+37,5 ja muita kuulumisia

Kuumetta ei ole, mutta ilman lämpötila on 37,5 astetta. "Poikkeuksellisen kuumaa toukokuuksi", sanoi lähipuodin täti. "Hankala nukkua", jatkoi, "mutta viikonloppuna muuttuu ja keli raikastuu". Sitä odotellessa. Huoneistossani on ilmastointi, mutta se on klassista mallia central-jotain, eli ei näitä uusia ilmalämpöpumppuja. Tällä viikolla tuli sitten testautuksi sen toimivuus ja kuten Victor (jolla on samanlainen) sen totesi, niiden aika on auttamatta ohi. Nykyisissä helteissä käytetään ilmalämpöpumppujen kaltaista aire acondicinacionia. Tämä suositukseksi kaikille, jotka aikovat Espanjasta vuokrata kesäasunnon.

Sisälämpötila kipuaa 29 asteeseen tuosta vaan, joten olen opetellut nyt tuulettamista, ikkunoiden pimentämistä ja persiaanien eli laskettavien ikkunasuojien käyttöä. On tosin sanottava, että minulla on jo noin kolmen kuukauden kokemus Espanjasta kesäkuukaisina, joten ei tämä ihan ensikerta ole. "Mutta ensi kertaa olet Sevillassa", totesi koulumme mukava iltavahtimestari, vanhempi mies, jonka kanssa tapaan rupatella. "Sevilla on koko Euroopan kuumin paikka, täältä on Euroopan lämpöennätyskin". Kesän kuumina kuukausina heinä- ja elokuussa täällä on siis jopa 45 astetta, varjossa. No, eihän tuo 37,5 enää kovin kaukana siitä ole.

Kuningatar peruu Lontoon matkansa.

Päivän lehti tiesi kertoa, että Espanjan kuningaspari jää pois Britannian kuningattaren lounaalta tänään. Syy on Gibraltarin kiristynyt tilanne. Tässä kohdassa korostan, että minun ja Alejandron viimeviikonloppuisella vierailulla Gibraltarille ei ole mitään vaikutusta välien kiristymiseen, ymmärtääkseni (käyttäydyimme hyvin!). Sen sijaan brittiviranomaisten ja espanjalaiskalastajien erimielisyydet ovat syy kuningattaren poisjääntiin. Ymmärrän hyvin, että kovin harva andalucialainen  on vieraillut Gibraltarilla...vähänhän se on kuin Porkkalanniemi olisi yhä venäläisten hallussa.

Olen hymyssä suin muistellut Allun ja minun retkeä. Tein huomion, että eipä tähän fyysiseen vuoteen ole kovin montaa iltaa paarissa mahtunut. Teatteriopiskelijat ovat - siinä missä tanssijatkin -todella tarkkoja syömisestään ja levosta.  Allu löysi mukavan paikan viime perjantai-illan viettoon. Spanskit osaavat olla paarissakin selvinpäin, hyvällä tuulella, kontaktia ottaen.

Fyysisestä tekemisestä vielä: kotoa tulleessa HS Kuukausliitteessä oli Sielu&ruumis -palstalla tanssija Sami Saikkosen lohdullinen kuvaelma nelikymppisen kehotuntemuksista: täällä. Tanssijoillahan eläkeikäkin alkaa 44 vuoden iässä, sillä keho ei enää kykene kuten nuoremmilla. Luin Talent-tuomari Saikkosen juttua hartaudella. Tuli huojennus, helpotuksen huoahdus. Ymmärsin, että niin se nyt on sitten ammattilaisenkin mielestä: ei neljänkympin ylittänyt pysty kaikkeen siihen, mihin kaksikymppinen. Ajattelin tätä vuotta ja niitä lukuisia fyysisen ilmaisun harjoitteita, joista olen mennyt rimaa hipoen - jos aina sitenkään.

