Me alegra!

Me alegra. "Ilahdutatte minua", kiitteli tarjoilija kun kehuin lounasruokaa.

Tänään oli vuoroni esiintyä muulle opetusryhmälle, jonka tehtävänä oli analysoida ilmeistäni, eleistäni ym, missä asioissa valehtelin, jos valehtelin. Kerroin kaksi valhetta: entinen ammattini on poliisi ja olen kaksonen. Opetusryhmän kaksoset aloittivat tiukan spekuloinnin. Poliisiammattiakaan eivät kaikki torpanneet: joku tiesi kertoa, että Madridin poliisilla on aika tasokaskin teatteriryhmä ja että poliisit esiintyvät mielellään. (Ja miksi valehdellaan? Koska teatteri on illuusiota ja näyttelijän tehtävänä on uskottavasti "valehdella" yleisölle. Kuten näyttelijäntyön opettaja Martí sen sanoi: "kävellä siten kuin kuumalla playalla, vaikka eihän se kuuma ole, kylmä estradin lattia se on".)

Katedraalin ohi surautettiin veljen ja serkun kanssa "Sightseeing by sevici"-kierrroksellani. Ehkäpä menemme lauantaina sisällekin piipahtamaan.

Veljeni ja serkkuni saapuivat 4 päiväksi vierailemaan, laukussa leipää ja piimää vaan. Ja makuupussini, pussilakanoita, lukemattomia lehtiä, talvehtimisvaatetta, tilaamani pepsodent ja kaurahiutaleet sun muuta. Tänään olemme kierrelleet kaupungilla ja opiskelutoverini Jose Marïa hommaa liput lauantain futismatsiin Real Betis - Malaga.

Laitoin internetin ihmeelliseen maailmaan ilmoituksen: vaihdan englannin/ ruotsin/ suomen kieltä sinun espanjaasi, Sevillassa. Sähköpostini pullistelee vastauksista, aamulla oli jo 16 espanjalaista vastannut. Eli intencambiosta on kyse, kielitandemista: etsitään espanjalainen, joka tahtoo harjoituttaa englantiaan ja sitten vaan kahvitreffeille, syömään tai mitä nyt vaan keksitäänkään. Molemmat harjoittelvat, espanjaa ja englantia. Tämä on kuulemma tällä hetkellä Sevillassa oikein suosittua: en tiedä kertooko se yleisemminkin espanjalaisten halusta oppia englantia vai andalucialaisten halusta kohentaa epävarmoilla markkinoilla työnsaantiasemiaan...vai mistä, mutta suosittua se on. Ensi viikolla on siis luvassa kielitreffejä. Siis lingvistisessä mielessä.

Lähiplazan seniorikerho kokoontuu näemmä ilta toisensa perään puimaan maailman asioita. Joku sanoikin, että plazat ovat sevillalaisten "olohuoneita".

Opiskelutoverini Mercedes kutsui minut ensi viikolla katsomaan sevillanoa, yhtä täkäläisen flamencon lajia. Lupauduin mielihyvin.

Torstai-aamun aina yhtä loistavilla Expresion Corporalin tunneilla pääsimme ryhmänä jo sille tasolle, että koordinaation/ yhteistoiminnan harjoitteessa nro 11 ope paiskasi mukaan yhden sukkuloivan tennispallon:

         a     a

    a               a

 a                     a

a                        a

  a                   a

     a            a

            a

Yllä 13 hengen ryhmämme ympyrässä seisten; oikealta vasemmalle kiertää harjanvarsi, joka heiteteään kevyellä sormiotteella (ote kuten pesäpallomailasta hutunkeitossa) joka toiselta joka toiselle. Tämä sujuu jo ryhmältämme niin hyvin, että ringissä kiertää kaksi harjanvartta, vasemmalla kädellä heitettävä oikealle ja oikealla kädellä heitettävä vasemmalle. Tänään tuo mainio akrobaattiopemme paiskasi sitten mukaan tennispallon, joka ei kierrä kehää vaan sukkuloi ringin halki, katsekontaktilla luodun sopimuksen turvin. Dal-parka sai samaan aikaan molemmat, kepin ja tennispallon. Hetkellinen koordinaatiovirhe ja sitten lensi keppi - tennispallon voimalla halki ilman =D. Tekevälle sattui, mutta ei onneksi kellekään muulle. (Kerron tämän hymyillen tyytyväisenä, sillä Dal on joutunut niin paljon minun mokiani korjailemaan, että joskus näinkin päin.)

Hankin espanjalaisen pre-paidin eli prepagon. Hämmästyin kun myyjä ilmoitti, että minulla pitää olla passi mukana pre-paidin ostoon. DNI tai passi. Kun paikallista henkilöllisyystodistusta DNI:ta ei ole, jouduin passin hakuun kotoa. Prepaid-kortin ostamiseen meni puolisen tuntia, kun myyjä siirsi tietoni koneelle, joka kaatui kaksi kertaa. Vasta kolmannella kerralla nettiyhteys toimi ja asiakastietoni + prepaidini saatiin rekisteröityä. Ryhdyin kaipaamaan kotikulmien Ärrää, jossa pre-paid myydään minuutissa eikä tarvitse hakea kotoa passia.

A.Seguran keskiviikon tunneille piti valmistaa pariminuuttinen esitys. Ohjeena oli "kehollinen esitys, jonka tekeminen tuntuu hyvältä ja helpolta ja on sinulle ehkä luontaista ja tuttua". Tutkailin asiaa viikonlopun yli ja totesin, että äänellä työskentely on minulle tuttua ja turvallista. Lausuin siis vuorollani yhden tutun runon, suomeksi. Runo oli yksi siitä noin 10 runon kimarasta, joita kymmenisen vuotta sitten lausuin eräässä tapahtumassa - ja Ojalan Pasi lauloi.  Tällä kertaa muiden esitykset olivat laulu x 2, kitaraesitys, flamenco-tanssi, nokkahuiluesitys, jonglööraus. Ja loput näemme ensi viikolla.

Yritin mennä uimaan uimahalliin, mutta siellä ei tunnettu ajatusta kertalipusta: olisi pitänyt ostaa kausilippu, jolla sitten saa osallistua kaikenmaailman ohjattuihin tunteihinkin. Kun en ensi kerrasta uskonut, menin toiseen uimahalliin ja sain sieltä saman vastauksen. Ensi viikoksi kypsynen jo kausikorttiin, sillä lempilajiani uintia en ole päässyt kokeilemaan Espanjassa vielä kertaakaan!

Tässä tämän viikon hajakuulumisia. Metropolian mainiossa vaihtoonlähtevän oppaassa oli esitetty hyvä kuvaus vaihtomaahan sopeutumisesta. Luulen, että minulla on nyt jokin kuvauksen esittämistä vaiheista kovasti meneillään. Ehkäpä kaivan kuvauksen esiin ja palaan asiaan! Siihen saakka, hasta luego!

Ps. Posteljooni toi paketin Metropolian opetusryhmältäni Suomesta. Rakkaat opiskelutoverit lähettivät salmiakkia ja kortin. Kiitos! Salmiakki maistuu hyvältä ja kaikki ne sananne kortissa tuntuivat kivoilta! Uudet opiskelutoverini eivät purematta nielleet salmiakkia ja Jose Marían piti rientää juoksujalkaa vettä juomaan, sillä ”kurkkua alkoi kirvellä”. Urhoollisesti salmiakkinsa pureskeli Antonio, joka sanoi, että terveytensä eteen sitä tekee mitä hyvänä – salmiakki estää takuulla vilustumasta ja auttaa kurkkukipuun.

Pss. Tänään koko koulu sai kutsun ala-aulaan, jossa esiintyi kitaramies + taputtaja + flamenco-tanssija. Noin 100 teatterialan ihmistä - opiskelijat ja henkilökunta - kuunteli hiiren hiljaa esitystä, kunnes yleisöstä purkautui ilmoille ensimmäinen OLÈ! Sillä hetkellä yleisö räjähti taputtamaan loputtoman pitkään, huutamaan kannustushuutoja (?), antamaan rytmiä käsin ja jaloin. En ole eläissäni kokenut vastaavaa aplodiryöppyä! Esitys oli unohtumaton, hieno, veret seisauttava, increible, excelente, fabuloso, maravilloso, perfecto, el mejor de todos que he visto, memorable!!!