perjantai 2. maaliskuuta 2012

Islandia

Viime viikkoina on tullut yhtäkkiä tekstiä tekstin perään, ulkoa opeteltavaksi. Toiskieliselle se on kova vaatimus, joskin armoa kyllä annetaan - hiukan ainakin toiskieliselle. Emman tunneilla tuli hauska tehtävä: etsiskellä hänen tuomastaan hispanorunoilijoiden kirjakasasta runo tai pari, jotka alkavat soitella. Minua alkoi soitella Eugenio Montejon (venezuelalainen) runo Islanti. Se on nyt sitten kotiläksynä opeteltava ulkoa. Suomennosta en ole löytänyt, mutta jos joku tietää, saa kertoa!

Muitakin tekstejä on ulkoa opeteltavana, mm. Shakespearen Henrik Viidennen 1. näytöksen kertojamonologi. Olikin niin mahdoton tehtävä ottaa se espanjaksi haltuun, että oli saatava suomennos tueksi. Isäni sen haki kirjastosta ja skannasi sähköpostiin. Seuraavaksi se sitten onkin opeteltava ulkoa. Tänään sen jo ihan onnistuneesti kyllä luin plarista estradilla.


Islandia (de Eugenio Montejo)

Islandia y lo lejos que nos queda,
con sus brumas heladas y sus fiordos
donde se hablan dialectos de hielo.

Islandia tan próxima del polo,
purificada por las noches
en que amamantan las ballenas.

Islandia dibujada en mi cuaderno,
la ilusión y la pena (o viceversa).

¿Habrá algo más fatal que este deseo
de irme a Islandia y recitar sus sagas,
de recorrer sus nieblas?

Es este sol de mi país
que tanto quema
el que me hace soñar con sus inviernos.
Esta contradicción ecuatorial
de buscar una nieve
que preserve en el fondo su calor,
que no borre las hojas de los cedros.

Nunca iré a Islandia. Está muy lejos.
A muchos grados bajo cero.
Voy a plegar el mapa para acercarla.
Voy a cubrir sus fiordos con bosques de palmeras.




Toinen teksti, jota olen työstänyt, on anekdoottti tai tarina Kenraalista, jolla oli vain 80 sotilasta. Se piti myös osata ulkoa ja esittää kahden opiskelijaryhmän edessä. Esitykset videoitiin ja analysoitiin sekä käytiin oman opetusryhmän läsnäollessa yhdessä tuumin läpi. Ihan hyvä tehtävä. Nauhoituksissa oli kaksi ryhmää länä, joten moni kuuli oman tekstinsä myös toisen ryhmän jonkun opiskelijan esittämänä. Niin minäkin - ja on sanottava, että avarsi kummasti kun kuuli toisen ihmisen tulkinnan samasta tekstistä. Tosin on myönnettävä, että olin tuon toisen ihmisen, Manuel Bobisin, jo edellisviikolla etsinyt käsiini ja kuunteluttanut oman ääntämykseni hänellä. Samalla kertaa Manuel Bobis esitti oman tulkintansa. Yhteistyöstämme huolimatta esityksemme olivat aivan erilaisia.    

Nauhoitustilanteessa otin härkää sarvista ja kun Emma oli läsnäolevalle kahdelle opiskelijaryhmälle ilmoittanut, että järjestys on vapaa, ilmoittauduin ensimmäiseksi estradille: 


Tema para un tapiz

El general tiene sólo ochenta hombres, y el enemigo cinco mil.
En su tienda el general blasfema y llora.
Entonces escribe una proclama inspirada que
palomas mensajeras derraman sobre el campamento enemigo.

Doscientos infantes se pasan al general.
Sigue una escaramuza que el general gana fácilmente,
y dos regimientos se pasan a su bando.

Tres días después el enemigo tiene sólo ochenta hombres
y el general cinco mil.
Entonces el general escribe otra proclama,
y setenta y nueve hombres se pasan a su bando.
Sólo queda un enemigo,
rodeado por el ejército del general que espera en silencio.

Transcurre la noche y el enemigo no se ha pasado a su bando.
El general blasfema y llora en su tienda.
Al alba el enemigo desenvaina lentamente su espada
y avanza hacia la tienda del general.
Entra y lo mira.
El ejército del general se desbanda.

Sale el sol. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti