Kiitti salmiakista!

Toverini toivat Suomen tuliaisina savujuustoporo-ruisnappeja. Voi itku! Olipas ne hyviä! Kiitos! Suomessa en syö suklaata enkä salmiakkia. Tuomaksen tuoma Fazerin sininen kyllä maistui. Salmiakki on huvennut vähä vähältä kun Allu on poikennut kylässä. Allu onkin ensimmäinen tuntemani espanjalainen, jolle salmarit kolahtaa. Allukin kiittää.

Entinen taisteluparini (ei kuitenkaan intin taisteluparini Miska, vaan Tuusulan vuosien taisteluparini Nina!) laittoi myös mieltäylentävän postipaketin: sisua ja kaipaamiani puurohiutaleita. Kiitos!

Sevillan paikallislehti Diario de Sevilla on uutisoinut opiskelijoiden mielenosoituksista ja Sevillan yliopistoja kohdanneista lomautuksista: toisin kuin muut yliopistot, Sevillassa talouskuuri puraisi pahasti yliopistoja. Opetushenkilöstöä on lomautettu, jonka seurauksena viime viikolla jopa 60% opetuksesta on peruttu. Samaan aikaan Espanjassa puhutaan maksuttomasta koulutuksesta luopumisesta. Opiskelijat ovat rynnineet täällä kaduille maksuttoman koulutuksen puolesta. Viime viikkoiseen marssiin osallistui iso joukko omia opiskelutovereitani meidän ESAD-koulusta. Myös suomalaiset toverini olivat marssiin törmänneet ja näemmä hetkeksi liittyneet mukaan.

Maanantaina osuin kahteenkin otteeseen opiskelijoiden mielenilmauskiin. Molemmat oli hauskasti järjestetty:

1. Bellas Artesin eli Kuvataideakatemian opiskelijat olivat rakentaneet Plaza de Encarnacionille  tulevaisuuden opetustilan: ei opettajia, ei tiloja, kuvataideopiskelijat plazalla maalaamassa.





"Koulutus on oikeus, ei ylellisyyttä"

2. Yliopisto-opiskelijat ottivat kantaa maksuttoman koulutuksen puolesta vilkkaasti liikennöoidyn ranta-Avenidan liikennevaloissa. Huomiota herättävän hyväntuulinen mielenilmaus sai autoilijat mukaan: myötätunnosta autot painoivat torvet pohjaan ja soittivat hymyssäsuin tukea opiskelijoille. Kun liikennevaloihin pysähtynyt  vuorobussikin yhtyi kumeaan tööttikuoroon, opiskelijat räjähtivät suosionosoituksiin. Ohi lipunut poliisiautokin tööttäsi ja opiskelijoita alkoi naurattaa. 

Naurua siis tuntuu pitävän, mutta Espanja sukeltaa. Ehkä espanjalaisten - ja eritoten andalucialaisten - suhtautumisessa onkin jotain tervettä: hymyssäsuin lamaan. Elämäähän tämä vain on...ja jos nälkä tulee, ainahan voi mennä äidille syömään. Tai ottaa lainaa...