Koti-ikävä

Olen selvinnyt koko Espanjan vuoden ilman koti-ikävää. Se iski menneellä viikolla. Paluu Italiasta kotiin sai jonkun läikähdyksen aikaiseksi: kotiin. Minun kotinihan on Suomessa!

Feria-viikko oli myös jonkinlainen vedenjakaja: nyt alkaa loppuluisu kesään. Kesäkuussa päättyy Erasmus-vaihtoni, päättyy vuokrasopimukseni, päättyy ESAD-kouluni opetus.

Itseasiassa opetus päättyy puolivälissä keskuuta. Lämmön takia se voi päättyä vielä hiukan aiemminkin - siis jos on niin kuuma, ettei voida opettaa. Täällä kuuma tarkoittaa siis yli +40 C. Kuumuuteen on varauduttu niin, että kaikki kokeet pidetään jo toukokuun aikana. Ja toukokuun lopusta alkaen jatkavat opiskelijat tekevät yhtä suurempaa teatteriproggista, johon minä en enää osallistu.

Olen helpottanut koti-ikävääni siten, että soitin äidille. Lisäksi otin skypen aktiivisempaan käyttöön ja perjantaina sotin sitten ilmaisen skype-puhelun Juhalle Nurmoohi! Juhan kanssa juteltiin pitkään ja Juha heti innostui haaveilemaan, että josko lähettäisin hänelle ilmakuivatun kinkunkoiven! On tulossa 40v synttärit ja mikäs sen komiampaa olisi kuin vuolla espanjalaista kinkunkoipea vierahille, pohjalaisen maatalon porstuassa. Tutkitaan asiaa! Koti-ikävä helpotti kummasti kun näköpuhelun kautta ykskkaks siirryin Juhan ja Liisan huusholliin kinkunkoipiasioihin. Traktorillakin oli jo pelloilla käyty. Ja kirkkoherranvaalit tuloo.

Lauantaina soitin skypepuhelun Tommille, Helsinkiin. Tommi zoomasi kameran ikkunasta ulos, kohti kotiani, hehehe! Tuttu Helsingin illanhämy, toukokuun valkea ilta, suomensininen taivaanranta, kesäntekevä toukoilta...tuntuipas hyvältä!  Tomminkin kanssa puhuttiin pitkään. Tommi veikkasi, että kahdessa-kolmessa viikossa minulle sitten tulee Espanja-ikävä jahka nyt Helsinkiin pääsen.  

Torstain skype-puhelu meni Annalle ja Sampolle ja 2½ v. kummipojalle. "Mikon huoneessa", oli kummipoika nimittänyt vierashuonetta:)!

Italian matkatuliainen, vatsatauti, on onneksi jo parempaan päin. Vähän kurjaahan sitä on ulkomailla sairastaa - silloin sitä kaipaa kotiin, omaan kotiin.

Ostin lentolipun kotiin. Ensi kuussa olen  jo kotona! Se on PIAN.

Kahden viikon kuluttua tulee Tuomas, opiskelutoverini Metropoliasta. Siitä kahden päivän päästä tulevat Tuija, Terhi, Maarit, Tinke ja Marko - viisi muuta opiskelutoveriani! Odotan teitä kovasti. Olette sydämellisesti tervetulleita! Ette tiedäkään, kuinka kaipaan sitä, että voi puhua suomea!

Sevillan maamerkki, suomalaispuusta tehty näköalatasanne Plaza del Encarnacionilla.

On siis tullut aika haaveilla...omasta kodista, tutuista kulmista, ihmisistä joita ei ole nähnyt aikoihin...minä niiiiiin aion:

• nauttia kesä-Hesasta, polkupyörän kyydissä
• ostaa ensitöikseni kausikortin Stadikan maauimalaan (kuten jo 15 vuoden ajan olen tehnyt: tällä kertaa tosin kuukauden normaalia myöhemmin)
• tavata teitä lukemattomia tuttuja, ystäviä, perheenjäseniä, sukulaisia, opiskelu- ja työkavereita...
• levätä, toipua, kerätä voimia viimeiseen opiskeluvuoteen ja alkavaan työvuoteen
• kirjoittaa opintoraportit
• heittää fillarin skodan perään ja kiertää Suomi vaikkapa reittiä Loviisa-Imatra-Savonlinna-YläSavo-Seinäjoki-länsirannikko-Tampere
• mennä yhden kaverin kanssa Turkuun astui kesäteatteria katsomaan, sillä siellä Peppi Pitkätossun isänä nähdään Remu Aaltonen!
• pestä ikkunat ja matot, pakastaa mansikat
• puhua naapureiden kanssa espanjaa, sillä meidän yhteinen projetimme "autotallissa espanjaa" onkin ollut talven ajan tauolla
• mennä parturiin ja kertoa kaiken (saakohan sieltä pitkiä aikoja, esim. 3 tuntia heheh?)
• kyläillä Nastolassa, Lahdessa, Hollolassa jne
• ottaa lungisti, olla suunnittelematta liikoja
• käydä tervehtimässä lähikaupan kauppiasta; onkin jo ikävä oman kaupan väkeä ja hyllyjärjestystä!