Torvet soikoon!

Vanha ilmoitukseni internetin ihmeellisessä maailmassa poiki uuden yhteydenoton: Pablo, liiketalouden opiskelija Sevillasta, tahtoisi vaihtaa espanjaansa minun englantiini - tai jopa suomeeni. Kyse on siis täällä kovin suositusta kielitandemista: kielitreffeistä, joilla espanjalainen tarjoaa espanjan osaamisensa ja ulkolainen vieraan kielen osaamisensa toisen käyttöön. Pablon yhteydenotto tuli hauskaan aikaan, sillä en päässyt taaskaan espanjan kielikurssille. Innostuin uudestaan tämän muotoisesta kielen preppaamisesta - vaikkapa kerran viikossa.

Siispä tapasimme lauantaina Pablon kanssa. Pablo on viimeisen vuoden opiskelija, joka on saanut Erasmus-paikan ensi syksyksi Lahteen, vanhempieni kotikaupunkiin! Kun vastasin Pablon yhteydenottoon, että tunnen Lahden ihan kohtuullisen hyvinkin, oli Pablo tietysti kovin innoissaan. Sainkin koko ajan tänään puhua espanjaa ja Pablo auttoi, korjasi ja kuunteli kiinnostuneena Lahden tuntemustani. Pablo puhui espanjaa ja englantia minulle. Olimme molemmat tyytyväisiä tapaamiseen ja sovimme ensi viikolle uuden parituntisen samaan kahvilaan. Pablo kertoi treenanneensa englantia viime kesänä Sevillan turistioppaana. Hah! Siltä istumalta varasin itselleni opastetun Pablon turistikierroksen Sevillan keskusnähtävyyksin. "Koska vain tahdot!", vastasi Pablo. Lupasin vastavuoroisesti Lahti Sihgtseeinigin ensi syksylle.

Pablon kanssa jutellessamme Plaza de Encarnacionin laitaman kahvilassa, täyttyi suuri plaza ykskaks - taas - torvisoittokunnista. Pablo kertoi niiden jo harjoittelevan pääsiäistä, Santa Semanaa, varten. Torvisoittokunnat ovatkin Pablon mukaan erityisesti Sevillan tavaramerkki, sillä täällähän koko kaupunki osallistuu Santa Semanan toteutukseen. Kirkkoja on kaupungissa paljon, tuhkatieheään vierivieressä, monta kymmentä ja kullakin on omat soittokuntansa. Kun Pablo lähti kotiaan kohti, jäin hetkesi hengailemaan Plazalle, jossa kukin kymmenestä soittokunnasta piti muutaman kappaleen konserttiesiintymisen vuorollaan. Espanjalaisten ylväs käynti univormuissaan ja pateettinen puhallinorkesterimusiikki "korkealta ja kovaa" oli juhlavaa seurattavaa.

Klikkaa yllä olea video auki nuolesta tai katso se youtubessa, osoite on http://www.youtube.com/watch?v=LkKSIZQBNyo&feature=youtu.be

Tekstari kotiin ja torven kanssa lavalle seuraavan soittokunnan följyssä.

Illalla sain vieraan, kun Carlos poikkesi kylään. Tarjouduin neuvomaan puhelimessa reitin kodilleni, mutta Carlos naurahti espanjalaiseen tapaan, etä "ei, ei, kyllä minä kyselen ihmisiltä". Ja niin Carlos sitten oli kysellytkin, toiselta puolen kaupunkia ilman karttaa, ihan vaan kyselemällä. Vastava on erittäin tyypillistä täällä. Ihmiset kyselevät koko ajan toisiltaan reittiä, etsimäänsä katua, hakemaansa kauppaa jne. Minultakin lähes päivittäin joku kysyy kadulla jotain neuvoa. Suomalaista tuollainen hiukan hymyilyttää kun on tottunut mobiilikartoihin ja muihin. Sevillassa moni kauppakin ilmoittaa osoitteensa hyvin ylimalkaisesti, esim. vain kadun nimellä ilman kiinteistön numeroa. Eipä siinä sitten muu auta kuin kysellä. Ja aina ystävällisesti autetaan - vaikka talutettamalla kädestä pitäen perille, kuten minut parikin kertaa.