakko kai on vasta ensi kuun puolelle suunnitteilla. On ollut kiva viikko, mutta nyt tekee jo mieli jatkaa matkaa. Hei hei Sevilla! Minä tulen taas joskus!
Ps. Vanha kunnon Mohammed tarjoili taas hyvät sapuskat, pieteetillä suositteli ja ehti aina ennen kuin ehdin ajatellakaan...tuomaan mitä milloinkin, korjaamaan astioita pois jne. Kymmenen euron Menu del dia sisälsi tänään pinaattimuhennoksen, miekkakalaa salaattipedillä ja jälkiruoaksi paahtovanukas. Palan painikkeena erityisesti minua varten haettu kylmä kuiva andalusialainen valkoviini (lasillinen, kuuluu hintaan).
Ps2. Allun kanssa on istuttu parina iltana Alamedan terassilla ja muitakin tuttuja ehdin tavata. Santa Justan kuntoklubilla tervehdittiin kohteliaasti. Ja muutenkin...täällähän tämä on pysynyt, pysynee vastaisuudessakin. Kiitos Sevilla. Ja hei hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti