Menolippu kotiin!

Havahduin.

On vappu, tulee toukokuu. Kesäkuussa päättyy vaihtoni, joten on aika ostaa lentolppu Helsinkiin, jos mielii edullisesti saada. Pienen pähkäilyn jälkeen varasin lipun ja parille matkalaukulle tilaa. Kesäkuuhan on ihan pian!

Onkin jo kotikaipuu...ei yhtään hullumpi ajatus palata Suomeen ja siihen elämään, joka siellä odottaa!

"Pääsiäisviikon maanantaihin vain 348 päivää", lasketaan lähipaarin liitutaululla.

"Koska onnellisuus on tehty pienistä asioista: pienestä huvijahdista, pienestä kartanohuvilasta, pienestä tuurista..."

Italia

Italian loma.

En jaksanut ruveta stressaamaan Italiaan matkustamisesta. Nappasin laukun kainaloon, menin Santa Justan kuntoklubille uimaan ja hyppäsin sen päätteeksi viereiseltä pysäkiltä lentokenttäbussiin.

RyanAirin koneessa saa hakea istumapaikkansa mistä tahtoo. Ilmeisen tehokas tapa saada matkustajat ajoissa lähtöportille - ainakin italialaiset olivat hyvissä ajoin jonossa. Jos mahdollista, vielä espanjalaisiakin vilkkaampi puheensorina ja hyväntuulinen nauru kaikui koko kolmen vartin jonotuksen ajan.

Bolognassa toiseen lentokenttäbussiin ja - ah, Italia! Jo lentokenttäbussissa näki katsomattakin, ketkä ovat italialaisia. Italialainen on kotonaan myös lentokenttäbussissa. Iltapala hotellin naapuripizzeriassa oli elämäni paras pitsa, ei voi muuta sanoa.

Aito Quatro Stagioni. Olympiastadionin kuularingin kokoinen, ei lautaselle mahtunut.

 

Bolognan kevät

Fillaroin Bolognan keskustan laidalla nousevalle korkealle mäelle, josta aukesikin hulppea näkymä kaupunkiin.

Pari päivää Bolognaa tutkailtuani - hotellin fillarilla - pyyhälsin pikajunalla tunnissa Riminille, saapasmaan itärannalle. Sieltäkin olin buukannut huoneen hotellista, joka mainosti ilmaisia polkupyöriä.

Viikonloppuna tapasin 6 vuoden takaa tutut, samalle espanjan kielikurssille Kataloniassa osallistuneet italialaiset Annan, Chiaran, Giadan ja Saran. Ihan kuin ei mitään kuutta vuotta olisi ollutkaan välissä - jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Puhuttiin lähinnä espanjaa ja oivalsin, että on kielitaitoni kyllä kehittynyt. Juuri nyt onkin hauska kommunikoida espanjaksi niiden kanssa, jotka puhuvat espanjaa vieraana kielenä. Andalucialaisten nopeata espanjaa on yhä työlästä seurata.

Italialaisten kanssa kuljeskellessa Riminin rantoja, tulin taas samaan tulokseen kuin kuusi vuotta sitten: elämä olisi hyvin helppoa, jos olisi aina seurassa neljä italialaista kaunista nuorta naista! Täydestä ravintolosta löytyy aina vapaa pöytä, väärin parkkeerannut etsii uuden parkkipaikan jne. Hehe. Italialaiset etsivät loistavat ruokapaikat, parhaan rannan, monikerroksisen ravintolaterassin näköalapöydän. Olipas taas hauskaa tavata.

Giada ja Chiara (Foto Copyright: Sara Chiarucci 2012)

Anna, Chiara, Giada (Foto Copyright: Sara Chiarucci 2012)

Sara ja Anna (Foto Copyright: Sara Chiarucci 2012)

Giadan kanssa Riminin Nettunon terassilla. Minulle oli uusi asia, että italialaiset pubit ja ravintolat tarjoavat "happy hourin" aikana (noin klo 15-19) kaikille juoman ostaville asiakkailleen italailaisen snacks puffet -pöydän. Siis italialaisia herkkuja, vrt. Espanjan tapakset. (Foto Copyright: Sara Chiarucci 2012)

Helle tuli

Lämpötila kipusi suomalaisen hellerajan ylle. Kesäisestä kaupungista tuli kännykameralla otettua muutama kuva:

Puut kukassa

Nervionin kaupunginosan lukuisista puistoista yksi.

Keidas keskellä Sevillaa. Ja keltaisia kukkia niitty täynnä, kuin voikukkia!

María Luisan puistosta

Plaza de Españan ympäristössä

Jokivarsi

Onnea!

Alvaro kävi kylässä ja kertoi iloiset perheuutiset: hänen 10 kk vanha esikoistyttärensä saa...saa...saa...ei siskoa eikä veljeä...vaan sedän tai tädin! Kaksikymmentäyksivuotiaan Alvaron 37-vuotias (!) äiti siis odottaa lasta, joten Alvaron koko suku on nyt iloisella ja odottavaisella mielellä.

Alvaro kertoi, että äidillä oli vielä sen verran nuoruutta elettävänään Alvaron ollessa pieni, että Alvaro muuttikin mummolle asumaan. Ja asuu vieläkin, vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Ja mummon äitikin asuu heillä nyt. Mummon äidistähän oli viime vuonna tullut isoisoisoäiti!

Sanoin Alvarolle, että sinun tuurillasi se on tyttö. Saat siskon kun tytär, vaimo, äiti, isoäiti ja isoisoäitihän sinulla jo onkin!

Luonnonlapsiahan nämä andalucialaiset ovat. Andalucia on 20 km Afrikasta pohjoiseen. Suomea lähempänä ovat mm. Marokko, Alreria, Tunisia, Libya, Egypti, Länsi-Sahara, Mauritania, Tsad, Nigeria, Guinea, Norsunluurannikko, Ghana, Nigeria, Senegal, Liberia, Sierra Leone...

Siinä sitä lapsi lukee sarjakuvaa tädilleen - ja vielä nuorempi setä istuu turvallisesti sylissä:D?

Akrobatiaa

Sevillan valloittaa toinen keväinen juhlaviikko, Feria. Kevään kunniaksi juhlistetaan virallisesti tiistaista alkaen, mutta monella on koko viikko lomaa. Niin meilläkin. Perjantaina oltiin jo lomatunnelmissa, väsyneitäkin lie. Tecnica Vocalin tunneilla andalucialainen veri alkoi näemmä lämmetä yhdessä ryhmätehtävässä. Eikä aikaakaan kun 13 hengen ryhmämme seisoi keskilattialla tiiviissä ringissä ja oli tiukan debatin aika. Minä, Emma-ope, Dal ja ehkä joku muukin vähän hymyilimme. Jeeves eli José María kävi kuumana, samoin Carmen, Avelino, Francisco, Antonio, Mercedes ja joku muu. Kädet heiluivat ja puhetta piisasi. Putosin aika nopeasti kärryiltä kun puebloista kotoisin olevat kiihdyksissään alkoivat puhua nopeammin ja nopeammin.   

Semana Santan kulkijoista kuitenkin tämä kuva vielä.

Emma yritti pari-kolme kertaa saada riitaa  -  korjaan keskustelua, kuten täällä asia nähdään  -  poikki, mutta luovutti ja teki ainoan järkevän asian mitä tehtävissä on: antaa keskustelun mennä päätökseensä. Ja kyllä se kymmenessä tai viidessätoista minuutissa päättyikin jonkinlaiseen välitulokseen. Tuli rauha ja jatkoimme työskentelyä. Oli se ollutkin aikamoista huutoa kun 5-6 ihmistä puhuu tuohduksissaan samaan aikaan, kädet käyvät ja muut pitelevät tuohtuneita aisoissa ja lepyttelevät, taputtelevat, silittelevät ja rauhoittelevat.

Lomaa edeltävien vihoviimeisten tuntien päätteeksi esitimme kolmen hengen ryhmissä valmistamamme pyramidit, akrobatiapatsaat, Martí-opettajalle Expreción Corporalin tunneilla. (Sain tämän nyt jotenkin kuulostamaan helpommalta kuin mitä se oli: akrobatiapatsaita on nyt hiottu yli kuukausi, ennalta sovituissa  3 hengen ryhmissä.) Näyttökoe oli osa näyttelijän opetussuunnitelmaa, johon minutkin on nyt näemmä ihan luontevasti vedetty mukaan. Ryhmäni ilahdutti minua jo alusta alkaen: Alejandro ja José María. Oli helppoa ehkä juuri tuon ryhmän takia. José organisoi aika nopeasti sen, mitä tehdään. Alejandro kiipesi rohkeasti selkääni Josén ohjeista välittämättä.

Meidän pyramidista ei kuvaa tullut, mutta tätä tyyliä, tätä tyyliä..

Pienten andalucialaisten kanssa meikäläisen kokoinen äijä sai ihan hyvän akrobatiapatsaan aikaan! José ja Ale ovat taitavia, joten osakseni jäi olla todellakin se joka kannattelee tasapainoa. Onhan näitä harjoiteltu koko talvi: kehonhallintaa ja turvallista tekemistä. Lihaskuntokin on kiitettävästi kohentunut. Viimeisessä treeneissä otin ohjat ensikertaa käsiini ja ohjeistin Alea ja Joséa liikkeissämme nro 1 ja 2. Kolmonen oli ihan kohdillaan, mutta ykkösessä herrat eivät vielä uskaltaneet riittävästi, Alejandro varsinkaan. Vakuutin, että "nojaa ihan rohkeasti taaksepäin koko painollasi, sinä et kaadu etkä putoa, pidän kiinni. Painan sata kiloa joten et voi pudota, luota minuun". Ale luotti - ja vaikka  itse sanonkin, akrobatiapatsaamme olivat kyllä vaikuttavia leikittelyjä maan vetovoimalla, voimalla, painolla, notkeudella ja yhteistyöllä.

Los chinos

Espanjalaiskaupunkien kivijalkoihin, katutason liikehuoneistoihin siis, on viime vuosina syntynyt aivan uusi ilmiö: los chinos, kiinalaisputiikit. Sevillastakin taitaa olla turha hakea yhden yhtä korttelia, jossa ei olisi vähintään yhtä kiinalaisputiikkia. Kiinalaisputiikki on jonkinlainen yleiskioski, halpakauppa, pikkubasaari. Tarjolla on halpaa kiinalaista arkipäivän hyödykettä astioista paperitarvikkeisiin, leluista päivittäistarvikkeisiin, laukkuja, edullisia vaatteita, kenkiä, alkoholia, elintarvikkeita.

Lähibasaari, joka tuntuu olevan auki lähes aina ja joka pursuaa erilaisia tavaroita.

Kiinalaispuodit ovat auki aamuvarhaiselta iltamyöhään. Kun muut puodit, ruokakaupat, fruteriat (hedelmäkauppa), carneriat (lihakauppa), pasteleriat (leipomot) jne. menevät siestan ajaksi kiinni, kiinalaispuodit pysyvät auki. Joskus on näyttänyt siltä, että joku kiinalaisperhe asuu puodissaan tai sen takahuoneessa, mene ja tiedä. Aika usein kassakoneen takana päivystää kiinalaisperheen nuori, ehkä 16-vuotias tai 14-vuotias. Varmaan espanjalaisviranomainen on kiinalaiskaupat ratsannaut ja laittomia työntekijöitä ei ole, mutta perheen vesat kyllä auttavat töissä - kuten on tehty maailmansivu suomalaisesta maatalosta lähtien.

Hinnoittelu kiinalaisessa puodissa on yksinkertaista: ikäänkuin olisi haettu siestalla olevasta naapurikaupasta laatikollinen tonnikalapurkkeja á 0,55 e ja pantu ne hyllyyn hintalapulla 1,50 e. Tai satamaan ajanut laivalastillinen kiinalaiskattiloita miljoonaan basaariin jaettuna ympäri Espanjan...  Kauppakin käy kuin siima, sillä tuskin niitä kauppoja muuten olisi jokaikisen espanjalaiskaupungin jokaikisessä korttelikivijalassa. Vaikka moni espanjalainen kyllä kiinalaiskauppoja boikotoikin: ne ovat osa Kiina-ilmiötä, ne rikkovat ainaisella aukiolollaan espanjalaisyhteiskunnan perinteitä, vievät töitä espanjalaisilta jne.

Kiinalaispuodin valikoima on lähes yhtä laaja kuin kuuluisassa Seinäjoen Tavara-aitassa, mutta laadussa häviää kovasti.

