Näyttelijäntyön nöyryys, arvosteltavana oleminen, blanccona muiden eteen asteleminen, statusvaihtelut. Jälkimmäinen hiipi mieleen jonkinlaisena reflektiona koko tästä puolestatoista kuukaudesta. Kokopäiväopiskelijaksi ryhtyessäni olen jättänyt keski-ikäisen ihmisen työstatuksen, aseman ja vallan. Siis sen, mitä jokaisella työssään on. Osinhan se on identitettiiäkin: ammatti tai asema määrittää jotain. Siitä määritettynä olosta vapautuminen tuntui taas hyvältä, mutta eilen ryhdyin kaipaamaan työroolia. Opiskelijana olemisessa on puolensa ja puolensa.
Keskiviikkona luulin meneväni katsomaan flamencoa, mutta olin ymmärtänyt väärin. Menimmekin Trianan kaupunginosassa sijaitsevalle teatteriklubille, jossa esiintyy joka keskiviikkona vapaita teatteriryhmiä - ja aika usein koulumme opiskelijoita, kuten nytkin. Paikka oli hauska! Vanhan lehti- ja musiikkidivarin yhdestä nurkasta aukesi kapeat portaat vintille, jossa olikin iso sali estradeineen, baareineen ja pöytineen, tuoleineen. Vietimme kivan illan ja yleisöstä oli varmaankin puolet koulultamme. Ehkäpä ensi viikollla uudestaan.
Divarin vintiltä löytyy teatteriklubi. Olut 1 e, tapakset 2-3e. Estradinäkymä kuvataan myös isolle TV-näytölle, joten kaikki näkevät enemmän tai vähemmän. |
Statusvaihteluista aasinsiltana muihin vaihteluihin, roolivaihdoksiin. Joskus aikoinaan puhuttiin erään psykiatrisen sairaalan papin kanssa jo edesmeennen edeltäjänsä elämäntyöstä. Kuulumista Vapaamuurareihin seuraajansa luonnehti "siksi leikkisyydeksi, jolla vakavassa työssä on jaksanut"; kyvystä päästää irti työroolistaan ja siirtyä leikkiväksi ihmiseksi, homo ludens. Minulle teatterin opiskelu, aikaisemmin sivuaineena Teatterikorkeakoulun Avoimessa yliopistossa ja nyt AMK-tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa Metropoliassa ja täällä, on ollut myös osaltaan tuota leikkiin ryhtymistä. Ja kas kas, vähä vähältä leikistä onkin tulltu yhä vaan vakavastiotettavampi...hmm...mahdollisuus.
Roolinvaihdoksen tekee myös Sylva ry:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Leena, tuodessaan kaikkein nähtäväksi taidenäyttelynsä. Näyttely on avoinna 3.12. asti Vanhan kuppilassa, Helsingissä. Suosittelen!
(Foto copyright: Leena Vasankari) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti