Los chinos

Espanjalaiskaupunkien kivijalkoihin, katutason liikehuoneistoihin siis, on viime vuosina syntynyt aivan uusi ilmiö: los chinos, kiinalaisputiikit. Sevillastakin taitaa olla turha hakea yhden yhtä korttelia, jossa ei olisi vähintään yhtä kiinalaisputiikkia. Kiinalaisputiikki on jonkinlainen yleiskioski, halpakauppa, pikkubasaari. Tarjolla on halpaa kiinalaista arkipäivän hyödykettä astioista paperitarvikkeisiin, leluista päivittäistarvikkeisiin, laukkuja, edullisia vaatteita, kenkiä, alkoholia, elintarvikkeita.

Lähibasaari, joka tuntuu olevan auki lähes aina ja joka pursuaa erilaisia tavaroita.

Kiinalaispuodit ovat auki aamuvarhaiselta iltamyöhään. Kun muut puodit, ruokakaupat, fruteriat (hedelmäkauppa), carneriat (lihakauppa), pasteleriat (leipomot) jne. menevät siestan ajaksi kiinni, kiinalaispuodit pysyvät auki. Joskus on näyttänyt siltä, että joku kiinalaisperhe asuu puodissaan tai sen takahuoneessa, mene ja tiedä. Aika usein kassakoneen takana päivystää kiinalaisperheen nuori, ehkä 16-vuotias tai 14-vuotias. Varmaan espanjalaisviranomainen on kiinalaiskaupat ratsannaut ja laittomia työntekijöitä ei ole, mutta perheen vesat kyllä auttavat töissä - kuten on tehty maailmansivu suomalaisesta maatalosta lähtien.

Hinnoittelu kiinalaisessa puodissa on yksinkertaista: ikäänkuin olisi haettu siestalla olevasta naapurikaupasta laatikollinen tonnikalapurkkeja á 0,55 e ja pantu ne hyllyyn hintalapulla 1,50 e. Tai satamaan ajanut laivalastillinen kiinalaiskattiloita miljoonaan basaariin jaettuna ympäri Espanjan...  Kauppakin käy kuin siima, sillä tuskin niitä kauppoja muuten olisi jokaikisen espanjalaiskaupungin jokaikisessä korttelikivijalassa. Vaikka moni espanjalainen kyllä kiinalaiskauppoja boikotoikin: ne ovat osa Kiina-ilmiötä, ne rikkovat ainaisella aukiolollaan espanjalaisyhteiskunnan perinteitä, vievät töitä espanjalaisilta jne.

Kiinalaispuodin valikoima on lähes yhtä laaja kuin kuuluisassa Seinäjoen Tavara-aitassa, mutta laadussa häviää kovasti.

Kiinahan oli kehitysmaa vielä 10 v sitten! Nyt jo Nalle Wahlrooskin pelkää kiinalaispankkien alkavan valloittaa Euroopan talousmarkkinoita. Kun joku vielä tasaisi tätä omaisuuden ja hyvinvoinnin epäsuhtaa siten, että amerikkalaisilla ei enää olisi varaa syödä itseään 300-kiloisiksi eikä teettää muodissa olevia kosmeettisia leuan kirurgisia leikkauksia (kuulemma uusin muotivirtaus, rasvaimut ja valkaistut hampaat on niin nähty). Samaan aikaan kuitenkin kymmenet miljoonat ihmiset elävät nälänhädässä. Kiina tulee - oletko valmis?

Ps. Miksi aina sama tavoite, talouskasvu? Eikö mieluummin vaikka henkinen kasvu? Hitaammin, vähemmän -liike? Vähän on kaunista. Hidas on laatua.