Haasteita

Yksi blogini tavoite on ollut kuvata sanoin ja valokuvin sitä, miltä täällä oleminen, opiskelu ja eläminen näyttää ja tuntuu. Olen pyrkinyt kuvaamaan kaikenlaisia tuntemuksia, joita Erasmus-opiskelijana vaihtovuosi muassaan on tuonut. Seuraavat kuuluvat sarjaan "haasteet ja ilot":

A

Aikuisopiskelijana nuorisoasteella. Tämä syö välillä miestä. Niin mukavaa kuin onkin olla itseään nuorempien, elämäniloisten seurassa, on toisinaan kova ikävä ikätovereiden (samanikäisten opiskelijoiden) seuraa.

E

Espanjan kieli. Kielioppi on vaikea, sanavarasto niukka. Teatterialan sanasto ei riitä, sillä jokaisessa oppiaineessaan on oma sanavarastonsa tietenkin. Ihmiset puhuvat noeasti, on monia murteita, sevillalaisilla jää lopputavuja pois ja jotkin kirjaimet vaihtavat ääntäessä paikkaansa.

I

Itsetunto. En arvannutkaan, kuinka tyhmäksi sitä vieraan kielen ympäröimänä aika ajoin itseänsä tuntee. On kuin olisi palannut taas lapseksi: ei ymmärrä, ei osaa, ei pysty suorittamaan kun ei tiedä mitä nyt tehdään. Joutuu koko ajan ottamaan apua vastaan. Ei opi uusia asioita yhtä nopeasti kuin muut, koska ei ymmärrä yhtä nopeasti. On koko ajan viimeinen.

K

Koulunkäynti. Pitkästä aikaa näinpäin: pitää tottua koulun rytmiin, koululaisen/ opiskelijan roolin. Espanjassa se on hierarkisempi rooli, olla oppijana. Kaipaan opettajan rooliin. Olisi niin mukava nousta ykskaks luokassa seisaalleen ja sanoa, että ottakaapas sivu 45 esiin!:D

Koti-ikävä. Olisi niiiiin mukavaa olla kotona. Onneksi tiedän, että sekin päivä taas tulee - pian. Ja sitten tulee sekin päivä, jolloin kotona ajattelee, että olisi niiiin mukavaa taas olla siellä Sevillassa.

O

Opiskelu. Interpretacion Textualin kouluohjelman 1. vuodessa ei ole niin valtavasti kotitehtävinä luettavaa tai tentteihin lukua, mutta sitäkin enemmän pitäisi harjoitella kotona - musiikkia, äänenkäyttötreenejä, laulua, tanssia, fyysistä ilmaisua, mimiikan tehtäviä jne. Olen opiskellut pääsäääntöisesti teoriapainotteisia asioita aiemmin, joten tämmöinen opiskelu ja kotona harjoittelu on ihan uusi asia.

Onni. Onnellisuus. Tuntuu hyvältä kun on toteuttanut haaveensa.

R

Rikkaus. Raha? Sitäkin tarvitaan, mutta mieluummin panen sukanvarteen kokemuksia, tällä elämän vääjäämättömästi etenevällä kiitoradalla, narsk. Ja kun The Bird singahtaa liitoon, ei sillä rahalla mitään tee, mutta kokemuksiaan voi sentään hymyssä suin muistella. Olen rikas, sillä olen nähnyt laajalti asioita, elämää ja erilaisia maailmoja, erilaisia ihmisiä. Olen opiskellut monenlaista ja tehnyt töitä monenlaisissa tehtävissä. Vuosi teatteria Espanjassa on uusi asia.

S

Sosiaalisuus. Tämä on vähän haastavaa. Olen aika epäsosiaalinen pohjimmiltani, vaikka kaikki minut tuntevat asian näkevätkin juuri päinvastoin. Olen aika ajoin tylsää seuraa, joten on parempi että lataan itsekseni akkuni. Espanjassa kaikki on ollut jotenkin hassusti nurinkurin. Täällä elämä on sosiaalinen vuoristorata, hattarakarnevaali, joka alkaa kun päänsä pistää ovesta ulos ja päättyy kun oven sulkee perässään illan päätteeksi. Toisaalta espanjalainen tuttavallisuus ja läheisyys on vain pintaa, fasaadia, joka ei sitten merkitsekään mitään. En ole saanut sydänystäviä tai riekkunut yltiösosiaalisesti joukon jatkona. Se olisi ollut mahdollista ja siitä olisi saanut paljon, mutta tällä kertaa näin. Sen sijaan jos - ja kun - olen jonkun sykähdyttävän ihmisen tavannut, olen mennyt suoraan kohti, paiskannut jääkarhun kokoisen käpäläni voimalla selkään ja kysynyt että "Ollaanks kavereita?". Olen hakenut aikuisopiskelijan tapaa olla vaihdossa.

T

Tyytyväisyys. Olen niin tyytyväinen, että vaihto-opiskelusta tuli totta! Olen tyytyväinen opintovapaaseen, sillä työn ja opiskelujen yheensovittamista olen tehnyt jo vuosikaudet. Nyt on kerrankin aikaa keskittyä vain toiseen! Espanjaan olen tyytyväinen myös. Kaikkinensa on olo, joka kuvastaa vanhaa viisautta "unelmilla on taipumus toteutua".

U

Uskallus. Vaihtovuosi on uskaltamista uskaltamisen perään. Nelikymppisenä uskaltaa monia asioita toisella tapaa kuin kaksikymppisenä, mutta uskallusta kysytään silti. Kielipuolena elämä on yhtä uskaltautumista täynnänsä. Kun ei edes ohjeita ymmärrä, on itse tekeminen uskaltamista. Olen uskaltanut. Se tuntuu hyvältä.

Y

Yksin. Moni asia olisi mennyt toisin, jos olisin asunut espanjalaisten opiskelijoiden kanssa solussa. Sitä olen kyllä haikaillut. Olisi oppinut kielenkin tuosta vaan, olisi ollut oppaita kulttuuriin ja kieleen, olisi ollut luontevasti seuraa vapaa-ajan viettoon. Yksin asuessa on kuitenkin voinut olla ehkä kuuliaisempi omille toiveilleen, tarpeilleen ja haluilleen. Ehkä olisin voinut asua puoli vuotta solusssa ja lopun aikaa yksin, silti.

Yksin. Olen ollut tyytyväinen siihen, etten ole hukannut tarpeitani. Olen tehnyt sen, mitä olen lähtenyt tavoittelemaan.