Voihan mascara!

Caracterisacionin eli maskeerauksen tunneilla siirryttiin tekemään kipsinaamioita.

Comedia del Arten ja espanjalaisen karnevaaliperinteen tutuksi tekemiä koko- ja puolinaamareita tehdään apteekista, la farmacia, saatavia kipsiharsorullia hyödyntäen. Sympaattinen opemme, Rosario, ilmoitti jo viikkoja sitten, että pääsiäisen jälkeisellä viikolla aloitetaan la mascaran tekeminen. Siispä kipsitöihin soveltuva vaatetutus ja tarveaineet mukaan.

Kuinka ollakaan, saavuin tykötarpeineni niin hyvissä ajoin ao. luokkaan, että olin ensimmäinen. Rosario valitteli tiukkaa aikataulua ja aloitti oppitunnin valmistelun kanssani: kipsiharsorulla kasvojen levyisiksi suikaleiksi, pyyhe, vaatesuojaus, vesiastia - ja heti kun muu ryhmä saapui, aloitti Rosasrio minusta: kasvojen yläosaan kostutettu paperikäsipyyhe ja se päälle vedessä kastellut kipsiharsosuikaleet yksi kerrallaan, tiiviiksi maskiksi. Sieraimet avoimiksi, lopuksi pystysuuntaisesti kasvojen molempiin sivuihin yksi suikale. Toinen kerros ensimmäisen päälle, varmista että naamioitava hengittää. Annetaan kuivua kymmenisen minuuttia kunnes naamio on valmis irrotettavaksi. Irrotettaan napakasti nyppäämällä, tarvitessa kitkutetaan irti ohimoista.

(Kuvan copyright: http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/33291/2083003.jpg)

Koska olin ensimmäinen, jäi varsinainen työskentelyn opetus pelkän audion varaan,  kuuloaistille. Kun se nyt sitten tuli Rosarion cordoballa (Cordoban murre) ja kiireellä, ilman työvaiheiden näkemistä...ei siitä nyt ihan kaikki jäänyt mieleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuitenkin. Joku (=Jeeves?) oli taluttanut minut tuoliin kuivumaan ja joku (=Jeeves) irrotti naamarini kymmenen minuutin kuluttua ja sanoi, että kannattaa mennä nyt sitten heti pesemään kasvonsa, sir. 

Siispä kaikki muuten hyvin tähän asti. Mutta  viikon päätteeksi, perjantaina, ruokapaussin aluksi Dal esitti minulle toiveen: "En ollut tiistaina koulussa, joten minun pitäsi nyt tehdä kipsivalu. Votko tulla avuksi?" Sen pidemmälle ajattelematta suostuin tietenkin ehdotukseen, sillä onhan Dal auttanut minua vähintään yhtä paljon kuin Jeeves eli Jose Maria.  Ei muuta kuin maskeerausluokkaan ja kipsitöihin.

Voi olla, että kahvihampaan kolottaessa tuli hätäiltyä ja kiirehdittyä. Voi myös olla, että ihan kaikki Rosarion cordobesilla annetut ohjeet (silmät sokossa seuraten) eivät tavoittaneet ymmärrystäni. Ja voi myös olla, että luihun Dalin kasvojen leveys ei ole yhtä mittava kuin omieni. Mutta että joka tapauksessa kaikki ei mennyt kuten Strömsössä. Dalin kipsinaamiota availtiin vähän pidemmän kaavan kautta, kaksilla saksilla, alakerran opettajainhuoneessa. Tukkaakin saattoi hiukan mennä, mutta sehän kasvaa takaisin, yritti lohduttaa eräs Sevillan parturiin tullut.