Akrobatiaa

Sevillan valloittaa toinen keväinen juhlaviikko, Feria. Kevään kunniaksi juhlistetaan virallisesti tiistaista alkaen, mutta monella on koko viikko lomaa. Niin meilläkin. Perjantaina oltiin jo lomatunnelmissa, väsyneitäkin lie. Tecnica Vocalin tunneilla andalucialainen veri alkoi näemmä lämmetä yhdessä ryhmätehtävässä. Eikä aikaakaan kun 13 hengen ryhmämme seisoi keskilattialla tiiviissä ringissä ja oli tiukan debatin aika. Minä, Emma-ope, Dal ja ehkä joku muukin vähän hymyilimme. Jeeves eli José María kävi kuumana, samoin Carmen, Avelino, Francisco, Antonio, Mercedes ja joku muu. Kädet heiluivat ja puhetta piisasi. Putosin aika nopeasti kärryiltä kun puebloista kotoisin olevat kiihdyksissään alkoivat puhua nopeammin ja nopeammin.   

Semana Santan kulkijoista kuitenkin tämä kuva vielä.

Emma yritti pari-kolme kertaa saada riitaa  -  korjaan keskustelua, kuten täällä asia nähdään  -  poikki, mutta luovutti ja teki ainoan järkevän asian mitä tehtävissä on: antaa keskustelun mennä päätökseensä. Ja kyllä se kymmenessä tai viidessätoista minuutissa päättyikin jonkinlaiseen välitulokseen. Tuli rauha ja jatkoimme työskentelyä. Oli se ollutkin aikamoista huutoa kun 5-6 ihmistä puhuu tuohduksissaan samaan aikaan, kädet käyvät ja muut pitelevät tuohtuneita aisoissa ja lepyttelevät, taputtelevat, silittelevät ja rauhoittelevat.

Lomaa edeltävien vihoviimeisten tuntien päätteeksi esitimme kolmen hengen ryhmissä valmistamamme pyramidit, akrobatiapatsaat, Martí-opettajalle Expreción Corporalin tunneilla. (Sain tämän nyt jotenkin kuulostamaan helpommalta kuin mitä se oli: akrobatiapatsaita on nyt hiottu yli kuukausi, ennalta sovituissa  3 hengen ryhmissä.) Näyttökoe oli osa näyttelijän opetussuunnitelmaa, johon minutkin on nyt näemmä ihan luontevasti vedetty mukaan. Ryhmäni ilahdutti minua jo alusta alkaen: Alejandro ja José María. Oli helppoa ehkä juuri tuon ryhmän takia. José organisoi aika nopeasti sen, mitä tehdään. Alejandro kiipesi rohkeasti selkääni Josén ohjeista välittämättä.

Meidän pyramidista ei kuvaa tullut, mutta tätä tyyliä, tätä tyyliä..

Pienten andalucialaisten kanssa meikäläisen kokoinen äijä sai ihan hyvän akrobatiapatsaan aikaan! José ja Ale ovat taitavia, joten osakseni jäi olla todellakin se joka kannattelee tasapainoa. Onhan näitä harjoiteltu koko talvi: kehonhallintaa ja turvallista tekemistä. Lihaskuntokin on kiitettävästi kohentunut. Viimeisessä treeneissä otin ohjat ensikertaa käsiini ja ohjeistin Alea ja Joséa liikkeissämme nro 1 ja 2. Kolmonen oli ihan kohdillaan, mutta ykkösessä herrat eivät vielä uskaltaneet riittävästi, Alejandro varsinkaan. Vakuutin, että "nojaa ihan rohkeasti taaksepäin koko painollasi, sinä et kaadu etkä putoa, pidän kiinni. Painan sata kiloa joten et voi pudota, luota minuun". Ale luotti - ja vaikka  itse sanonkin, akrobatiapatsaamme olivat kyllä vaikuttavia leikittelyjä maan vetovoimalla, voimalla, painolla, notkeudella ja yhteistyöllä.