Suomessa!

Olen Suomessa! Ensi viikolla palaan takaisin Sevillaan, mutta nyt keskityn kotimaan asioihin. Pimeys, hämärä yllätti. Tulin oivaltaneeksi, että tänä syksynä minulla ei ole ollut sitä...sitä...miten se nyt sanotaan...ei masennus vaan kaamosväsymys. Se, jonka kaikki suomalaiset tuntevat, omakohtaisena tai jonkun läheisensä vetämättömyytenä. Valolla on merkitystä!

Tiistai-iltana kyläilin Tommin luona ja puhuttiin pitkään työelämän koventumisesta, pitkistä työpäivistä, jostain sellaisesta armottumuudesta, jota viime vuosina noin yleisesti ottaen työelämässä on ollut joinain ilmiöinä nähtävillä. Jäin miettimään jatkuvan taloudellisen kasvun järjettömyyttä. Riittääkö koko maailmassa edes luonnonvarat  jatkuvalle kasvulle? Jos intialaiset tahtovat joka kotiin jääkaapin (saatika imuria, pesukonetta, pakastinta ja autoa), olemme liemessä. Facebookissa on se upea ryhmä "Vähemmän, hitaammin". Mitä se sitten oman elämäni kohdalla tarkoittaa, että voisin enemmän elää tässä hetkessä? Ja että vähentää ja hidastaa?

Nukahdetuani Tommin sohvalle kesken keskustelujemme, totesin olevani aika väsynyt ainakin. Paljon uutta, lyhyessä ajassa. Kotimaan hämärässä alkoi sitten väsyttää. Olen kyllä tyytyväinen, todella tyytyväinen syksyyn ja tähän alkaneeseen vaihtovuoteeni. Olen tyyytyväinen, että uskalsin (sitähän se on!) heittäytyä työstä vuodeksi vapaalle. Tykkään työstäni kovasti ja palaan mielelläni, mutta totta on sekin, että vaihtelu virkistää. Uutta ei saa, ellei päästä vanhasta hetkeksi irti.

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä, joten tervehtiköön sevillalaisen lähikaupan näyteikkunasta ottamani kuva alkavaa joulun aikaa: