Los torturadores

Viimeisen vuosikurssin opiskelijoiden ohjelmaan kuului pienoisnäytelmien tekeminen muun koulun katseltavaksi. Syystä tai toisesta Íñigo innostui kirjoittamaan - hänen sanojaan mukaillen -teatteriopiskelua hyväntahtoisesti irvivän, simppelin sketsin, 15 min. Käsikirjoitus on liitteenä, espanjaksi ja Sergion kääntämänä englanniksi.  Íñigo pyysi minut mukaan ja kirjoitti, ehkä vähän habitustani myötäillen, minulle keskiaikasen pyöveli-kiduttajan roolin. Tosin rooliin tuli niin paljon espanjankielisiä vuorosanoja, että  Íñigo käänsikin roolit päinvastoin: minusta tulikin noviisi-kiduttaja (El torturador nuevo) ja mestarikiduttajaksi (El torturador antiquo) tuli Sergio, teneriffalainen kundi 170 cm ja 55 kg.

Lisäksi oli  uusi vanki (El prisionero nuevo) eli Carlos. joka ei puhunut, koska ei tahtonut opetella toisia vuorosanoja,sillä oli jo toisessa 4. vuosikurssin näytelmässä puheroolissa. Siksipä Íñigo kirjoitti  Carloksen roolin mykäksi, koska mestarikiduttaja oli kyllästynyt hänen uikutukseensa ja leikannut häneltä kielen irti. Krhm, kevyttä tekstiä. Vanha vanki (Eli prisionero antiquo) oli sitten Íñigo. Ja komiikka nojasi kovasti minun erikoiseen espanjaani, ilmeisen eksoottiseen kotimaahani, ehkä hitusen jäyhään perusilmeeseeni (niin, Espanjassa täytyy muistaa hymyillä ja olla avoin, etyei tule väärinkäsityksiä, luulen) yms. Tekstissä oli paljon viittauksia teatteriopiskeluun, mm. kaikki torturaattoredien vuorosanat iriviät enemmän tai vähemmän fyysisen teatterin liikekielen opettamista - kun Mestari opetti Noviisia ruoskimaan Carlos-parkaa jne.

Vuorosanojen kanssa olin joutua pulaan, joten vierailulla ollut serkkuni pääsikin viikonloppuna harjoituttajakseni vuorosanoejn opettelussa. Siitä oli hyötyä, sillä lopulta unohdin vain yhden repliikin. Muutamassa repliikissä tein jonkun virheen ja yhden repliikin ilmeisesti äänsin niin päin mäntyä, että sitä ei ymmärtänyt kukaan. Mutta muuten esiintyminen sujui kutakuinkin. Ramppikuumeessani ennen esitystä ehdin ajatella, että ihminen on tyhmä kun on tällaiseen suostunut ja että häpäisen paitsi itseni, koko muun työryhmän sekä koko suomalaisen kansakunnan. Sitten kuitenkin ajattelin, että olenhan minä esiintynyt vaikka missä ja miten, joten rauhoitin mieleni ja istuin alas ja nukuin viitisen minuuttia. Espanjalaiset Íñigo, Carlos ja Sergio sen sijaan purkivat jännityksensä kirmaten ympäri huonetta, nauraen, hauskuutellen ja vilkkaasti yhdessä hermostuen.

Noh, esitystä on paha mennä arvioimaan, mutta teksti oli hauska ja monitasoinen. Lisäksi annan Íñigolle suuresti arvoa tästä eleestään: hänhän ikäänkuin kirjoitti minulle näytelmän (suomalainen pyöveli) ja esitteli minut tällä tavalla koko muulle koululle. On riittänyt selkään taputtelijoita nyt koulussa. En ole ihan varma, mutta epäilen, että nyt niidenkin, joiden kanssa en ole vielä jutustellut, on ollut helpompi lähestyä. Suomalainen jäyhyys ja kielipuolisuus saattavat (?) aiheutaa väärinkäsityksiä - ja tähän Íñigo ihan oivaltavasti iski kiinni kun teki minusta hauskan keskiaikaisen pyövelin koko yhteisölle nähtäväksi!