Ps. Ja mikä lykky, että tanssi on nykyisin avattu kaikille, ikään katsomatta. TEAK:n tanssitaiteen luennoilta kymmenen vuoden takaa muistan tanssitaiteen tohtori Riitta Pasanen-Willbergin ponnekkaat sanat: miksei ihminen voisi tanssia vaikka hautaan saakka, oman kehonsa mahdollistamissa rajoissa. Miksei meillä voisi olla hyvinkin eläkkeelle ehtineiden tanssijoiden esityksiä...tanssiahan voi vaikka toimistotuolilla istuen. Uotisen lisäksi 3 muuta varttuneempaa tanssijaa lauteille ja rundille!

Allun kanssa Gibraltarilla

"Todettiin Allun kanssa etta kerranhan tassa vaan nuoria ollaan, joten otettiin Sevillasta auto vuokralle ja pyyhkastiin rannikolle bilettamaan. Alejandro oli sita luokkaa kartanlukija, etta pian oltiin miltei Afrikassa. Siispa otettiin illan tullen hotskusta huone ja mentiin miltei-Afrikan yohon! Aamulla jatketaan Gibraltarille tai jaadaan tanne!"

Tällä Facebook-päivityksellä siis tuli jo tuttuja informoitua melko spontaansta retkestämme äitienpäivän viettoon Andalucian etelärannikolle. Alejandro (ei se TV:stä tuttu, eikä se luokkatoverini vaan eräs kolmas Alejandro) julkesi epäillä osaanko ajaa Espanjassa. Hehhe. Kysyin keitä kuuluja autoilijoita teillä on Fernando Alonson lisäksi? Meillä on Kimi Raikkonen, Mika Hakkinen, Mika Salo JJ Lehto, Keke Rosberg, Tommi Makinen,  Hannu Mikkola, Juha Kankkunen, Timo Makinen, Marcus Gronholm, Markku Alen...suomalaiset ajaa neljassa vuodenajassa, silloinkin kun maassa on metri lunta ja kelit on -25 astetta...loppu hyvin, kaikki hyvin: paasin kuskiksi. En tieda oliko se paras vaihtoehto, silla Allun kartanluku oli aika summittaista:)

Gibraltarin naapurissa, La Linea De La Concepcioinin kaupungiossa, oli aurinkokelit, joten paadyttiin rannalle.

Välimeri. Uituakin tuli. Huomaa espanjalainen puna-keltaisella pyyhkeellään ja suomalainen sinisävyisellä.



Viime kerrasta viisastuneena olin nyt varannut mukaani kertoimella 20 olevaa aurinkovoidetta. Allulla taas oli aceitea, siis öljyä. Allu kertoi, että ei hänen andalucialaisella ihotyypillään pala, mutta öljy tuo tasaisemman rusketuksen. Hmm, niin se kai sitten on. Ja tämä kai oli syy, miksi k¨rvennyttiinn takavuosina belgien kanssa Denia-Javea -risteilyllä, kun onnettomat mentiin levittämään laivan purserin jakamaa aurinkoöljÿá iholle!



Gibraltarilla juutalaispojat pelasivat futista, tietenkin. Ykskaks oltiinkin siis Englannissa, kävellen mentiin rajan yli!

Allu ei puhu sanaakaan  englantia, joten Gibraltarin puolella pääsin tulkiksi. Tuntui hassulta ykskaks olla keskella brittituristeja, brittiaksentin tayttamassa kaupungissa. Paikallisessa pubissa Allu ihastui Englantiin: siellahan sai polttaa  sisalla! Puntien sijaan kelpuuttivat euromme kylla. Tama oli minulle ensi kerta Briteissa - ja Allulle ensi kerta ulkomailla. Alejandron tapaan moni andalucialainen ei ole koskaan kaynyt ulkomailla. Hyva jos nyt Madridissa ja Barcessa ovat kayneet. Gibraltarille mennessasuomalaiselta vaaditaan rajalla passi, espanjalainen selviaa henkilokorrtti D.N.I.:n esittamisella.

Saunareissu

Kausikortti Santa Justan Sato Sportin kuntoklubille (lue: viisikerroksinen moderni urheilutalo) on ollut kovassa käytössä. Olen joka toinen päivä käynyt uimassa ja saunassa. Sato Sportissa on tarjolla jos jotakin urheilua, mutta fyysispainotteisten koulupäivien jälkeen uinti, poreallas ja sauna ovat riittäneet ja tehneet tehtävänsä.

Meininki kuntoklubilla on jotenkin hykerryttävän hauskaa. Machoilua se ei ole, vaan pikemminkin sellaista etelä-espanjalaisen ja andalucialaisen avointa elämää. Isot kehonrakentajat viilaavat tukkaansa peilin ääressä ja hajusteet, hajusteet...hajusteita on kuin oopperan pukuhuoneessa. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja avoimia. Suomalainen jurous puuttuu tyystin, suomalaismiesten peilikammon sijaan täällä viihdytään peilin ääressä yksin, kaksin ja ryhmänä. Tukkaa laittavat caballerot kikattavat kuin pikkutytöt, mutta pukuhuoneesta lähdetään aina tyylikkäinä, leuka pystyssä ja arvokkaasti.

Saunassa alkoivat kyselemään , että mikä minun saunasietoni salaisuus on. Hevosen kokoiset kehonrakentajat alalauteilla katsoivat tarkkana mitä vastaan. Keskilauteiden guapot kyselivät ja minä yksin ylälauteella en osannut oikein vastata mitään. Tapailin sanoja ja yritin selittää, että kaikki Suomessa viihtyvät saunassa kauan, lapsetkin. "LAPSETKIN!", kuului alalauteelta. Huomasin, että liikun vähän vaarallisessa maastossa ja alalauteen kerrostalon kokoiset kehonrakentajat näemmä miettivät suomalaislasten saunansietoa.

Joku tiesi sanoa, että Suomessa on kuulemma joka kaupungissa - ja pienimmässä kyläpahaisessakin -  sauna. Vakuutin, että näin on - ja jopa niinkin on, että jokaisessa talossa on sauna. Kehonrakentajat olivat hiljaa ja muut päivittelivät. "Ei mutta ihan oikeasti, miten sinä voit olla saunassa niin kauan?", joku vielä yritti. Tavoittelin jo vähän huumoria mukaan ja vastasin, että "ehkä se johtuu siitä, että äitini on syntynyt saunassa". "NYT!", kuului alalauteelta jo varoittavasti. Heheh.

* * *
Saunassa on tosiaan lämpömittarin sijasta suomalaisen saunavalmistajan logolla varustettu tiimalasi. Ehkäpä suomalainen saunavalmistaja on tehnyt tuotekehitystä Euroopan kuntoklubimarkkinoille. Tavanomaista on, että spanskit tulevat "löylyyn" sitten yhden tiimalasin ajaksi, ehkä kymmeneksi minuutiksi. Kiuas on kyllä kuuma, mutta siitä puuttuu kivet eikä siihen siis heitetä vettä. Vähän sellaista kuin istuisi mökillä sähkögrillin äärellä. Onneksi ylälauteella sentään on ihan saunalämmintä. On kyllä monesti tehnyt mieli hakea jostain ämpäri vettä ja tullla rojauttamaan se sopivissa erissä kiukaalle, mutta ei taida sähkötyöt olla sitä luokkaa, että ilman sähköiskua selviäisi...jospa kuun lopussa tekisi appelsiinipuun oksista vihdan ja katsoisi miten kehonrakentajilla hymy hyytyy..=D

Koti-ikävä

Olen selvinnyt koko Espanjan vuoden ilman koti-ikävää. Se iski menneellä viikolla. Paluu Italiasta kotiin sai jonkun läikähdyksen aikaiseksi: kotiin. Minun kotinihan on Suomessa!

Feria-viikko oli myös jonkinlainen vedenjakaja: nyt alkaa loppuluisu kesään. Kesäkuussa päättyy Erasmus-vaihtoni, päättyy vuokrasopimukseni, päättyy ESAD-kouluni opetus.

Itseasiassa opetus päättyy puolivälissä keskuuta. Lämmön takia se voi päättyä vielä hiukan aiemminkin - siis jos on niin kuuma, ettei voida opettaa. Täällä kuuma tarkoittaa siis yli +40 C. Kuumuuteen on varauduttu niin, että kaikki kokeet pidetään jo toukokuun aikana. Ja toukokuun lopusta alkaen jatkavat opiskelijat tekevät yhtä suurempaa teatteriproggista, johon minä en enää osallistu.

Olen helpottanut koti-ikävääni siten, että soitin äidille. Lisäksi otin skypen aktiivisempaan käyttöön ja perjantaina sotin sitten ilmaisen skype-puhelun Juhalle Nurmoohi! Juhan kanssa juteltiin pitkään ja Juha heti innostui haaveilemaan, että josko lähettäisin hänelle ilmakuivatun kinkunkoiven! On tulossa 40v synttärit ja mikäs sen komiampaa olisi kuin vuolla espanjalaista kinkunkoipea vierahille, pohjalaisen maatalon porstuassa. Tutkitaan asiaa! Koti-ikävä helpotti kummasti kun näköpuhelun kautta ykskkaks siirryin Juhan ja Liisan huusholliin kinkunkoipiasioihin. Traktorillakin oli jo pelloilla käyty. Ja kirkkoherranvaalit tuloo.

Lauantaina soitin skypepuhelun Tommille, Helsinkiin. Tommi zoomasi kameran ikkunasta ulos, kohti kotiani, hehehe! Tuttu Helsingin illanhämy, toukokuun valkea ilta, suomensininen taivaanranta, kesäntekevä toukoilta...tuntuipas hyvältä!  Tomminkin kanssa puhuttiin pitkään. Tommi veikkasi, että kahdessa-kolmessa viikossa minulle sitten tulee Espanja-ikävä jahka nyt Helsinkiin pääsen.  

Torstain skype-puhelu meni Annalle ja Sampolle ja 2½ v. kummipojalle. "Mikon huoneessa", oli kummipoika nimittänyt vierashuonetta:)!

Italian matkatuliainen, vatsatauti, on onneksi jo parempaan päin. Vähän kurjaahan sitä on ulkomailla sairastaa - silloin sitä kaipaa kotiin, omaan kotiin.

Ostin lentolipun kotiin. Ensi kuussa olen  jo kotona! Se on PIAN.

Kahden viikon kuluttua tulee Tuomas, opiskelutoverini Metropoliasta. Siitä kahden päivän päästä tulevat Tuija, Terhi, Maarit, Tinke ja Marko - viisi muuta opiskelutoveriani! Odotan teitä kovasti. Olette sydämellisesti tervetulleita! Ette tiedäkään, kuinka kaipaan sitä, että voi puhua suomea!

Sevillan maamerkki, suomalaispuusta tehty näköalatasanne Plaza del Encarnacionilla.

On siis tullut aika haaveilla...omasta kodista, tutuista kulmista, ihmisistä joita ei ole nähnyt aikoihin...minä niiiiiin aion:

• nauttia kesä-Hesasta, polkupyörän kyydissä
• ostaa ensitöikseni kausikortin Stadikan maauimalaan (kuten jo 15 vuoden ajan olen tehnyt: tällä kertaa tosin kuukauden normaalia myöhemmin)
• tavata teitä lukemattomia tuttuja, ystäviä, perheenjäseniä, sukulaisia, opiskelu- ja työkavereita...
• levätä, toipua, kerätä voimia viimeiseen opiskeluvuoteen ja alkavaan työvuoteen
• kirjoittaa opintoraportit
• heittää fillarin skodan perään ja kiertää Suomi vaikkapa reittiä Loviisa-Imatra-Savonlinna-YläSavo-Seinäjoki-länsirannikko-Tampere
• mennä yhden kaverin kanssa Turkuun astui kesäteatteria katsomaan, sillä siellä Peppi Pitkätossun isänä nähdään Remu Aaltonen!
• pestä ikkunat ja matot, pakastaa mansikat
• puhua naapureiden kanssa espanjaa, sillä meidän yhteinen projetimme "autotallissa espanjaa" onkin ollut talven ajan tauolla
• mennä parturiin ja kertoa kaiken (saakohan sieltä pitkiä aikoja, esim. 3 tuntia heheh?)
• kyläillä Nastolassa, Lahdessa, Hollolassa jne
• ottaa lungisti, olla suunnittelematta liikoja
• käydä tervehtimässä lähikaupan kauppiasta; onkin jo ikävä oman kaupan väkeä ja hyllyjärjestystä!

Skenografian koulutusohjelma

Skenografian nelivuotinen opetusuunnitelma

Koulussamme on toinenkin linja, skenografian eli lavastus- ja puvustustaiteen koulutusohjelma. Kovin paljoa en tulevien lavastajien/ puvustajien koulutuksesta tiedä, mutta tässä eräänä päivänä kovasti näyttivät jotakin lavastusta väsäävän:

Rosen-metodi

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -tutkinnon opetussuunnitelmaan kuuluu kolme 12 opintopisteen mittaista opintoprojektia (projektiopinnot 1, 2 ja 3). Niissä opiskelija syventyy johonkin sellaiseen alan osa-alueeseen, josta on erityisesti kiinnostunut.

Valitsin Rosen-menetelmän yhdeksi projektiopintojeni aiheeksi. Kipinä tähän tuli Ida-Lotta Backmanin meille pitämästä Keho&mieli -opintojaksosta. Koin kurssin merkittävän oivalluttavana ja tahdoin jatkaa keho-teeman parissa. Idea nimenomaan Rosenista syntyi, kun toissa vuonna puhuttiin hyvän ystäväni Anne-Marin kanssa silloisesta ajankohtaisaiheesta eli psykoterapiakoulutuksen tulevaisuuden näkymistä ja psykoterapioiden KELA-korvattavuudesta. Anne-Mari kertoi trauma- ja kriisiterapioista ja kehollisten muistumien merkityksestä niissä. Kuin ohimennen innostuttiin molemmat pohdiskelemaan Marion Rosenin luomaa Rosen-terapiaa ja sen mahdollisuuksia. Ennen kuin oikein huomasinkaan, olin saanut Anne-Marilta muutaman kirjavinkin ja valinnut opintoprojektini aiheen: Rosen-menetelmän käyttö näyttelijäntyön välineenä.  

Projektiopinnot (12 op) ovat syventäviä opintoja, joissa opiskelija laatii opintosuunnitelman ja hyväksyttää sen koulutusohjelmassa. Koulutusohjelma nimeää opinnoille ohjaavan opettajan ja opiskelija aloittaa opintojaksonsa suunnitelmansa mukaisesti. Projektiopinnot tuottaa paitsi esityksen, myös kirjallisen raportin. Opintojakson kuluessa opiskelija saa ohjausta ohjaavalta opettajaltaan.

Innostuin rakentelemaan Rosen-projektistani aika monipolvisen paketin: omaehtoista kirjallisuuteen tutustumista, vertaistyöskentelyä alaa ja aihetta tuntevan ammatti-ihmisen kanssa, omakohtainen tutustuminen Rosen-terapiaan, esityksen valmistamisen prosessi ja kirjallinen raportti. Jo alun alkaen koulutusohjelman palaute oli, että aika paljon olen suunnitellut 12 opintopisteen suoritukseksi. Ryhmämme vastuuopettaja ehdotti, että jos aihe kiinnostaa, jatka siitä sitten opinnäytetyöksi. No, aika iso on ollut kakku - mutta kiintoisa, maistuva.

Olen nyt edennyt siihen vaiheeseen, että kasaan Rosenista jotain esitykseksi. Olemme sopineet ohjaavan open kanssa, että voin tehdä sen täällä Espanjassa - muutenhan se siirtyisi ensi syksyyn saakka. Kirjallisuuteen olen tutustunut ihan kohtuuhyvin ja eittämättä tehnyt muistiinpanoja jo sillä silmällä, että ehkäpä tästä tulee vielä opinnäytteenikin aihe? Omakohtaisen tutustumisen, viisi kertaa Rosen-terapiaa, tein viime vuoden keväänä ja kesänä Helsingissä. Kokemus oli jännittävä ja hyvin myönteinen.     

