Suomi-visiitin jälkeen alkoi uusi sopeutuminen. Jonkinlainen kuherruskuukausi uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa on ohi ja alkuinnostus realisoituu arjeksi. Tanssitunneilla mennäänkin ykskaks jo niin (minulle) vaativia asioita, että osaamiseni ei tahdo riittää. Kun ei ole taustaa tanssiin ja liikunnallistakaan taustaa ei kehuttavammin, alun hehku on laimennut ja tilalle on kiipinyt se oivallus, että tässä nyt kuitenkin ollaan taideoppilaitoksessa, jonka opetus on esittävän taiteen ammattilaisia kouluttavaa - tanssissakin siis vaatimustaso on ihan kohtuullinen. Omat piruettini ovat korkeintaan "vähän sinne päin".
 |
| Malagalainen joulupukki istui Maria Zambranon rautatieasemalla ison joulukuusen edessä. Etualalla VIHREÄPUKUINEN tonttu houkutteli ihmisiä pukin syliin istumaan. |
Viikko alkoi kurjasti, sillä olin osallisena harmittavaan tapaturmaan - yksi opiskelutoverini loukkasi nilkkansa Exprecion corporalin tunnilla ja syy oli osittain minun. Olen nyt surkutellut tapahtumaa kaksi päivää, mutta eihän tuota tekemättömäksi saa. Onneksi taitaa selvitä kahden viikon levolla ja kuntoutuksella - murtumaa ei tullut, mutta näemmä nivelsiteiden venähdys. Kun ao. opiskelijan kanssa olimme tapaturman sattuessa parityöskentelyssä, ei juuri jää syyttävälle sormelle muuta osoitetta kuin minä. Vahinkohan se oli, hyppäsin isolla painollani hänen jalalleen. Sitä kyllä edelsi häneltä virheliike, jonka korjasin, mutta sitten tein itse oman virheliikkeen perään. On harmittanut, teloa nyt nuori tanssia harrastava tyttö kyynärsauvakuntoon.
Lohdutuksen sanoina olen kuullut, että tälläinen on aika yleistä. Kun tehdään paljon fyysistä, aina jollekulle sattuu. Itsekin olen vanhaa akillesvaivaa aika ajoin potenut ja eittämättä jatkuva päivittäinen fyysinen rankka tekeminen sitä rasittaa. Joululomalla pitänee konsultoida lekuria tai fyteä. Näiden itselleen ilmaantuneiden ja toislle aiheuttamieni vaivojen lisäksi Andalucian aurinkokin on mennyt pilveen. Enää ei ole +35 tai +25 vaan +15 .... ulkona ja sisällä. Sähköpatteri tuo hiukan iloa, mutta vilpoista pitelee.
Metropolian mainiossa Vaihtoon lähtevän oppaassa sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin esitetään viisivaiheisena:
1. IHASTUS: alkuinnostus; kaikki ihanaa ja kiinnostavaa uudessa paikassa;
ns. turistivaihe, jolloin uusi ympäristö koetaan hyvin myönteisenä.
Etenkin lyhyempiin opiskelijavaihtoihin lähtevät eivät välttämättä etene
vaihtonsa aikana tästä vaiheesta seuraavaan.
2. KRIISI: muutos; monet asiat uudessa kulttuurissa koetaan huonoksi
ja ärsyttäväksi, turhautuminen ja ärtymys sekä väsymys tavallista; ns.
”kulttuurishokin” vaihe.
3. SOPEUTUMINEN: opitaan hyväksymään vieraan kulttuurin erilaisuus
ja lakataan näkemästä asioita mustavalkoisena; ns. ”kulttuurisen kielen”
oppiminen.
4. TAKAISIN NORMAALIIN: itsensä hyväksyminen osaksi uutta ympäristöä
ja sen kulttuurin syvällinen tuntemus; vieraassa ympäristössä on
melkein kuin kotonaan. Tähän vaiheeseen eteneminen voi viedä useamman
vuoden.
