Kävin katsomassa Loppiaisaaton, espanjalaisittain "Noche de Reyes". Shakespearen klassikko taitaa olla englanniksi "Twelfth Night" eli kolmella kielellä kovin erinäköisiä nimiä vaikka samaa asiaa tarkoitetaan. Näytelmä vieraili Sevillan Lope de Vegan teatterissa, jonka päänäyttämön näinkin nyt ensikertaa. Kansallisteatteri tuli mieleen.
 |
| Näytelmän alkua odotellessa räpsäytin kuvan kännyllä. Espanjalaiset tulivat - yllätys- ajoissa teatteriin. Hiljaisuuden sijasta katsomossa oli kova puheenporina aina siihen saakka, että valot himmenivät ja näytelmä alkoi. |
Näyttelijöiden työtä oli hauska seurata, vaikken nyt ihmeemmin jaksanut Shakespearesta innostuakaan. Espanjaksi näytellään aika suurieleisesti - tai ainakin se tämmöisessä klassikkokomediassa hyppäsi suomalaisen katsojan silmille. Isoja eleitä, vahvoja karikatyyrisia hahmoja ...no, ehkäpä se Loppiaisaatto on niistä tehtykin?
 |
| Kotimatkalla innostuin kurkkaamaan kadunvarsiravintolan ovelta flamenco-esitystä. Ennen kuin huomaisinkaan, minut oli istutettu pöytään ja eteeni kannettu paella-annos. No, hyvähän se oli - kuten oli esityskin. Tarjoilijakin päätyi hetkeksi flamnecoa tanssimaan ja näytti se sujuvan häneltäkin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti