Boże Narodzenie Po Polsku

Puolalaisissa pikkujouluissa oli niin hauskaa, että päätettiin pitää ne uudestaan! Koulumme puolalaiset Erasmus-vaihtarit Joanna ja Natalia olivat tosiaan kutsuneet enemmän tai vähemmän Erasmus-henkisesti kymmenkunta opiskelutoveria "Boże Narodzenie Po Polsku - fiesta antes de Navidad" -juhliin. Kutsussa esitettiin toive, että mukaan saisi tuoda oman maansa perinteistä jouluruokia "plato", naposteltavaksi.

Koeviikon ryydyttämänä luin kutsun tiistaina vähän heikosti ja luulin juhlien olevan esni viikon torstaina, mutta eilen keksin että nehän ovatkin nyt. Espanjassa kyllä tunnutaan muutenkin elävän niin hetkessä, että kutsu tämmöisiin karkeloihin voi ihan hyvin tulla samalla viikolla. Itseäni on hämmästyttänyt alusta alkaen sekin, etttä koulun kautta järjestettäviin teatterikäynteihin on aina ilmoittautuminen saman päivän aikana. Suomessahan me ilmoittaudumme jos ei 3-4 vuotta niin ainakin 3-4 kuukautta ennemmin...:p  

Siispä kiire tuli joulutorttujen leipomisen kanssa, joten hainkin El Corte Inglesistä sitä mitä sieltä löytyi: saksalaista ruisleipää, norjalaista savulohta, venäläistä salaattia ja pullon espanjalaista valkoviiniä. Kun piti vielä väsätä yksi 2-sivuinen teksti huomiseksi, meni lähtö myöhälle..ja kun Sevicin fillarijärjestelmä oli taas "hetkellisesti epäkunnossa", päätin ajaa taksilla puolaisten luokse. Kolme euroa ja seitsemäntoista senttiä. 3 e17 senttiä! Päätin samantien, että tulen takaisinkin taksilla:)  

  

Puolaisten pikkujoulukutsua koristi tämä kuva, ei huono!

Ja vaikka tunnin myöhässä olinkin, ei paikalla ollut vielä kuin Joannan ja Natalinan luona kyläilemässä oleva puolalaistuttu ja ranskalainen Erasmus-opiskelija. Espanjalaiset saapuivat kun saapuivat...:p Espanjalaisetkin olivat entisiä erasmuksia, neljännen vuosikurssin Clara (viime vuosi vaihdossa Kreikassa) ja ensimmäisen vuosikurssin Isac (aiemmassa koulutuksessaan vaihdossa Saksassa) sekä Teneriffan Escuela Superior de Arte Dramaticosta tänne täksi vuoksi vaihtoon tullut Sergio. Muitakin oli kuulemma kutsuttu, mutta monella oli tenttiin lukua.   

Olipas hauskaa! Laulettiin ja naurettiin, puhuttiin kielillä (halleluja!) eli espanjan lisäksi englantia taas pitkästä aikaa. Myös puolaa, saksaa, ranskaa ja hepreaa mahtui iltaan. Ranskalainen ja puolalainen esittivät hepreankielisiä lauluja, syötiin hyvin ja kehuskeltiin toistemme ruokia. Lohi ja ruisleipä putosivat hienosti, mutta eittämättä puolalaisten sienitäytteiset pierogit myös. Ranskalainen sokerikakku oli paitsi uunilämmin, myös jumalaisen hyvää.

Joanna, toinen kutsujista, kertoi lähtevänsä hiukan etuajassa kotiin. Erasmus-sopimus olisi jatkunut vielä kuukauden, mutta Joanna oli saanut kiinnityksen teatteriin ja niinpä asia ratkesi pikavauhdilla. Ja 3.1.2012 alkaa kuulemma työt Puolassa. Joanna kertoikin olevansa jo kotioppilaitoksessaan viimeisen vuoden opiskelija, jolle tutkintotodistuskin on tulossa jo jouluksi...Erasmukseen oli lähtenyt kun oli tilaisuus tullut. Onnea siis uuteen työhön! Joanna on taitava, varmasti menestyy valitsemallaan tiellään. Laulaa, tanssii ja näemmä näytteleekin hyvin. Kertoi myös tuntevansa jonkin verran soveltavaa teatteria ja olleensa tekemässä teatteritöitä mm. mielenterveyspotilaiden parissa. Jos oiken ymmärsin, Joannan isä on tämän alueen kansainvälisestikin tunnettu ihminen - siis teatteri & psykiatrian potilaat...sukunimi on kaiketi sitten Stanowska?  

Joannan "tilalle" Erasmuksiksi on kuulemma tulossa kaksi opiskelijaa, toinen Brasiliasta ja toinen Australista. Luulen, kyllä että Itävallasta, mutta ans kattoo nyt. Tammikuussahan tuo selviää kun tulevat.

Oli mukava olla vähän aikuisemmassa seurassa. Vaikka ryhmäni koululla mukava onkin, on se myös nuori. Sergio totesi myös olevansa väsynyt koeviikkoon, joten päätimme yksissä tuumin mennä perjantaina bisselle, ilman kiirettä mihinkään. Sergiota hymyilytti kun sanoin, että klo 21 aikaisintaan, sillä "nukun päiväunet koulun jälkeen, kuten joka perjantai". Joannan ja Natalian kämppä oli hauska kimppakämppä ihan Andalucian Parlamentin vieressä, ylimmässä kerroksessa. Ei hissiä, todella kapea porraskäytävä, neljä pientä huonettta, joista yksi olohuoneena ja kolme sitten makkareina. Vanhat vaihtarit Clara ja Isaac vielä jäivät kun minä lähdin kotiin. Sanoivat molemmat, että tätä heillä on ollut niin ikävä: toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa löytyy niin nopeasti jokin yhteys. Niin se varmaan onkin, joku sellainen yhdistävä tekijä...samassa veneessä, samojen haasteiden ja ilojen äärellä.

Clara kertoi hauskoja muistoja suomalaiskämppiksestään Kreikasta. Kun siellä oli menty juhliin, suomalainen oli vienyt vodkapullon tuliaisiksi. Siellä se kai oli outoa, mutta vakuutin, että niin sitä kyllä Suomessa tehdäään kun mennään bileisiin.

Puhuttiin myös eri maiden teatterikoulutuksista. Espanjalaiset olivat sitä mieltä, että Espanjassa tullaan näyttelijöksi tämän Escuela Superior de Arte Dramaticon nelivuotisen Interpretacionin koulutusohjelman kautta (se, missä olemme). No okei, Madridin ja Barcelonan koulut ovat ne lippulaivat, joihin on vaikea edes päästä, muuta ihan sama tutkinto niissäkin tehdään. Puolalaisilla taas on meikäläistä Teatterikorkeakoulua vastaavia Akatemioita, joihin on näyttelijäntyöhön 1200 halijaa ja 20 valitaan, vuosittain. Siis kuten meilläkin TeaKissa. Lisäksi Puolassa on jokunen yksityinen arvostettu oppilaitos, joskin onhan meilläkin, esim. Tampereella Teatteriopisto. Meikäläisten teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkinto tuntui sekä polskeille että spanskeille vieraalta. Olenkin muutamalle espanjalaiselle hätäpäissäni kertonut opiskelevani ohjaajaksi Suomessa; se on heti aiheuttanut oivalluksen "Aaah, joo joo. No se onkin hyvä, että tekin tuutte joskus  tänne permannolle katsomaan, mitä täällä tehdään."