Sunnuntai on Sevillassa espanjalaiseen tapaan pyhäpäivä, jolloin kaupat ovat kiinni ja ihmiset perheineen tapaavat syödä yhdessä. Perheellä tarkoitetaan ydinperheen lisäksi lähisukua. Jotain lipsumista vanhoista perinteistä taitaa olla jo ilmassa, sillä esim. vaikka muut uimahallit ovatkin kokonaan kiinni sunnuntait, Santa Justan Sato Deport on auki klo 14.00 asti. Sen jälkeen sieltäkin lähdetään pyhäpäivän viettoon. Siispä kiirehdin sinne uimaan heti puoliltapäivin ja matkalla hyvin hiljaisen kaupungin halki sivuutin mm. runsaan kirkkokansan, joka keskikaupungilla purkautui kirkosta ulos.
Uintireissun jälkeen otin fillarin alle ja poljin Nervionin kaupunginosaan, Ramón Sánchez Pizjuánin futisstadionin vierelle, jossa isossa kauppakeskuksessa on yksi kerros ravintoloita kylki kyljessä. Lounas irtosi kuudella eurolla.
Nervionista lähdin tutustumaan kaupunginosaan, jonne joku tutuistani ei uskaltautuisi pimeällä. Ja tässä kohtaa nyt on turha sen enempää liioitella kuin vähätelläkään: Sevilla on Espanjan neljänneksi suurin kaupunki: miljoonakaupunki, johon mahtuu monenlaista. Ja Sevilla ei ole Suomessa eikä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan varjeluksessa. Miljoonakaupungissa on muutama pahamaineinen kaupunginosa ja niissä on syytä olla varuillaan, jos nyt ylipäätän niissä käy. Ennemmin en ollut känyt enkä tiedä, miksi toista kertaa menisinkään. Kaupunginosat ovat siten syrjässä, että tavallinen turisti ei niihin vahingossa eksy.
Nervionista lähdin tutustumaan kaupunginosaan, jonne joku tutuistani ei uskaltautuisi pimeällä. Ja tässä kohtaa nyt on turha sen enempää liioitella kuin vähätelläkään: Sevilla on Espanjan neljänneksi suurin kaupunki: miljoonakaupunki, johon mahtuu monenlaista. Ja Sevilla ei ole Suomessa eikä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan varjeluksessa. Miljoonakaupungissa on muutama pahamaineinen kaupunginosa ja niissä on syytä olla varuillaan, jos nyt ylipäätän niissä käy. Ennemmin en ollut känyt enkä tiedä, miksi toista kertaa menisinkään. Kaupunginosat ovat siten syrjässä, että tavallinen turisti ei niihin vahingossa eksy.
 |
| Paellaa ja olutta 2 eurolla. Onneksi olin jo syönyt:)! |
No nyt ei siis ollut pimeä kun piipahdin rauhassa käveleskellen vain muutaman kymmenen korttelin kokoiseen Amaten kortteliosaan (en tiedä kaup.osan nimeä). Vierivieressä samanlaisia taloja, melko ränsistynyttä, sellaista Suomestakin tuttua vuokrakasarmia. Mutta kuinka miellyttäviä ihmisiä! Ottivat katsekontaktin, hymyilivät, vähän kuitenkin varuillaan ehkä. Yhden kujan varrella soittokunnan univormuun pynttäytynyt kaveri alkoi juttusille, kyselemään, että "Mitäs mies, mistä olet, minne menet?" Itse kertoi olevansa Venezuelasta kotoisin ja juuri tulleensa soittokuntansa harjoituksista ja nyt kotiin syömään. Rupateltiin ja käteltiin hyvästeiksi. Muuataman kuvan otin ja venezuelalainen oikein poseerasi!
Ja kun matkaa jatkoin, seuraavalla kadulla vastaan käveli kolme soittajaa lisää. Näemmä sunnuntai on torvisoittokuntien treenipäivä. Muutenkin torvisoittokunnat taitavat olla suosittu harrastus. Sekä Barcelonassa, Madridissa että täällä olen törmännyt puhallinorkestereihin, jotka yleisesti harjoittelevat kaupungin puistoissa.
Sunnuntai-ajeluni jatkui tutustuen laajalti niihin kaupunginosiin, joita en vielä tunne. Sivuutin myös sen varsinaisen pahamaineisen kaupunginosan, "Las tres mil viviendas" -nimisen, epävirallisen asujaimiston, jota mm. wikipediassa luonnehditaan sananmukaisesti 3000 kodin epäviralliseksi kaupunginosaksi. Wikipedian mukaan edes palokunta ei vaaralliseen kaupunginosaan mene ilman poliisiaattuetta, mutta tätä joku opiskelutoverini kyllä piti urbaanilegendana. Joka tapauksessa Las Tres Mil Viviendas on yksi koko Espanjan pahamainisimmista asujaimistoista, Sevillan laitamilla, alueella, jonne ei turisti vahingossa eksy. Ja kuten vastaavat New Yorkissa ja muissa metropoleissa, on tämäkin huumerikollisten ym asujaimisto vaarallinen eikä sinne ole syytä mennä edes päivänvalossa. Huomasin olevani liian syvällä siinä suunnassa kun kadulla pyöräillyt pikkupoika tuli kysymään, että mitä sinä täällä teet. Kaikki naiset olivat pikeutuneina aamutakkeihin. Joku, joka osaa viimeksimainitun selittää, kertokoon. Sana on vapaa! (Alla on tilaa, johon saa kommentoida.)
Maailma ei ole täydellinen ja eittämättä jäi mieltä kaivertamaan slummit ja vaaralliset kaupunginosat. Lohduttauduin ajattelemalla, että ehkäpä niissäkin kuitenkin vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja toivovat näille kaikkein parasta.
Asiasta toiseen: Kaikkein parasta, mitä espanjalaiset tietävät, on tietenkin churro! Churro on jonkinlainen munkki, joka vielä kastetaan höyryävään chocolateen, paksuun suklaakaakaoon. Kaloreita ei kannata laskea, niitä on! Elämäni ensi kerran maistoin vihdoin ja viimein churroja - ja olihan se melkoinen herkku.
Sunnuntai-ajeluni jatkui tutustuen laajalti niihin kaupunginosiin, joita en vielä tunne. Sivuutin myös sen varsinaisen pahamaineisen kaupunginosan, "Las tres mil viviendas" -nimisen, epävirallisen asujaimiston, jota mm. wikipediassa luonnehditaan sananmukaisesti 3000 kodin epäviralliseksi kaupunginosaksi. Wikipedian mukaan edes palokunta ei vaaralliseen kaupunginosaan mene ilman poliisiaattuetta, mutta tätä joku opiskelutoverini kyllä piti urbaanilegendana. Joka tapauksessa Las Tres Mil Viviendas on yksi koko Espanjan pahamainisimmista asujaimistoista, Sevillan laitamilla, alueella, jonne ei turisti vahingossa eksy. Ja kuten vastaavat New Yorkissa ja muissa metropoleissa, on tämäkin huumerikollisten ym asujaimisto vaarallinen eikä sinne ole syytä mennä edes päivänvalossa. Huomasin olevani liian syvällä siinä suunnassa kun kadulla pyöräillyt pikkupoika tuli kysymään, että mitä sinä täällä teet. Kaikki naiset olivat pikeutuneina aamutakkeihin. Joku, joka osaa viimeksimainitun selittää, kertokoon. Sana on vapaa! (Alla on tilaa, johon saa kommentoida.)
Maailma ei ole täydellinen ja eittämättä jäi mieltä kaivertamaan slummit ja vaaralliset kaupunginosat. Lohduttauduin ajattelemalla, että ehkäpä niissäkin kuitenkin vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja toivovat näille kaikkein parasta.
Asiasta toiseen: Kaikkein parasta, mitä espanjalaiset tietävät, on tietenkin churro! Churro on jonkinlainen munkki, joka vielä kastetaan höyryävään chocolateen, paksuun suklaakaakaoon. Kaloreita ei kannata laskea, niitä on! Elämäni ensi kerran maistoin vihdoin ja viimein churroja - ja olihan se melkoinen herkku.
 |
| Paksuun kaakaoon churro- ja ei kun syömään! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti