Suomalaiset Sevillassa

Keväällä, kesällä ja vielä viikkoa ennen lähtöäni etsin netistä Sevillan suomalaisten sivua. Ei löytynyt, vaikka kuinka hain. Kunniakonsuli kyllä löytyy ja jokin liike myy Marimekon tuotteita. Mutta ei merkkiäkään siitä, että olisi jokin suomalaisten ryhmittymä. Erasmus-linkitkin olivat vuosia vanhoja. Ehkä joku muukin oli kaivannut suomenkielistä seuraa, sillä pari viikkoa sitten syntyi Facebookiin "Suomalaiset Sevillassa"-ryhmä. Siihen on kertynyt jo 19 nimeä. Eka tapaaminen oli eilen, Alameda de Herculeksella, jossa tutustuin kahteen EU-viraston (Sevillassa on jokin sellainenkin) suomalaistyöntekijään, Kirstiin ja Anssiin. Syötiin Kirstin tuomaa salmiakkia ja puhuttiin suomea. Kirsti oli asunut jo 5 vuotta Sevillassa, mutta nyt pakkasi muuttoa varten, 1.11. alkaen Brysseliin. Anssin pesti päättyy samoihin aikoinin, joten kaksi poislähtevää kehuivat minulle kaupunkia ja antoivat vinkkejä. Olipa hauska puhua suomea! Anssin kanssa kehuttiin kotikaupunkinsa Lahden maauimalaa. Loppuillasta mentiin Kirstin ja Anssin turkkilaistyötoverin jazz-keikalle. Upee mimmi, kuulemma laulanut itsensä kakkoseksi Turkin euroviisukarssinnoissakin joskus. "Olen pakkaamassa tavaroitani, tarvitsetko jotain?", kysyivät molemmat suomalaiset minulta erikseen. Olisi ollut mikroaaltouunia ym tarjolla. En tarvinnut, abuelalassa on kaikkea. Pesukonekin on samanlainen kuin kotona Helsingissä!

Niin, sopeutumisesta. Helpointa on kun "taittelee paitansa tyynyksi päänsä alle ja painaa silmät kiinni". Tänä aamuna ajattelin jälleen kerran, että olen tismalleen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Moni sellainen asia, joka on ollut kytemässä mielessä viime vuosina, saa nyt vastakaikua tuolta koulusta. Jännittämisestä puhuttiin tänään pitkään, yhden harjoituksen purussa. "Ääni on keho", oli yksi Emma Alonson eilen lähettämän Tecnica Vocalin kurssin 100-sivuisen materiaalin luvuista. Fyysistä on tehty niin, että ei tarvii lampaita laskea. Sain myös roolin! Siitä myöhemmin lisää, mutta sen verran jo voin paljastaa, että näytelmällä on mittaa 10-15 minuuttia, siinä on neljä näyttelijää, vuorosanani ovat espanjaksi (yllätys!) ja enää yksi rooli on miehittämättä. Vastaroolissani on Teneriffan San Cristóbal de La Lagunasta kotoisin oleva kundi, joka puhuu loistavaa englantia. Luullakseni se auttaa treenissä paljon, että joku tarvitessa pystyy komminikoimaan myös englannilla.

Ja lopuksi fyysisestä: sitä tämä on, koko täkäläisen teatterikoulutuksen kontksti on enemmän tai vähemmän fyysisen teatterin konteksti. Ekana vuonna opitaan kehonhallintaan liittyviä peruustaitoja, kohotetaan näemmä kuntoa ja sitten jatkossa tulee jos jonkinlaista akrobatiaa sun muuta. Ymmärrettävästi minua ei ole sijoitettu kolmannen vuosikurssin akrobatiakurssille, koska en ole käynyt ekan vuoden Expresion Corporalia. Siksipä sitten käyn sen nyt ekavuotisten kanssa. Opetus on sitä, mitä olen kaivannutkin - ja todellakin aika ajoin lähellä kuntopiirityöskentelyä. Aika moni opiskelutoveri kertoikin viikonlopustaan kuten minäkin: "en tehnyt mitään, paitsi nukuin ja lepäsin".