Nyt kasaan tutustumismatkastani Rosen-menetelmään (ja sen käyttömahdollisuuksiin) esitystä, jotain näyttämölle, esityksellisen tutkielman - tai ainakin sinne suuntaan haparointeja. Olen rekrytoinut kuusi espanjalaista ensimmäisen vuoden näyttelijäopiskelijaa mukaan. Aion myös itse esiintyä mukana. Esityksellä on jo hahmo ja runko, harjoiteltukin on osia. Eiköhän siitä jotain synny estradillle asti, lähiviikkoina:)

Foto Copyright: http://www.valladoliddeporte.es/fasciculo/2012/01/expresion-corporal-15

Feria

Sevilla on juhlinut viime viikon Feriaa. Parturi kertoi, että vanhastaan Feriaan on valmistauduttu koko talven yli: on hankittu tai tehty uusi puku. Monelle sevillalaiselle uuden puvun teettäminen on ollut niin suuri investointi, että andalucialaisilla pankeilla on jo vuosikymmeniä ollut lainavalikoimassaan myös ferialuotto. Hulppean puvun hintaa on sitten saanut seuraavan 12 kk lyhentää pankilleen.



Sevillan Feria. (Foto copyright: wikimedia.org)

Hulppean Feria-portin oli kaupunki nytkin pykännyt juhla-alueen laitaan. Liekö käy niin, että suomalaiset veronmaksajat saavat sen vielä omakseen? Espanjan taloustilanne on kehno ja Andaluciassa uidaan vielä syvemmällä. Kesken syvän laman heitetään viikko vapaalle ja juhlistetaan kevättä. Andaluciassa osataan ottaa rennosti!  

Jos tuo Feria-portti tulee kreikkalaiseen tapaan suomalaisveronmaksajien kustannettavaksi, ehdotan, että laivataan se Suomeen ja siirretään Suonenjoen mansikkapitäjän laitamille mansikkaportiksi!

Suomalaisten taloudenpitoa täällä ihaillaan ja se on usein lempipuheenaihe, kun joku kuulee minun olevan Suomesta. Suomea suorastaan romantisoidaan, "teillä on kaikki niin hyvin" ja "teillä on rahaa", "Suomessa on rahaa". Ehkäpä lamaan sukeltavalle kansalle on tärkeää, että jossain on olemassa se  "Unelmien Ameriikka" tai Suomi, jossa kultakaivokset odottavat rohkeaa? Olen alkanut vastailemaan, että suomalaiset kyllä tekevätkin töitä kovasti ja meiltä on kaikki pyhäpäivätkin siirretty pidettäviksi viikonloppuina.

Ferian juhla-alue on jo hiljennyt ja isot rekat kuskaavat kojuja ja koristeita varastoon.

Andalucialaisten työkulttuurista varsinkin katalonialaiset vitsailevat taajaan. Vanhastaanhan virka-aika on alkanut siinä jossain 8-9 maissa ja jatkunut jonnekin 13 huitteille. Sitten on vetäydytty siestan viettoon ja kotiin perheen kanssa syömään, kunnes taas klo 16-17 on palattu töihin ja jatkettu klo 20-21 saakka. No katalaanien mielestä andalucialainen menee töihin kyllä siinä jossain klo 9 huitteissa, mutta vain kurkkaamaan työpaikalleen, sillä kunnon andalucialainen on jo sopinut puoli kymmeneksi aamiaisen johonkin lähikorttelin lukuisista aamiaispaikoista. Kotonaanhan espanjalaiset eivät aamupalaa juuri syö, vaan se perinteisesti syödään aamupäivällä työtovereiden tai muiden työkontaktien seurassa. Aamiaisella sitten verkostoidutaan ja hoidetaan kuulumistenvaihdot ja jos aamiainen venähtää, kello onkin jo lähemmäs 11 kun ehditään työpaikalle. Sitten sitä pitääkin jo valmistautua kotiinlähtöön, sillä siestan takia kaupunki ruuhkautuu kotiinpalaajista ja ajoissa lähtenyt ehtii ruuhkan alta kotiin ajoissa. Ja illalla..niin joo, ei kai sitä nyt ihan jokainen ihan joka ilta palaakaan töihin?

Niin tai näin, Välimeren maissa on vähän sydäninfarkteja ja itsemurhia. Ehkäpä se korreloi leppoisan elämänrytmin ja tunteiden esittämistä rohkaisevan arjen kanssa?