Vaihtovuoden päätös

Lukuvuosi Sevillassa on ohi. On aika pohtia mennyttä, kirjoittaa siitä asiaankuuluva Erasmus-raportti ja muutenkin sulatella.

Akrobatiaa

• aikuisopiskelijana nuorisoasteen ryhmään
• teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -koulutuksesta näyttelijäntyön koulutukseen.

Siinä kaksi asiaa, joiden kohdalla koin aika ajoin lähes akrobaatin venymistä. Molemmat veivät paljon energiaa ja vaativat aktiivista työskentelyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin: näköalapaikkoja molemmat!

Johonkin Andalucian lukuisista juhlapäivistä kuului taas kerran karnevalistinen juhlanvietto, jota varten lähiplazallenikin pystytettiin esiintymislava.

 Ystävät

Sain ystäviä Espanjassa! Heitä on nyt ikävä. Kaukana kotoa oli niin loistavaa luottaa vaan ja pudota sinne toisten kanssa, samaan elämään, luottavaisesti.

Muistan Ricardon, joka on syntyisin Meksikosta ja puhuu englantia ja espanjaa kotikielinään. Kun suomalaisvierailijoideni viikolla ykskaks jouduimmekin keskustelemaan akrobatian tunneilla espanjalaisen opiskleijaryhmän kanssa heidän esityksestään, pyysin Ricardoa ja Markoa tulkeiksi. Ricardo käänsi englannin espanjaksi ja Marko englannin suomeksi. Se oli taitavaa työtä, spontaanisti.

Muistan Abelin, joka aina tavatessamme muisti kysyä "¿Que tal, Miguel?" ja jatkoi sitten jotain näyttelijäksi opiskelevalle luonteenomaista roolittelua. Kerran vastasin Abelin tervehdykseen kaivamalla kännykameran esiin ja aloitin karpomaisen videohaastattelun "Caballero, Sevillassa on paljon kodittomia ja sinä olet yksi heistä. Miltä se elämä tuntuu?" Abel otti hetkessä roolinsa ja kymmenminuuttisen "haastattelumme" aikana Abel oli muuttunut habitukseltaan ja puheenparreltaan kodittomaksi laitapuolen kulkijaksi. Taitava kaveri.

 

Muistelen Alejandroa, joka luki karttaa kun minä yritin suoriutua vuokra-autolla Sevillan liikenneruuhkasta. Kun kääntymisohje tuli taas kerran aivan liian myöhään, kivahdin ja ajoin mielenosoituksellisesti ohi risteyksen ja annoin kaiken kiukkuni ryöpsähtää Alejandron niskaan. No siihenhän Allulla keitti sitten kattila oikein huolellisesti. Jälkeenpäin hymyilyttää: ei jäänyt toiseksi, andalucialainen tulisielu.

Muistelen myös Dalia, joka tarjoutui auttamaan valmistautumisessa tanssikokeeseen. Kun kiireisellä Dalilla ei vapaata aikaa löytynyt edeltäville päiville, tavattiin kukonlaulun aikaan koepäivän aamuna koulun pihalla ja mentiin koesarja läpi kolmeen kertaan.   

40-45 asteen kesäkeleihin valmistautuvassa Sevillassa ostoskadun ylle vedetään varjostimet.