Kaksi lukukautta, joista ensimmäinen päättyi tänään! Olikin vähän stressaavaa kaksiviikkoinen: paljon kokeita, jännitystä, kireyttä ilmapiirissä. Tänään oli viimeiset kaksi koetta: aamulla musiikin teorian ja iltapäivällä expresion corporalin yhden osion, eli Martí-opettajan tunteihin liittyvä koe.
Jälkimmäinen jakautui kolmeen osioon
1) rytmikoe
2) lattia-asennot
3) yhteistoiminta
Rytmikokeessa kukin sai vuorollaan 2 min 30 sekunnin soolon, tehtävänä ottaa soitetusta musiikista innoke eli impulssi ja liikkua sen mukaisesti estradilla. Muut opiskelijat ja ope katsoivat.
Lattia-asennoissa kukin teki vuorollaan sarjan 3-2-2-1-2-2-3 eli aluksi kolmella kehonkohdalla kontakti lattiaan, sitten kahdella, taas kahdella, sitten yhdellä jne. Käytettävissä olevat kehonkohdat olivat pää, olkapäät, kyynärpäät, kämmenet, vatsa, polvet, jalkaterät, kantapäät, pakarat. Kussakin asennossa 4 sekuntia ja sulava vaihto seuraavaan. Käyttämättömät raajat eli "passivit" ojennuksessa kattoa tai ilmansuuuntia kohti!
 |
Kuvassa 3 tai 2 tai yksi kehonkohtaa lattiakontaktissa |
Yhteistoimintarharjoituksessa 13 hengen ryhmämme oli jaettu kahtia. Olemme harjoitelleet yksinkertaiselta tuntuvat koreografian, jossa kullakin osallistujalla on oma liikesarjansa. Vaikeus syntyi siitä, että liikesarjat toistetaan jatkumona 10 eri tavalla, nopeassa rytmissä.
Kokeiseen valmistautuminen on aiheuttanut hermoilua ja ilmapiirin kiristymistä. Jännitys oli tänään käsinkoskelteltavaa, eikä sitä yhtään liventänyt se, että Martí-ope jätti esiintymisjärjestyksen avoimeksi. Jännitys on merkillinen ilmiö - se tarttuu kiivaasti ja vie mukanaan. Näillä andalucialaisilla tunnehoksottimet pelaavat varsin hyvin, joten minunkin jännitykseni taisivat mm. kaksoset aistia, sillä toisen esiintymiskierroksen alkaessa huomasin että kaksoset olivat istuneet molemmin puolin minua. Vähän kuin vakuutellakseen Napapiirin miehelle, että "hyvin se menee".
Rytmikokeessa annoin musiikin viedä ja ajattelin, että muiden läsnäolijoiden mielestä varmasti näytin siltä kuin heidän omat isänsä olisivat ykskaks ilmaantuneet paikalle alushoususillaan tanssimaan. Kummoisempia myötähäpeän katseita en kuitenkaan havainnut; ehkä ovat jo tottuneet papan pyörähtelyihin. Koska järjestys oli vapaa, aloitti aina yhtä rohkea Dal. Dal on taitava: voltteja, puolivoltteja, vauhdikasta menoa. Kävin suoritumassa omasta kaksi ja puoliminuuttisestani aika alkuvaiheessa. Loppupäähän sitten jäivät tanssijakundit, joiden esiintymiset olivat hiottua työskentelyä. Avelinon 150 sekuntia ei ollut pelkästään rytmikoe, vaan enemmän: minulle se oli jo kertomus, tarina, valmis esitys. Se oli niin hienosti vedetty, että liikutuin.
Lattia-asennoissa taas loisti mm. Carmen, jolla onkin tanssi- ja voimistelutausta. Carmenin esitys oli kaunis, todella kaunis ja sulava veto. Myös Jeeves eli Jose María näytti tanssi- ja jalkapallotaustansa omalla vuorollaan: hallittuja sulavia liikkeitä. Omani oli pappaosaston liikuntajaoksen painonhallintaryhmän pikkujoulujuhlan tasoa:
- 3: oik.polvi + vas.polvi + pää (jalkaterät ojennuksessa, kädet sivuille ojennuksessa)
- 2: vas.pakara + oik.pakara (raajat ojennuksessa kohti väli-ilmansuuntia)
- 2: vas. jalkaterä + vas. kantapää (= voimisteluasento vaaka)
- 1: vas. pakara (tasapainoilua 4 sek.)
- 2: vas. jalkaterä + oik. kämmen
- 2: oik. kantapää + vas. kyynärpää
- 3: olkapäät + vas. kantapää
Yhteistoimintaharjoite sujui aika hyvin. Se toistettiin yhteensä kuusi kertaa ja rekisteröin viitisen pikkuvirhettä, joista yhden tein itse. Mitään suurempaa kämmiä ei tullut, mutta luvalla sanoen: kyllähän sitä oli harjoiteltukin, eilen illalla viimeksi. Minua alkoi jo jatkuva treenaaminen kyllästyttää, mutta ehkäpä tässä näkyy jo ikäero. Meikäläisen aikuisella iällä sitä jo luottaa, että kyllä se menee - tai improvisoidaan loput, jos ei mene.
Kokeet ovat nyt ohi ja koko koulu huokaisee helpotuksesta. Menemme tänään isolla ryhmällä teatteriin ja sen jälkeen puolalaisen Natalien läksiäisiin. Natalie, ikävä kyllä, palaa kotimaahansa, sillä ensimmäinen lukukausi on ohi ja hänen Erasmuksensa päättyy tähän. Natalie on ollut hauskaa seuraa. Jos joskus on espanjalainen elämänmuoto kummastuttanut, olemme Natalien kanssa menneet paariin ja kehottaneet paarimikkoa kaatamaan lasilliset vodkaa. Sitten olemme haukkuneet kaiken ja kaikki ja vakuutelleet toisillemme kuinka meillä sivistysmaa Puolassa ja Suomessa asiat sentään ovat hyvin ja ennenkaikkea oikein...lopulta onkin jo hymyilyttänyt taas. Kiitos Natalielle, olet ollut mukava tuttavuus! Tulen kesällä käymään Varsovassa!
 |
| Koeviikko ja lukukausi ohi! Helpotuksen huokaus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti