Olihan siinä melkoinen homma taas: sovitella tavarat matkalaukkuihin ja puunata asunto luovutuskuntoon. Vaa´an kanssa hinkkasin matkalaukut lopulta maksimipainoisiksi: 20,0 kg ja 20,0 kg sekä käsimatkatavara hitusen alle 10 kg. Ihan kaikki ei mukaan mahtunut, joten jätin lähtöaamuna Dal-ystävälle jotain pientä. Dalin kanssa oli vähän haikea erota, kumpikaan ei oikein osannut sanoa mitään. Dal onneksi ratkaisi asian tutulla tavalla: ¡Hasta luego - nähdään lokakuussa!
Sevillasta pyyhälsin junalla Malagaan, jossa odotti norjalainen lentokone. Lähtöselvityksessä suomalaisturistit murisivat kauniille espanjalaisvirkailijattarille, totisina ja hymyttä. Minä en suostunut englantia puhumaan vaan hymyillen hoidin asiani espanjaksi. Mene ja tiedä palkitsiko virkalija, mutta tiettyä andalucialaista lämpöä tunsin kun kuvankaunis virkailijatar ehdotti minulle varauloskäytävältä ikkunapaikkaa. Otin tarjouksen vastaan ja totesin, että minulla onkin pitkät jalat (pies). Virkailijatar alkoi hyväntuulisesti hymyssä suin nauramaan ja korjasi, että piernas (sääret). Pies kaiketi on siis jalkaterät?
Lento Malagasta tuli vauhdilla. Suomen yllä oli pilvistä, joten ykskaks sitä vaan sitten pilviverhon läpi tupsahdettiin asfaltille. Veikkasin vierustoverille, että taidettiin tulla Lahden motarille lentokentän sijaan. Niin oli nopea lasku, että virolainen stuerttikin oli vielä seisaallaan, turvavöitä tarkastelemassa. Viime hetkellä istahti vapaaseen tuoliin. Vierustoveri muisteli, että viitisentoista vuotta sitten italialainen lentokone oli muitta mutkitta laskeutunut Helsinki-Vantaan sijasta Malmin lentokentälle. Hymyilytti ajatus toinen toisensa päälle puhuvista vilkkaista italialaisista, jotka lie ovat olleet yhteydessä lennonjohtoon "Joo joo, juuu se näkyy tossa jo se kenttä...joo, kiitos, me laskeudutaan nyt".
Sevillasta pyyhälsin junalla Malagaan, jossa odotti norjalainen lentokone. Lähtöselvityksessä suomalaisturistit murisivat kauniille espanjalaisvirkailijattarille, totisina ja hymyttä. Minä en suostunut englantia puhumaan vaan hymyillen hoidin asiani espanjaksi. Mene ja tiedä palkitsiko virkalija, mutta tiettyä andalucialaista lämpöä tunsin kun kuvankaunis virkailijatar ehdotti minulle varauloskäytävältä ikkunapaikkaa. Otin tarjouksen vastaan ja totesin, että minulla onkin pitkät jalat (pies). Virkailijatar alkoi hyväntuulisesti hymyssä suin nauramaan ja korjasi, että piernas (sääret). Pies kaiketi on siis jalkaterät?
 |
| 40 kg rompetta kotona. |
Kylmyys yllätti. Klo 01 yöllä oltiin vain 10 asteessa. Sevillassa oli lähtiessä melkein 40 astetta. Valoisuus yllätti myös. En malttanut mennä nukkumaan, vaan seurasin vielä kello kolmen maissa auringonnousua. Tuntui niin hyvältä olla kotona, Suomessa.
 |
| Sevillan pimeiden öiden jälkeen oli vaikeuksia asettua nukkumaan Helsingin vaaleassa yössä. Näkymä kotini ikkunasta kello kolme, yöllä. |
Yksi asia kiinnitti huomioni: täällähän on kaikkialla (HS:n Kuukausiliitteessä, R-kioskilla, TV:ssä, bussipysäkillä) siideri- ja kaljamainoksia! Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti