Arvosanat lukukaudesta

Enpä osannut ajatellakaan, että ensimmäisen quatrimestren päätteeksi tietenkin annetaan 4 kuukauden työskentelystä arvosanat. Ja arvosanat annetaan julkisesti: koko luokan läsnäollessa opettaja käy kunkin opiskelijan arvostelun läpi ja antaa numeron perusteluineen. Sitten lista ilmaantuu koko koulun nähtäväksi ilmoitustaululle.

No niin, Emma-ope siis antoi tänään arvosanat Técnica Vocalista. Aakkosjärjestyksessä alkoi rupeama, opiskelijat istuivat puoliympyrässä kohti lehteriä. Ensimmäisenä Araque, Antonio Franco. Arvosanan kuultuaan Antonio keskeytti opettajan ja varmisti, että oliko hän todella kuullut oikein? Opettaja vakuutti, ettei tästä nyt parempaa tullut ja siitä alkoi lähes 20 minuuttia kestänyt keskustelu, jota me muut kuuntelimme hiljaa. Antonio perusteli seikkaperäisesti, miksi hän kokee numeron nyt olevan alakanttiin ja Emma-ope perusteli, miksi numero on ihan kohdillaan. Antonio kertoi, ettei hänen perheensä odota tämmöistä numeroa ja että hän on tehnyt koko yksyn kovasti töitä ja että hän on mielestään kehittynyt ja ottanut onkeensa saadusta palautteesta. Hän myön mainitsi olleensa hyvin ahkera ja kertoi omaavansa hyvät opiskeluvalmiudet, sillä hän on samaan aikaan suorittanut viimeistä vuottaan kandinopinnoista historiassa, Sevillan yliopistoon.

Numeron sain minäkin - ja hyvin seikkaperäisen ja mielestäni hyvän perustelun. Ne asiat, joista jo aiemmassa äänenmuodostusanalyysissani oli Emman kanssa puhetta, olivat edenneet; siis mm. hengitystekniikka, palleatyöskentely, vokalisaatio. Olen myös siirtänyt rintakehäkeskeistä äänenmuodostustani tahtomaamme suuntaan, alemmas, vaikka siinä vielä kehittymisen varaa onkin. Ääntämykseni on myös kehittynyt, mutta eihän se vielä espanjalaisen näyttelijän ammmattitaitovaateita täytä... myös äänen tervettä käyttöä tukevassa ryhdissä ja niskan jännittämättömyydessä on yhä sarkaa. Teoriatuntemus ei kaikilta osin kohtaa käytäntöä, joka tosin saattaa johtua myös siitä ettei 100-sivuinen teoriamoniste ja Emman luennot ole ihan aina menneet jakeluun kaikilta osin, johtuen siis kielestä. 



Yhden opetusryhmän horario, lukujärjestys:
OPPIAINE

(Opettaja)
Luokkatilan nimi



Antonion lisäksi moni muukin kävi keskustelun arvostelusta. Tuli tuntuma, että se on maan tapa. Että eihän täällä mitään saa, ellei vaadi. (Ei edes tarjoilijaa, joille on ravintoloissa kajautettava ihan reippaalla äänellä että tuovat laskun). Jotenkin tuli myös kriittisesti mietittyä sitä meidän koulutuspolitiikkaamme etenkin toisen asteen perustutkintojen läpäisyperiatteen osalta. Meillähän valtiovalta on asettanut tavoitteen, että koko ikäluokka koulutetaan toisen asteen läpi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että aika ajoin kyllä talutetaan ihminen tutkintoon. Tuleeko niin sitten ammattinsa osaavia ja motivoituneita putkimiehiä, automaalareita, liikuntaneuvojia, lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia?

Espanjalaisessa Teatterikoulussa on itsestäänselvyys, ettei KUKAAN tuo luokkahuoneeseen kännykkää. Jotenkin ihmetyttää, miksi se voi olla suomalaisessa peruskoulussa edes asia, josta pitää keskustella.  



Pääsisäänkäynnillä

Jokin tässä täkäläisessä koulukulttuurissa minua viehättää. "Laitatko sinä hiuksiasi kesken oppitunnin?", kauhistui Emma-ope yhtenä päivänä kun joku tosiaan sitoi tukkaansa ponnarille. Myös seisoma-asennosta tulee noottia välittömästi joka aineessa, jos erehtyy nojailemaan epäsuhdasti - se toki liittyy tähän ammattiin ja sen vaatimuksiin. Ja sitten ne perusasiat:

• oppitunnille ei voi tulla, jos on myöhässä minuutinkin
• opettajaa ei kukaan koskaan keskeytä
• oppitunneilla ei koskaan puhuta asioista, jotka eivät liity aiheeseen
• hiljaisuus, silencio, on totaalinen
• opettaja antaa suoraa, henkilökohtaista palautetta oppimisesta
• lukukaudesta ei voi edetä seuraavaan, jos ei ole suoriutunut oppiaineista (ei siis voi edetä, jos on lukematta jokin opetusmonisteista, sillä ilman monisteen lukua ei voi suoriutua tentistä)
• oppitunneille pitää olla pukeutunut ohjeen mukaan ja jos siitä poikkeaa, tulee huomautus

Taloushuolissa painivan Espanjan köyhässä Andaluciassa ei taidekoululle oikein tunnu rahaa riittävän. Opettajat sammuttelevat jatkuvasti valoja, sillä sähkö on kallista ja mihinkäs sitä nyt keskellä päivää valoja tarvitsisikaan. Yhdessäkään luokassa ei ole AV-välineitä, joten viime viikkoiset esityksemmekin katsoimme eilen open omalta kannettavalta tietokoneelta. Vieri vieressä, kylki kyljessä - eihän se kannettavan tietokoneen ruutu kovin suuri ole. Yhdestä luokasta oli kadonnut kattoikkunan verho, joten erään opettajan äiti ompeli siihen vanhasta kankaasta uuden.