Heipat kaikille!

Saattelin Allun bussiin. Alejandro lähti Madridiin. Minä lähden Helsinkiin.  Kävin myös hyvästelemässä koulun väen. Ja Faustinon hedelmäkaupan kauppiaan. Ja muita tutuiksi tulleita ihmisiä - sillä lailla ohimennen ja hymyssä suin.

Täällä kun ei ole koulussa ruokalaa, olen tavannut käydä lounaalla tuossa kivenheiton päässä, aivan loistavassa tapasbaarissa. Perjantaina viimeistä kertaa, tällä erää. Mohamed-tarjoilijasta on tullut vuoden aikana tuttu. Mohamedilla on hyvä ote työhönsä, tarkka silmä ja nopeat liikkeet.  Tilannetajua, ihmistuntemusta ja käsittämättömän hyvä vainu (se kuuluisa arabialainen vaisto?). Viimeisellä aterialla en ehtinyt enää edes vilkaista siihen suuntaan, kun eteeni jo kiikutettiin sitä sun tätä. Mohamed on pitänyt minut koko vuoden hyvissä ruoissa, osannut suositella hyvin ja oikeastaan kulkenut koko ajan askeleen edellä - ja siitähän me pidämme.

Mohamed on Marokosta, siis mamu siinä missä minäkin. Mohamedin kanssa on ollut hauska puhua espanjaa, sillä hän puhuu sevillalaisia hitaammin ja selkeämmin. Kolmen vuoden Sevillassa olonsa aikana kielitaito on kehittynyt kyllä hyväksi. Minulla on matkaa Mohamedin kielitaitotasoon.

Sain itseni kiinni vaarallisesta ajatuksesta. Mohamed kysyi kerran, että puhutaanko Suomessa englantia äidinkielenään. Ajattelin, että eipä tuo marokkolainen paljoa maailmasta tiedä ja selitin hänelle juurta jaksaen asian. Sitten kysyin häneltä, puhuuko hän muita kieliä kuin espanjaa ja marokkoa? Mohamed vähän yski ja sanoi, että arabiaahan sitä Marokossa puhutaan. Sellaista kieltä kuin marokko ei ole olemassakaan. Että sillä lailla. 

Jos minusta tulisi björnwahlroos, tuottaisin Mohamedin kartanoni hovimestariksi.

Kun keväällä sairastin kolmannen vatsataudin, otin hevosmiesten tietotoimiston vihjeestä vaarin ja aloin aika ajoin nauttia lounaan alle snapsilasillisen raakaa vodkaa tai rommia. Mohamedin piti kyllä ensikerralla varmistaa, että raakanako? Ilman jäitäkö? Ihan lämpimänäkö? Siitä alkaen Mohamed onkin usein kaatanut alkajaisiksi rommisnapsin. Pyytämättä ja yllättäen.

Albondigas

Viimeisellä aterialla söin primeroksi salmorejon (sevillalainen versio tomaattikeitto gazpachosta, höysteenä kananmunaa ja ilmakuivattua kinkkua) sekä segundoksi albondigas (lihapullat). Päätin olla suuren suuni kanssa varovainen enkä esim. alkanut väittää Mohamedille, että lihapullat ovat Ruotsista. AL-bondigas alkoi kuulostaa niin vahvasti Andalucian arabikaudelta jääneeltä sanalta, että luulen lihapullien olevan alkujaan sieltä mistä Mohamedkin. Lihapullat olivat rapsakalla kasvispedillä, paksun salsan kera. Arvosanaksi tasan 10.

Kiiwivaahto jälkiruoaksi. Tulee ikävä näitä spanskien huolella valmistamia ruokia. "Siis palaat takaisin lokakuussa?", Mohamed kysyi. "Minäkin menen loma-ajaksi kotimaahani", hän jatkoi. "Nähdään sitten syksyllä".