Hymyile, olet Espanjassa!



(Foto copyright: http://www.vartti.fi/)

Takavuosina Espanjaa mainostettiiin suomalaisille matkailijoille sloganilla Hymyile, olet Espanjassa!. Se onkin kyllä suomalaiselle hyvä ohje - liekö tullut tuo sloganin idea ihan siitä, että suomalaisten totisuus on niin järkyttävän totta? Vähän kuin venäläisturistit mustine nahkatakkaineen muutama vuosi sitten: uhkaavina, totisina, matalalta puhuen, varuillaan ollen ja kyräillen.

Olen opetellut hymyilemään täällä, sillä siitä kaikki tuntuu alkavan. Sevillalaiset ovat hyvin kohteliaita. Se on varmasti kotoa opittua tapakulttuuria, mutta sillä kulttuurillahan täällä toimitaan. Kauppaan, ravintolaan, parturiin, apteekkiin tai mihin tahansa vastaavaan mennessä on tapana tervehtiä heti ovella. Buenas tardesinsa voi huikata ihan vaan ilmoille tai suunnata sen henkilökunnalle. Myös toisia asiakkaita tervehditään. Ja kaikille hymyillään. Kadullakin hymyillään kun katseet kohtaavat. Jos ei hymyile, toinen saattaa säikähtää ja vaihtaa kadun toiselle puolelle!

Rahaa ei tyrkytetä heti kahvikupin saatuaan, kuten Suomessa. Kahvi juodaan ensin ja sitten käydään maksamassa. Nämähän kauhistuvat, jos heti kaivaa lompakon esiin. Minulle on moni tarjoilija sanonut, että "rauhoitu, rentoudu, maksa sitten kun lähdet, herra paratkoon!".

Sevillan kuvatuimpia taloja, Placa Nuevan ja Katedraalin välisellä korttelilla näkyy muslimiajan arkkitehtuuri.

Vanhempia ihmisiä tietenkin autetaan, annetaan tietä, tarjotaan istumapaikka jne. Pimeällä kadulla tavataan tervehtiä vastaantulijoitakin ainakin Holan verran. Tai näin minua ainakin pimeässä tuntuvat kaikki tervehtivän noilla kapeilla kantakaupungin kujilla. Ehkä olen niin ison ja pelottavan näköinen, että vastantulija varmistaa kontaktinotolla, että olenhan turvallinen ohitettava? Niin, iso mieshän minä täällä olen - andalucialaisethan ovat pieniä ja siroja.

Suojatietä lähestyvä auto painaa jarua eikä kaasua, kuten Helsingissä. Jos jalankulkija kävelee reippaasti kohti suojatietä, auto alkaa hyvissä ajoin jarruttaa - sillä täällä suojatie on kyllä vielä suojatie. Tosin ihmiset nyt menevät kadun yli kyllä kaikkialla, eikä siitä kukaan pillastu vaan autot antavat tietä. Sen sijaan äänitorvea soitetaan jatkuvasti. Sitä ei soiteta suomalasittain oman kiukustumisensa ilmaisemiseksi, vaan sillä tosiaan varotetaan, että "huhuu, huomatkaa, täältä tullaan". Eli auto kapealla kujalla tööttää takanasi sen merkiksi, että "ohitettaisiin, sopiiko?" Samoin pyörän kilistyskelloa on tapana soittaa aina jalankulkijoille, jotka ohittaa heidän selkänsä takaa. Jos vain hiipii fillarilla hiljaa ohi, luulevat käsilaukkuvarkaaksi ja alkavat päivitelllä ja ihmetellä, mikset soittanut kelloa!



Lähikauppa Dia:n hurjat viinihinnat.

Hissiin mennessä vain moukka on hiljaa: kohteliasta on tervehtiä. Kuten myös saunassa. Ja poislähtiessä hissistä tai saunasta, hyvästellä. Ja niin: hymyillä!

Keskustelukumppania kosketellaan, pieniä hipaisuja ja puristeluja. Tätä minä en oikein osaa, joten keskustelukumppaninikin aina menevät vähän hämilleen. Ilmeisesti he vaistoavat kehonkielestäni, että minulle on vierasta kun minua läpsitään, hypistellään ja hipaistaan.  Tai ehkä he tulkistevat, etten nyt oikein ole juttutuulella tai että olen vähän kiukkuinen? Olen alkanut kompensoida tätä siten, että hymyilen kuin Naantalin aurinko ja nauran hymyssäsuin. Keskustelukumppanin koskettelu tai kosketeltavana oleminen sen sijaan tuntuu vieraalta.



Kinkun koipi kotiin viidellä kympillä, niin johan riittäisi hetkeksi leivän päälle vuoltavaa?