Mamu uimahallissa

Kaikki, mikä pieleen voi mennä, myös meni pieleen.

Olin kyllä varannut mukaani passin, koska ilman sitä (tai espanjalaista henkilökorttia, jota minulla ei ole) ei voi kausilippua ostaa. Niinpä sitten jonotin passi kädessä uimahallin kassalle ja kyllä tunsin itsekin itseni hieman typerän näköiseksi. Vuorollani sitten esitin asiani, mutta ykskaks niitä lippuvaihtoehtoja olikin sitten ihan satamäärin. Oli tarjousta, jolla saa tammikuun aikana kausikortin ostaessaan alennuksen seuraavan kolmen kuukauden maksuista. Oli myös 30 vrk kausikorttia (sellaista ei viimeksi ollut kun uimahalliin yritin, mutten päässyt).

Oli sitä ja tätä, mutta kun siihen kauskorttiin nyt sen passini olin varannut, niin sellaista sitten ostamaan. No, se ostotapahtuma tyssäsi siihen, ettei minulla ole espanjalaista pankkitiliä. Sitä asiaa selittäessään hallivirkalija puhui jo niin vauhdikkaasti, että tipuin kelkasta ja takana oleva jonokin alkoi huokailla yhä kovemmin. Päädyin ostamaan 24 tunnin lipun. Mielessäni kyllä ajattelin, että en taida toista kertaa tulla seuraavan 24h aikana, mutta koska tämmöistäkään vaihtoehtoa ei viimeksi ollut, olin tyytyväinen että passeineni nyt sitten viimein ja vihdoin ylipäätään kelpasin uimahallin portista sisään.

No ihan alkuun en tietenkään löytänyt koko pukuhuonetta ja en nyt tässä ala erittelemään, mitä kaikkia ovia kävin kokeilemassa, mutta sanonpa vaan, että eivät ne olleet miesten pukunhuoneeseen johtavia. Oikean oven löydettyäni (tai se oli varauloskäynti, mutta vei oikeaan paikkaan), oli sitten se euro kateissa, jolla saa pukukaapin lukkoon! No, ystävällinen kassa ja se sama jonottava porukka olivat ihan kärsivällisiä kun palasin taas asiaani sölkkäämään, ohi jonon. Euron saatuani taas niitä ovia etsiskelemään, sillä olipahan tosiaan hankala löytää perille. Saman varauloskäytävän kautta kyllä menin taas ja mulkoilivathan ne toistamiseen siellä pukuhuoneessa.

Sevilla Piscinas eli Urheilukeskus O2 Centro Wellness on kuulemma Sevillan moderni ja ehdottamasti paras uimahalli, vauraassa kaupunginosa Nervionissa. (Kuvan copyright vuka.es)

Uima-asuahan ei riisuta saunaan mennessä eikä vettä heitetä kiukaalle. Nämä osasin välttää, mutta altaaseen mennessäni sain uimavalvojan juoksemaan siihen altaan reunalle kovasti viittilöiden. Varmistin, että eiköhän näillä kaikilla radoilla saa uida. Saa kuulemma, mutta "uimalakki, señor, uimalakki. Se ei ole suositus vaan vaatimus, kuten tiedätte". No enpä kyllä tiennyt, mutta näyti se kaikilla muilla altaassa olevilla päässä olevan. Ystävällinen uimavalvoja neuvoi, että siinä kassallahan niitä on sitten 3 eurolla myynnissäkin. Joten eikun sinne sitten taas, tällä kertaa vettä valuvana. Ystävällinen kassa ja se yllättävän hitaasti edennyt jono olivat pitkämielisiä mamua kohtaan. Muutama sellainen Iltalypsyn karjakon katsetta muistuttanut silmienpyöräytys jonossa syntyi kun varauloskäynnin oven läväytin aulaan auki ja totesin että "Perdon, yksi uimalakki, por favor!". Oli tullut mamu uimaan.

Uimalakki päässä sitten uin. Olikin niin mukavaa uida taas pitkästä aikaa! Ensikertaa Sevillassa - kun aiemmat yritykset aina tyssäsivät kassalle. Nyt oli sentään passit ja uimalakit ja uinkin sitten sydämeni kyllyydestä, toista kilometriä, nautiskellen. Uidessa oivalsin senkin, että minä mamuparkahan vaikutan täällä tylyltä kun en saunaan mennessäni tervehdi enkä saunasta lähtiessäni hyvästele. Kaikki muuthan niin tekivät. Päätin tervehtiä heti kun olen uintini uinut ja saunaan menen uudestaan.

Ja saunassa sitten tervehdin kaikkia ja kaikki vastasivat. Ja sitten kun ne yksi kerrallaan lähtivät, hyvästelivät. Laskin mielessäni, että sitä yhtä äijää tervehdin ainakin neljä kertaa uimahallireissullani, se kun sattui aina samaan aikaan turkkilaiseen ja suomalaiseen saunaan.  Myös porealtaassa on syytä tervehtiä, sielläkin vähän katsottiin kummissaan kun teurastajan perusilme kasvoillani vain istahdin kuplien keskelle. Seuraava tulija sitten ystävällisesti jo kajauttikin reippaan "¡Buenas tardes!" ja poiskiipeävä "¡Hasta luego!".

Kotimatkalla ajattelin, että ihan oikeasti minä yritin käyttäytyä kunnolla ja että ne kaikki systeemit vaan oli niin vieraita ja outoja, että siksi poikkesin joukosta. Sitten tuli mieleen koti-Helsingin somalit ja muut muualta tulleet ja se, että kuinka se vaan voi olla niin äärettömän outoa siellä jossain Pohjolan pimeyden uimahallissa oivaltaa, että täällä sitä sitten riisutaankin ihan alastomaksi ja vettäkin paiskotaan sähköpatterille ja mitä kaikkea vaarallista ja kummallista ja outoa. Tuli myötätunnon puuska. Lämipimiä terveisiä teille Omar, Abdi, Moustafa ja Siidow sekä muut somalituttuni Helsingissä! Ehkä teidän vanhemmillanne oli samanlaisia kokemuksia alkuaikoinaan uudessa maassa?

Terveiset Sevillan pimenevästä lauantai-illasta! Plaza Duquen keskellä oleva puistikko palmuineen on kiva kohauspaikka iltasellakin.