Kiinahan oli kehitysmaa vielä 10 v sitten! Nyt jo Nalle Wahlrooskin pelkää kiinalaispankkien alkavan valloittaa Euroopan talousmarkkinoita. Kun joku vielä tasaisi tätä omaisuuden ja hyvinvoinnin epäsuhtaa siten, että amerikkalaisilla ei enää olisi varaa syödä itseään 300-kiloisiksi eikä teettää muodissa olevia kosmeettisia leuan kirurgisia leikkauksia (kuulemma uusin muotivirtaus, rasvaimut ja valkaistut hampaat on niin nähty). Samaan aikaan kuitenkin kymmenet miljoonat ihmiset elävät nälänhädässä. Kiina tulee - oletko valmis?

Ps. Miksi aina sama tavoite, talouskasvu? Eikö mieluummin vaikka henkinen kasvu? Hitaammin, vähemmän -liike? Vähän on kaunista. Hidas on laatua.

Italia, Italia, Italia...

Nyt mennään kerrokseen -6, sukelletaan alitajunnan kanssa kilpasille: koko kevään - jo talvesta alkaen - ystävämme, kaikkien taiteentekijöiden luottotoveri, Tajunnan Ali, on kutsunut minua Italiaan. Espanjasta Italiaan. Huimaa. Jännää. Kutkuttava tunne.

Italiaa on tullut tasaisin väliajoin ovista ja ikkunoista. Niinpäs sitä sitten on mentävä. Sevillasta on suoralentoja moneen Europan kaupunkiin. Amsterdamin ja Pariisin lisäksi halpalentoyhtiöt Vueling ja Ryan Air lentävät suoria lentoja Bolognaan, kuinka ollakaan. Muutama tunti, 1500 km, samalla hinnalla mitä maksaa VR:n junakyyti Helsingistä Seinäjoelle.

RyanAirin halpalennot Sevillasta

Vuelingin halpalennot Sevillasta

Varasin lennon ensi maanantaiksi. Olen Bolognassa ma-ke, jolloin siirryn 120 km päähän Riminille. Siellä sujuu loppuviikko. Vapuksi takaisin kotiin Sevillaan.  Ensi viikkohan on koulusta lomaa, sillä sevillalaiset juhlistavat Feriaa.

Italian matkan suunnittelu Ali Tajunnan kanssa on ollut lystikästä ja vaivatonta. Neljä ystävätärtäni Bolognasta, Anna, Sara, Giara ja Clara asuvat tätä nykyä Forlimpopolissa, Bolonian ja Riminin puolivälissä. Tapaamme viikon päästä ja uskoakseni he organisoivat ohjelmaa sille viikonlopulle.

Mutta ettei vaikeaksi menisi, espanjan kielikurssillemme saapui viime viikolla uusi opiskelija, italialainen Irene. Kysyin heti, että mistä päin hän on. - Bolognasta! Irene kirjoitti minulle pitkän listan suosittelemistaan vierailukohteista Bolognassa:

• baareja
• Osteria del Sol
• Camera Sud
• Tamburini
• ravintoloita
• bolognalaisesta keittiöstään tunnettu Da Vito
• trattoria Pane e panelle
• pizzeria Spaccanapoli
• Gli Ambasciatori
• osteria del Broccaindosso 
• aamiaiskahviloita
• pasticceria Pallotti
• pasticceria D´Azeglio
• jäätelöpaareja
• Gelatauro
• Sorbetteria

...ja lopuksi muutaman nähtävyydenkin Irene mainitsi, vaikka tuossahan ne tärkeimmät tulikin jo lueteltua: Santo Stefanon kirkko, Rizzolin sairaalan lähellä kirkon torni (mirador=näköalapaikka?), Euroopan vanhin yliopisto, anatomian museo, kaunis kaupunginosa Ghetto Ebraico. 

Minua vähän hymyilyttää tuo Irenen lista: yksi A4 täynnä erilaisia ravintoloita kuvailuineen, että missä vaiheessa minnekin ravintolaan mennään. Jossakin tarjotaan vain juomaa, joten kaikki hakevat läheisestä mercadosta sitten syömäpuolen ja menevät "piknikille". Toisessa taas on kuuluisat briochet ja kolmannessa toimii myös kirjakauppa. Lopuksi toki on muutamalla rivillä kaupungin nähtävyyksiäkin mainittu.

Internetin ihmeellisessä maailmassa tutustuin toiseenkin bolognalaiseen, jonka kanssa sovimme menevämme kahville tiistaina, Bolognassa. Ja ettei vaan unohtuisi Italian matkaan valmistautuminen, eilen bussissa kaksi italialaista ryhtyivät kyselemään tietä hotellilleen. Toinen oli Bolognasta.