5. KOTIINPALUU: ”paluun kulttuurishokki”; vaihdossa ollut ei ole enää aivan
sama kuin ennen matkaa, ja kotiinpaluu vaatii sopeutumista ”vanhaan
ja tuttuun” ympäristöön. Opiskelijavaihdossa olleet saattavat kokea
tämän vaiheen jopa voimakkaammin kuin mahdollisen vaihdossa
kokemansa ”kulttuurishokin”. |
| Suomi-visiitillä matkalle sattui myös Svenska Teatern |
Kuherruskuukauden päättymisen tunnelmissa palautin mieliini Metropolian opiskelijaryhmämme kurssitovereiden kohtaamiset Suomi-visiitilläni. Tapasin lounaan/ päivällisen merkeissä Markon, Marin ja Tuomaksen. Lisäksi juttelin pitkän puhelun Iiriksen kanssa. Ykskaks olikin taas niiiiiiiin mukavaa puhua aikuisopiskelijoiden kanssa, suomeksi, soveltavasta teatterista! Olin aika vaikuttunut edellä mainittujen kumppaneiden projektiopinnoista: Iiris ohjaa Varkauden kaupunginteatteriin Röllimetsän (ensi-ilta 31.3.2012), Marko ohjaa Kempeleen harrastajille Nuu-teatteriin Päällystakin (ensi-ilta ) ja Mari tuottaa Lahteen draamakasvatuksen symposiumin ensi keväälle. (Vai mikä se Marin teema oli?) Tuomas puhui taas niin paljon, etten enää muista mikä niistä suunnitelmista oli projektiopintoja! :p (Puhuin minäkin paljon Tuomakselle ja kurssitoverimme muistanevat senkin, kuinka kerran vahingossa livahti yksi ammatillisen englannin parityön sähköpostikeskustelu julkisuuteen, kun Tuomas ohjeisti minua suorasukaiseen tyyliin tekemään osuuteni hehehee..)
Oli siis kiva tavata suomalaisia opiskleutovereitani! Elän toivossa, että pääsisin näkemään Varkauteen Iiriksen ohjauksen. Oma Projektiopinnot 2 -suoritukseni tullee olemaan vuosikurssimmme painopistealueen, uusmedian, hengessä mp4-formaatin mukaisten esitysten rakentamista syventelevää työskentelyä. Syvennän osaamistani digitaaliseen muotoon tuotettavien esitysten rakentamisesta ja ohjaamisesta, ja osana projektiopintojani tuotan sitten N-määrän youtube-upotettavia lyhytvideoita tai digitarinoita. Niiden teemoina ovat ainakin tähän vaihto-opiskeluuni liittyvät asiat, mutta ehkä myös oman esiintyjyyteni reflektointi...kävin tästä keskusteluja Suomi-viiitilläni ohjaavan opettajamme Jounin kanssa, mutta en ole vielä lähettäönyt kirjallista suunnitlemaani hänelle (työn alla on). Projektiopintojeni perusta on Metropolian Medios-hankkeessa ja tavoitteeni vielä hiema täsmentyvät. Osana raportointia käyttänen myös tätä forumia eli blogiani. Olen tästä jo aika innoissani! Ja editoijan pöydällä jo odottaa materiaaliakin...:)
Ps. Tällä ja ensi viikolla on viiisi koetta! Vapaa-aika menee nyt niihin valmistautuessa, sillä kielitaito on koetteilla, sekin. Eilisestä Caracterizacionin tentistä suoriuduin läpi:p! Kiitos lankeaa ylemmän vuosikurssin opiskelijoille, joilta sain tärppilistan. Yksi kysymyksistä todellakin oli 1800-luvun maskeeraus. Tuskin olisin osannut suomeksikaan..
Pss. Saman koulun puolalaiset vaihto-opiskelijat Joanna ja Natalia kutsuivat minut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti