Rantalomalla Albufeirassa

Semana Santan vapaaviikko alkoi rantaloman merkeissä Portugalin Algarvessa, jonne täältä ajaa reilussa parissa tunnissa. Matkaa taisi tulla 230 km suuntaansa. Vuokrasin ensi kertaa Sevillassa oloni aikana auton! Olihan se juhlavaa, pikku Rellu, uusi, kevyesti kulki. Sevillan kaupunkipätkä oli kartanlukua, siksi vaikea kaupunki tämä on autoilla. Yksisuuntaisia on paljon ja pääsiäisviikon takia osa kaduista on suljettu.
Oli mukavaa ajaa autolla taas pitkästä aikaa. Vapaus...

Portugalin rajan ylitin huomaamatta, valtavaa siltaa pitkin mutta ilman rajamuodollisuuksia. Algarven maisemat olivatkin sitten yks kaks kojelaudan takana, autosta näki hyvin. Nettiostoksena varaamani hotellihuone rantaviivalta, Albufeiran hiekkarannan oikeassa päädyssä, oli edullinen, 51 e kolmelta yöltä. Se oli niin edullinen, että luvattu "parveke merelle päin" todella oli merelle päin - olkoonkin että parveekkeeni ja meren välissä oli kyllä vuori. Hyvänä puolena oli, että sikäli jos parvekkeelta olisi pudonnut, ei olisi käynyt kuinkaan, sillä maanpinta oli parvekkeen kaiteelta noin 20 cm päässä. 0-kerros, uima-altaan läheisyydessä. Hintansa väärtti!

ALbueira, ALgarve...arabihistorian hengessä huoneeni oviaukkokin oli saanut vaikutteita Välimeren eteläpuolen arkkitehtuurista?

Hotelli oli täynnä All inclusive -brittejä. Pieni ryhmä, liekö bussilastillinen, mutta sitäkin äänekkämpi meininki. Sateiset päivät eivät brittien hymyjä hyydyttäneet, britit ovat tottuneet. Hullunkurisia perheitä. Ensimmäisen portugalilaislounaani yhteydessä harmaantunut herra henkilökunnasta kohteliaasti ehdotti, että josko puhuisin englantia. Espanjaa he kyllä ymmärtävät jotenkin, mutta...historiallisista syistä...Portugal on Portugal ja täällä puhutaan portugalia...ja kun alusmaan asemessa...kuten teillä Suomessa Venäjän suhteen..ette tekään puhu venäläisten kanssa venäjää vaan englantia, eikö niin?

Albufeirasta itään

Mammilariahan siinä.

Britit alkoivat jo lomaviikkonsa alkajaisiksi muodostua pienehkössä hotellissa yhteisöksi. Tiistaihin mennessä brittiyhteisö oli ottanut suurinpiirtein selville sen, mistä päin itsekukin brittiperhe on. Ehkä ne kuulivat sen myös murteistaan, mene ja tiedä. Hotellin isossa aulassa istui joka ilta koko hotellinväki, keskenään jutellen, tuttavuutta tehden ja TV:n brittikanavia katsellen. Hotellin WIFI ylsi vain aulaan, joten siellä me nörtitkin sitten miniläppäreidemme kanssa seurustelimme. Minut oli nopeasti paikannettu "suomalaiseksi, joka asuu Espanjassa". En tiedä kuinka ne brittimummot (vrt. TV-sarjoista "Vielä virtaa" ja "Hyasinth Buket") senkin ottivat selville, mutta sana taisi kulkea. Juttelin Aaronin kanssa, joka oli step brotherinsa ja kaverinsa kanssa ensi kertaa lomailemassa Portugalissa -  ja ehkäpä  brittimummot olivat sitten kuulustelleet Aaronin.

 

Portugalilainen hotelli oli 80-luvun parhaat päivänsä jo nähnyt ja tainnut sittemmin siirtyä isolta ketjulta perheyrityksen haltuun. Laukunkantajiksi, paariapulaisiksi ja huoltotöihin hotelli oli tuottanut brassinuorukaisia, jotka tietysti taitavat portugalin kielen ja ovat ilmeisen motivoituneita työskentelyjaksoon Euroopassa. Uskaltaisin sanoa, että on ollut mistä valita - sen verran kovia työmiehiä tuntuivat olevan ja aina hymyssä suin tervehtivät hyvällä englannilla "meitä brittejä".  

Albufeiran hietaa

Jostain syystä innostuin brittiyhteisöstä ja sen ihmisyksilöistä paljon enemmän kuin ympäröivästä Algarvesta! Ehkä sateinen sää houkutti tutustumaan ihmisiin hotellilla pikemminkin kuin laukkaamaan ympäri Albufeiraa. Albufeiran upeaa hiekkarantaa kyllä kuljin joka päivä ja pikaisesti tutustuin myös vanhaan kaupunkiin. Sitten taas jo teki mieli palata "brittiolohuoneeseen" hotellin suureen aulaan. Siellähän oli tuolitkin järjestety samalla tavalla kuin aikoinaan oli Ryhmäteatterin katsomo yhdessä näytelmässä: tuolirivit vastakkain lattiatilan molemmin puolin. Silloinenkin kokemukseni oli, että sitä näkymää olisi katsellut puolitoista tuntia ilman mitään näytelmääkään!

Uima-altaallakin ehti lekotella aurinkoisina hetkinä