Meidän kielikurssimme, kahtena iltana viikossa, on mainio henkireikä! Eilen innostuttiin lähtemään tuntien jälkeen iltaa istumaan: syömään ja bisselle. Oltiin aika kansainvälinen pöytäseurue: ranskalainen, britti, ruotsalainen, tsekki, portugalilainen, suomalainen ja jenkki. Sveitsiläinen, toinen ranskalainen ja itävaltalainen eivät olleet tälle kertaa mukana. Oli mukavaa olla taas aikuisessa seurassa, sillä juniorien kanssa koulunkäynti alkaa vaatia veronsa.
Olen ymmärtääkseni Metropolia AMK:n esittävän taiteen koulutusohjelman ensimmäinen aikuisopiskelija Erasmus-vaihdossa. Espanjassa korkea-asteella ei ole aikuiskoulutusta, joten Sevillan koulumme opiskelijakunta on nuorta. Hyvin olen pärjännyt, mutta tässä vaiheessa vuotta alkaa kelkka raapia aika ajoin kiville itseään kaksi kertaa nuorempien seurassa. On ikävä omaa kaveripiiriä Suomessa ja omaa aikuisopiskelijaryhmää. Kielikurssimme aikuinen joukkio tuntuu siis oikein hyvältä seuralta!
Jenkki niputtaa meidät muut luontevasti: te eurooppalaiset. Niin, no mutta mehän ollaan EU:ssa. Että ei muuta kuin rajat auki ja kansalliset puolustusvoimat sun muut saattohoitaen alas. Eikös ne olleetkin aika 1900-lukulaisia juttuja?
Ps. Yhden ruotsinkielisen varuskunnan voisi säilyttää kun sillä kielellä sitten kommunikoisi laajemman joukon kanssa eurooppalaisia...
VastaaPoistaM-P