Joku elämäntaitovalmentaja kehotti tekemään vuoden vaihtuessa inventaarion menneestä vuodesta. Hän suositteli istuutumaan rauhassa alas, ottamaan kynän ja paperia sekä kirjaamaan peräti 100 asiaa, joista menneenä vuonna on iloinnut. Todella, sata asiaa. Sitten hän kehotti lukemaan listan ajatuksen kanssa läpi, ottamaan toisen paperin ja otsikoimaan sen "100 asiaa, jotka kutsun elämääni alkavana vuonna".
Edellisen kaltaista tilinpäätöstä olen vähän soveltaen tehnytkin muutamana viime vuotena. Esim. tämä Espanjan vaihtovuoteni on ollut asia, joka on kypsynyt mielessäni jo vuosia. Kun nyt tein tilinpäätöstä menneestä vuodesta 2011, nousi ylitse muiden muutama asia:
- sain vuosikausien kirjoilla roikkumisen jälkeen vihdoin ja viimein rutistettua puuttuvat opinnot kasaan ja yliopistosta maisterin paperit
- aloitin Keho&Mieli -teemaan liittyvän projektini osana nykyopintojani
- Espanjan vaihtovuosi alkoi Sevillassa
Ilahduttavia asioita kaikki! Opintovapaalle jääminen itsessään oli jo hyvältä tuntuva, odotettu jakso. Erasmus-opiskelijaksi pääsy Espanjaan kruunasi välivuoden. Alkavalle vuodelle kirkastan vielä tavoitteitani:
- kielitaidon kohentuminen
- keho
- kiireettömyys
Ystäväni Tatu, esiintyvä taiteilija ammatiltaan, antoi palauetta blogistani: se on mahdottoman analyyttinen! Terveisinä Tatulle siis vielä edellisten tavoitteiden avaaminen:
- kielitaidon kohentumiseksi hakeudun kielikurssille, esim. 2 iltaa viikossa, kevään ajaksi
- kehonhallintaan ja kehotuntemukseen liittyvä työskentely jatkuu osana opintoja (fyysinen teatteri!), lisäksi Rosen-projektini jatkuu, venyttelyt + hieronta + palauttava treeni, akilleen kontoutus
- kiireettömyys = rauhallisuus, paineettomuus, jännityksestä luopuminen
Yksi syksystä mieleen jäänyt asia on Martí-opettajan minulle antama palaute jotakin fyysistä improa tehdessämme: älä mene aivot edellä, vaan anna kehon viedä. Martín tunneilla on myös haettu oman kehollisen ilmaisun rajoja ja kokeiltu itselle luonteenomaisesta luopumista.
Flamenco-esitys koulun ala-aulassa jäi mieleen lokakuulta 2011.
Suomi-lomallani kävin opiskelutoverini Tuomaksen kanssa katsomassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin esityksen "Hymyilevät kädet". Tuomaksella on aina taito löytää kaupungin kiehtovimmat menot*, niin nytkin. Intiimissä pienessä katsomossa oman säkenöintinsä aiheutti presidenttiparin saapuminen yleisöön. Halosesta muotokuvankin maalannut Rafael Wardi asteli esityksessä näyttämölle, mm. varjotanssiin lyhytkasvuisen tanssija Maija Karhusen kanssa. Osana esitystä kuultiin myös yleisön kirjoittamia rakkausrunoja "kaukaiselle rakastetulleen".
Yleisö tosiaan sai kirjoittaa runoja lämpiön aulassa ja osa niistä sitten luettiin esityksessä. Tällä kertaa kaikki tietysti odottivat koska kuullaan Tarjan runo Aralle, mutta mene ja tiedä, oliko se joukossa :D! Runoja kuultiin ehkä seitsemän tai kahdeksan. Tunnistin omani, rakkaudentunnustukseni kauas Sevillaan espanjalaisten pariin. Se luettiin viimeisenä. Tuomas kertoi esityksen jälkeen, että sitä ennen oltiin luettu hänen runonsa:)! Esityksestä menee viimeiset näytökset tänä viikonloppuna. Suosittelen!
- - -
*)= taito löytää kaupungin kiehtovimmat menot:
Puhelu klo 12 "Eiku mä ajattelin, että mennäänkö sittenkin lounaan sijasta Töölönlahteen, jossa on valoshow"
Puhelu klo 14 "Siel toisaalta on vähän kylmä, joten kiinnostasko sua sittenkin mennä syömään"
Tekstiviesti klo 16 "Vai oisko sittenkin Hymyilevät kädet kun se tuntuu nyt jotenkin kutsuvan"
Puhelu klo 17 "Meidän faijakin innostu Hymyilevistä käsistä"
(Klo 17.45 Aloin nähdä sieluni silmin Tuomaksen peruvan tulonsa ja minun menevän hänen isänsä kanssa teatteriin, joten lähetin tekstiviestin, jossa varmistin, että missä tavataan)
Tapaaminen klo 18.30 "Broidi oli menny faijalle ja ne suunniittelee nyt jotain matkaa joten faija meneekin huomenna teatteriin."
(Klo 19 Puhuttavan esityksen, presidenttiparin ja joukon kulttuuri-intellektuelleja seurassa tunnen, että tämä on pääkaupungin kulttuuritapaus tänä iltana, aivan satavarmasti. Koko esityksen ajan tuntuu hyvältä ja kutkuttavan oikealta)
Yleisö tosiaan sai kirjoittaa runoja lämpiön aulassa ja osa niistä sitten luettiin esityksessä. Tällä kertaa kaikki tietysti odottivat koska kuullaan Tarjan runo Aralle, mutta mene ja tiedä, oliko se joukossa :D! Runoja kuultiin ehkä seitsemän tai kahdeksan. Tunnistin omani, rakkaudentunnustukseni kauas Sevillaan espanjalaisten pariin. Se luettiin viimeisenä. Tuomas kertoi esityksen jälkeen, että sitä ennen oltiin luettu hänen runonsa:)! Esityksestä menee viimeiset näytökset tänä viikonloppuna. Suosittelen!
- - -
*)= taito löytää kaupungin kiehtovimmat menot:
Puhelu klo 12 "Eiku mä ajattelin, että mennäänkö sittenkin lounaan sijasta Töölönlahteen, jossa on valoshow"
Puhelu klo 14 "Siel toisaalta on vähän kylmä, joten kiinnostasko sua sittenkin mennä syömään"
Tekstiviesti klo 16 "Vai oisko sittenkin Hymyilevät kädet kun se tuntuu nyt jotenkin kutsuvan"
Puhelu klo 17 "Meidän faijakin innostu Hymyilevistä käsistä"
(Klo 17.45 Aloin nähdä sieluni silmin Tuomaksen peruvan tulonsa ja minun menevän hänen isänsä kanssa teatteriin, joten lähetin tekstiviestin, jossa varmistin, että missä tavataan)
Tapaaminen klo 18.30 "Broidi oli menny faijalle ja ne suunniittelee nyt jotain matkaa joten faija meneekin huomenna teatteriin."
(Klo 19 Puhuttavan esityksen, presidenttiparin ja joukon kulttuuri-intellektuelleja seurassa tunnen, että tämä on pääkaupungin kulttuuritapaus tänä iltana, aivan satavarmasti. Koko esityksen ajan tuntuu hyvältä ja kutkuttavan oikealta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti