Pauliina kysyi Facebookissa, olenko jo saanut kahvikutsun Serranojen perheeseen. En ole, mutta eilen tuli flashback-fiilis TV-sarjasta "Francon aika - näin sen koimme (Cuéntame cómo pasó)". Kävi nimittäin niin, että Técnica Vocalin teoriaosuuden opettaja Justo Ruiz ylipuhui puolikoulua teatteriin, Sevillan Teatro Centraliin. Siellä vieraili eilen Grec 2011 Festival de Barcelona / Teatre Romean näytelmä Deseparecer. Pääosassa Francon ajasta tuttu näyttelijä Juan Echanove.
 |
| Juan Echanove ja Maika Makovski. Foto: http://kedin.es/pe/teatro-obras-de-teatro-representacion-de-desaparecer-en-el-teatro-central-en-sevilla/fotos/202520 |
Jäi jotenkin sopimatta koulussa tarkemmin, että millä porukalla ja missä tavataan, mutta Dalin teroittama "lippu on lunastettava tuntia ennen"-ohje mielessäni sotkin fillarilla hyvissä ajoin paikalle. Ja kas kas, espanjalaisittain siellä ei kyllä ollut ketään muuta tuntia ennen. Kaikki - Dal mukaanlukien - saapuivat kun saapuivat lippuaan lunastamaan, osa 10 minuuttia vaille. Tai olisiko ne niin, että Dal oli antanut Francisco Jesukselle tehtäväksi lunastaa lippunsa, mutta jokatapauksessa niin, että kun minä menin paikalle 1h 20 min ennen, paikalla oli tuskin edes lipunmyyjää. Sitten saapui Victor Manuel, jostain syystä, ja opasti minut lippukassalle. Koska olimme sitten niin paljon muita ennen, saimme paikat riviltä, jossa ei sittemmin ollut ketään muita koululta.
Victor Manuel on loistohahmo, olen pitänyt hänestä ensimetreistä lähtien. Espanjalaisesta filologiasta ja litteraturasta (tms) yliopistotutkintonsa tehnyt nyt ekaa vuotta tuossa koulussa opiskeleva syntysevillalainen. Victor Manuel olikin hyvää seuraa Edgar Allan Poen teksteistä syntyneeseen näytelmään. Victor Manuel on myös entinen Erasmus-opiskelija: kertoi olleensa vuoden Lontoossa, espanjanlaista filologiaa (romaanista, en tiedä?) opiskellen. "Oli aika kiva vuosi juu", Victor Manuel hymähti kun kysyin, eikö espanjan opiskelu espanjalaiselle ole aika vaivatonta Lontoossa.
Niin, näytelmä oli hieno. Yleisö nousi seisomaan ablodien ajaksi. Koko muu koulu katosi vauhdilla jonnekin, ilmeisesti yhdessä ulos iltaa viettämään, mutta me jäimme Victor Manuelin kanssa jumiin ison salin yläriville. Alas päästyämme totesimme, että kaikki ovat kaikonneet, joten Victor Manuel ehdotti, että jäädään nyt sitten saman tien keskustelutilaisuuteen, joka Sevillaan saapuneelle teatteriryhmälle ja yleisölle oli näytöksen jälkeen varattu. Ohhoh, se olikin aikamoista! Odotetuamme puolisen tuntia, saapuivat esiintyjät maskit pestyinä tapaamaan meitä. Ja eihän siellä sitten ollutkaan enää kuin 15-20 ihmistä, mukana myös toinen Francon ajasta tuttu näyttelijä, isoäidin roolin vakuuttavasti tehnyt sevillalainen teatterihahmo María Galiana Medina. "Muuuuuyyyyyy conocida", erittäin tunnettu, luonnehti Victor Manuel toista sevillalaista.
 |
| Ylh.vas. Juan Echanove ja Maria Galiana Medina. Foto: http://www.rtve.es/television/cuentame/ |
Kun 40 minuuttia oli keskusteltu ja kyselty, Echanove taitavasti päätti tilaisuuden luontevassa kohdassa, kutsuen meidät kaikki lasilliselle lämpiöön. Victor Manuelin kanssa katsoimme siinä kohdassa parhaaksi vetäytyä Sevillan yöhön. Olin tyytyväinen, että ymmärsin Echanovan (synt. Madridissa) espanjaa niin hyvin - aika ajoin ihan pitkiäkin pätkiä.
Victor Manuelin puheessa kiinnitin huomiota äänteiden s ja t paikanvaihdoiksiin: andalucialaisittain (?) Justosta tulee Jutso [hutso] ja estasta etsa [etha]. Usein jää myös viimeinen tavu sitten ihan kokonaan pois. Että tällä lailla =D ...ottia tuota.. espanjaa opiskelemassa. Tunnen syvää myötätuntuoa kaikkia niitä maahanmuuttajia kohtaan, jotka asuvat Turggusesa. "Onk kel tikui?" ei ehkä heti aukea, vaikka tulitikut taskusta löytyisivätkin.
Victor Manuelin puheessa kiinnitin huomiota äänteiden s ja t paikanvaihdoiksiin: andalucialaisittain (?) Justosta tulee Jutso [hutso] ja estasta etsa [etha]. Usein jää myös viimeinen tavu sitten ihan kokonaan pois. Että tällä lailla =D ...ottia tuota.. espanjaa opiskelemassa. Tunnen syvää myötätuntuoa kaikkia niitä maahanmuuttajia kohtaan, jotka asuvat Turggusesa. "Onk kel tikui?" ei ehkä heti aukea, vaikka tulitikut taskusta löytyisivätkin.
Tässä vaiheessa espanjan kielishokkiani alan jo ymmärtää muutamien espanjaa jollain tavalla. Esim. Dal, Tecnica Vocalin toinen ope Emma ja näyttelijäntyötä opettava Martí puhuvat rauhallisesti, toistellen, helposti. Musaopea ja opiskelutovereita Francisco Jesusta + Alejandroa en ymmärrä mitenkään. Musaope itsekin aina muistaa sanoa, että hän varmaan puhuu niin nopeasti ja sevillalaisittain, että sitä ei varmaan ymmärrä. Juu, ei. Mutta päätin juuri, etten enää surkuttele ohutta sanavarastoani, puutteellista kielioppiani, laiskuuttani kielen oppimisessa tms. Mennään näin ja viikko viikolta enemmin ymmärtäen. Ja siis...mikä viikko, mikä teatteri-ilta, mitä ihmisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti