Kuulin uutisen, jota piti ihan hetki sulatella. Ensi lukuvuodeksi pelkästään Sevillan yliopistoista (niitä on kai kaksi) lähetetään Erasmus-opiskelijoiksi 2100 opiskelijaa. Sen päälle pitää sitten laskea Escuela Superioreista (Ammattikorkeakoulut) lähetettävät. Ja tuo luku pelkästään Sevillasta Erasmus-ohjelman kautta ulkomaille opiskelemaan menevät. Lisäksi täältä mennään Etelä-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin vaihtoon.
Syksyksi lähtee erasmus-vaihtoon 2100 yliopisto-opiskelijaa yksinomaan Sevillasta! |
Primariassa ja segundariassa (=peruskoulu) saamaansa englannin opetusta on moni andalucialainen moittinut. "Kellään ei ollut motivaatiota", "tunnit aina peruttiin" ja "opettaja ei osannut kunnolla englantia". Andalucialaisella TV-kanavallakin on jo englannin tunteja. Moderni näkemys kielenoppimisesta on nyt kovassa huudossa: 5-vuotiaana aloitettu vieraan kielen oppiminen on erityisen menestyksekäs tapa saada kieli haltuunsa. Monessa päiväkodissa tarjotaankin nyt englannin leikkitunteja, kid´s clubia tai kielikylvetään ranskaksi. Englannin ääntäminen ja pyherytmi (vai miksi sitä kutsuisi?) ovat espanjalaisille vaikeita. Kun kaikki TV-ohjelmatkin ovat espanjaksi dubattuja, eivät espanjalaiset ole kuulleet englantia oikein missään.
Baby Englishtä 4 kuukauden ikäisestä 10-vuotiaaseen saakka! Vauvoille ja äideille leikkien, 2-6-vuotiaille ja 6-10-vuotiaille omat ohjelmansa, vain 39e/kk. Kurssimateriaali 49e, tammikuu ilmaiseksi! |
*) = Italialaiset...olen asunut kaksi viikkoa neljän italialaisen kanssa samassa huushollissa, joten puhun italialaisista aina suurella rakkaudella! Arkíkokemukseni myös on, että silloin harvoin kun minua on matkoilla uhannut ns. hotellikuolema, turhautuminen, paikalle on rävähtänyt joukko italialaisia, jotka ovat puhaltaneet koko hotelliin aivan uuden moodin. Näin kävi myös Ibizalla, josta olin vahingossa buukannut huoneen saksalaishotelliin. Jostain syystä saksalaishotellin saksalainen punktuaalisuus keskellä Ibizaa alkoi vaivata minua pahasti ja hotellitylsyys vaani.
Hiirenhiljaisella hotelliterassilla soi saksalainen laulu etäisesti ja nahkahousuiset saksalaiseläkeläiset kyräilivät toisiaan. Päivän pelasti veronalainen kaasuasentaja (ei sähkö, vaan kaasu) Luigi, joka seurueensa kanssa saapui nauramaan aivokuolleen terassin uuteen nousuun. Ja kun baarinpitäjää ei näkynyt missään, meni Luigi tekemään itselleen drinkin ja toi meille muillekin mitä tahdoimme. Kun saksalainen baarinpitäjä sitten saapui vastaanottovirkailijan kanssa järkyttyneenä kauhistelemaan ryöstöä, italialaiset nousivat kuin jalkapallokatsomossa ylös ja alkoi moniääninen ja kiivas selitys. Luigi oli jättänyt ison setelinkin kassan päälle kun hotelli nukkuu onnensa ohi. Ilta oli mukava: jatkettiin italialaisten kanssa hamaan aamuun asti ilonpitoa. Kukaan heistä ei puhunut mitään muuta kuin italiaa, mutta hyvin selvittiin komminikoinnista espanjan, italian ja viittomien avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti