Näyttelijäopettajien opissa

Yksi hauska yksityiskohta tästä syksystä on näyttelijäopettajien tunneilla oleminen. Näyttelijätaustainen opettaja sivuuttaa kielimuurin helposti, sillä hänhän voi aina näyttää, näytellä. Opettajistamme ainakin kolme on tässä häkellyttävän hyviä: Antonio, Juan Antonio ja Martí.

Kerran Antonio, reilu 50-vuotias Expresion Corporalin opettaja, tahtoi sanojensa vakuudeksi vielä jostain syystä näyttää, miltä se näyttää jos joku tosiaan tulee treenisaliin flunssaisena pärskimään. Se oli uskomatonta, miten yli 50-v äijästä kuoritui muutamalla eleellä, asennon vaihdoksella ja ilmeellä 20v flunssainen tyttölapsi, joka kaulustensa takaa aivastelee! Taitavaa, ammattinäyttelijän otteella. Katsoimme koko ryhmä yhtä epäuskoisesti Antoniota, että miten se tuon teki. Se oli kyllä mykistävää. 

Kolme yötä jouluun ja kelit sen mukaan.

Juan Antonio, toinen Expresion Corporalin ope, reilu 50-v mies hänkin, taas hauskuuttaa meitä jatkuvasti tekemällä koomisia hahmoja. Juan Antonio opettaa mimiikkaa ja on todella taitava eleissään. Olo on toisinaan kuin olisi katsomassa sirkusesitystä, akrobaattia tai taitavaa klovnia. Juan Antonio usein tehostaa ohjeitaan (varoituksiaan, miten ei saa tehdä) luomalla hetkessä hahmon, joka tekikin juuri toisin kuin hän sanoi: hups, kips ja kops - ja jotain sattui.

Kolmas Expresion Corporalin ope, reilu 50v mies hänkin, Martí, on myös aika ajoin väläytellyt näyttelijän ammattitaitoaan, tilanteissa joissa ryhmä ei meinaa ymmärtää mitä hän tarkoittaa. Ilme, pari kolme elettä, hahmo ja kas - jakeluun meni. Kerran taas minä en ymmärtänyt, että mitä ollaan tekemässä, vaikka ohjeita tuli espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi.  Sen Martí ratkaisi näyttämällä/ näyttelemällä mitä tapahtuman pitää. Siitä kyllä oivalsin heti, että missä mennään. Kaikkia muitakin huvitti, että ykskaks tuo vaan esitti samat ohjeet 20 sekunissa:)

Näyttelijöiden tunneilla on ollut kyllä ilo olla. Mukavia oivalluksia tein tänään myös Tecnica Vocalin tunneilla Emman opissa. Emma teetti meillä yli tunnin kestoisen harjoituksen, jossa aloitettiin jumppapatjojen päällä hengitysharjoituksilla ja äänen avaamisella ja siirryttiin monen vaiheen kauttaa seisailleen piiriin, jossa sitten tunnin päättyessä fyysistettiin ääni. Taustalla oli japanilainen harjoitus, jossa hara (ihmiskehon keskus, keskivartalon, alavatsan-pallean seutu; vrt. japanin sana harakiri) ja nenän yläosassa oleva ontelo tietoisesti otetaan sisäänhengityksen reunapisteiksi. Hengitysilma kulkee sisäänhengittäessä spiraalin lailla nenästä ylös ja sitten henkitorven kautta keuhkojen alaosiin asti - ja sitten uloshengittäessä äänenä suun kautta takaisin ilmoille. Tätä puoliympyrää tehostimme käden kaarevalla liikkeellä harasta nenänvarteen ja uloshengittäessä samaa reittiä takaisin.

Kymmenminuuttisen resonointimme jälkeen Emma kysyi huomioitamme tapahtuneesta. Oivalsin itsekin samalla sekunnilla, että olimme siis laulaneet uloshengittäessä nuotteja/ melodioita  Emman antaman äänen mukaan - hyvin puhtaasti, huomaamattamme ja empimättä. Japanilaisen perinteen selitys tälle on, että tässä harjoituksessa mieli ja keho tekevät samaa: Cuerpo visualisoi sen, mitä Mental tekee. Ja kun molemmat tekevät samaa, tekeminen on puhdasta.

Ps. Huomenna on 4. vuosikurssin järjestämänä koko koululle fiesta, jossa valitaan "Vuoden Mr. Cha cha cha" ja viitisentoista muuta henkilöä. Kaikki opiskelijat ovat saaneet äänestää...Rakas Joulupukki, olisin koko huomisen fiestan ihan rauhallisella juhlamielellä, jos antaisit sellaisen lahjan, että minua ei valita noista miksikään, sillä juuri nyt en enää jaksaisi kauheasti mennä kaikkien eteen espanjallani takeltelemaan. Tosin pahaa pelkään, Joulupukki, pahaa pelkään...